Puhumiseen kykenemätön mies

Olen todella väsynyt tähän. Rakas avomieheni on sanonut itsekin, että hänen pitäisi opetella puhumaan, mutten koe hirveän isoja tapahtuneen. On aikoja, jolloin riitelemme paljon, ja suuri osa riidoista menee niin, että kun jompikumpi loukkaantuu (useimmiten minä) tai hermostuu jostakin, niin minä haluaisin puhua asian läpi ja sopia sen ja kaikki olisi taas hyvin. Mies taas raivostuu että miksei voi vain asioiden antaa olla/ei ole puhuttavaa/ei kiinnosta puhua. Tai että aina pitää puhua.

Myös isommissa asioissa tämä on ongelma. Mies esimerkiksi tänään sanoi ettei muutakkaan meidän kanssa ensi viikolla uuteen kotiimme, koska oli ilmeisesti loukkaantunut jostakin. No, minä selitin etten ollut tarkoittanut asiaa niin, mutta olin todella järkyttynyt hänen muuttopuheistaan. Että taas yhtäkkiä puhutaan erosta/muutoista kun tulee jotain. Että me ei taideta olla vieläkään niin vakaalla pohjalla ettei tuollainen tulisi mieleenkään, vaikka muutaman kuukauden päästä meille syntyy yhteinen lapsikin. Minä sitten ihmettelin hänen lähdöntekemistä kaverilleen, kun on juuri minulle ilmoittanut tuollaisen asian eikä edes oma-aloitteisesti korjannut sitä. Raivostui heti ja huusi että hänhän selitti jo miksi niin sanoi, että enkö tajua, hänellä hajoaa pää kun en ymmärrä enkä voi vain antaa olla, ja sitten hän lähti. Ihan sama vaikka minulle jäi paska mieli.

Ollaan siis jo kymmenen kertaa sitten sovittu ettei erosta tms. puhuta mitään jos sitä ei oikeasti halua. Että asiat pitää osata puhua muutenkin. Loukkaa todella paljon ja tekee suhteen huteramman tuntuiseksi.

No, asiat menee nyt selkeästi taas tuttua kaavaa. Asia, minkä olisi voinut kymmenessä minuutissa puhua ja sopia, jää seuraavaan päivään, kun mies ei kykene puhumaan, ja raivostuttuaan asiasta tulee jo riita. Eikä kuulemma kiinnosta enää tänään puhua. Huomenna sitten kuitenkin puhutaan (vaikkei ollut alunperin ollenkaan puhuttavaa, hassua?) taas koko suhteesta pitkän mykkäkoulun jälkeen. (Mies harrastaa mykkäkoulua ja minun vastuullani on yleensä katkaista se. Vaikka olisin juuri edellisenä päivänä kuullut haukut siitä että aina pitäisi puhua, seuraavana päivänä mies tuntuu odottavan sitä...)

Hän itse sanoi vielä että asioista pitäisi puhua yhdessä eikä riidellä. Miksi hän toimii sitten kuitenkin aivan toisin? Tunnen itseni ajoittain ihan kamalan huonoksi, vaikka toivoisin vain avointa puhumista myös silloin kun minä sitä pyydän tai tarvitsen, eikä ainoastaan silloin kun mies sitä haluaa/on hänen mielestään hyvä syy. Nätisti siis aina puhumiset aloitan, mutta toinen hermostuu heti...

Välillä on niin väsynyt ja epätoivoinen olo että nirri pois...  Sanokaa tai kommentoikaa JOTAIN...