En ole koskaan saanut rakkautta sellaiselta ihmiseltä johon itse olen rakastunut, mutta minuun rakastuu jatkuvasti sellaiset joista en itse välitä

Miksei miehet peräänny jos heille sanotaan ettei kiinnosta?

Kokeile muita kuin suomalaisia esim. länsimaat, ei täällä taida olla sopivaa ja loppuu kaikilta itku.

Taitaa olla yleisin ongelma rakkausasioissa että itse kiinnostuu henkilöstä X, ja itsestä kiinnostuu henkilö Y, ja X suhtautuu itseen samoin kuin itse suhtautuu Yyhyn. Mutta älä tuhlaa energiaa myötätuntoon noita elämäsi Y miehiä kohtaan, tuskin sinuakaan auttaisi vaikka mies, johon olet ihastunut, tuntisi sääliä sinua kohtaan koska ei pysty vastaamaan tunteisiisi.

Mulla on tuota samaa että ihastun heihin joita en voi saada. Liittyy lapsena saamaani etäiseen välittämisen malliin (vai mikä onkaan nimeltään). Tuntuu tutulta ja turvalliselta kiintyä samanlaiseen kuin etäiset vanhempani. Ja kun en saa toista kokonaan, niin tuntuu myös siinä mielessä turvalliselta kun eihän silloin voi myöskään panostaa kaikkia tunteitaan peliin ja näin ollen mukamas suojelee tunteitaan haavoittuvaisuudelta.

Työstän tätä kyllä kovasti ja oon siinä mielessä edennyt kyllä, että tunnistan nykyään aika pian että jaahas, taas on tästä kyse. En sitten jää henkisesti kiinni kuten ennen vaan osaan päästää irti, kun tunnistan ettei tämä ole terveistä motiiveista kumpuavaa kiintymystä vaan pohjimmiltaan olen pelokas ja hädissäni.

Myös tunnistan tuon että minuun ihastivat he, joita en halua. Olen leppoisa tyyppi jonka seurassa ihmiset yleensä rentoutuu, lie he ajattelevat että olen joku hyvän fiiliksen lähde kun eivät yleensä muiden seurassa samaa koe. Minulle se ei kuitenkaan ole spesiaalia kun koen sen kaikkien kanssa ja tarvitsisin jotain enemmän. Mutta jokainen työstäköön omia ongelmiaan, en ota tästä taakkaa itselleni. On omissakin ihan tarpeeksi kanniskeltavaa. Tiedän että oon ystävällinen enkä ketään loukkaa niin ei mulla oo tarvetta murehtia muiden tunteita.

Montako kertaa olet rakastunut? Ei minulle ainakaan sitä tapahdu jatkuvasti. Monet miehet luulevat rakastuvansa helposti, vaikka tosiasiassa eivät edes tunne naista. On minuunkin moni "rakastunut" mutta eivät he edes tunne minua, on vaan ollut ihan mukavaa yhdessä, kun olen hyvä olemaan ihan kivaa seuraa, mikä ilmeisesti on sitten harvinaista. Itse olen rakastunut vain muutamasti, niin ei kai se ihmekään ole jos juuri ne jutut eivät ole sattuneet toimimaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tuota samaa että ihastun heihin joita en voi saada. Liittyy lapsena saamaani etäiseen välittämisen malliin (vai mikä onkaan nimeltään). Tuntuu tutulta ja turvalliselta kiintyä samanlaiseen kuin etäiset vanhempani. Ja kun en saa toista kokonaan, niin tuntuu myös siinä mielessä turvalliselta kun eihän silloin voi myöskään panostaa kaikkia tunteitaan peliin ja näin ollen mukamas suojelee tunteitaan haavoittuvaisuudelta.

Työstän tätä kyllä kovasti ja oon siinä mielessä edennyt kyllä, että tunnistan nykyään aika pian että jaahas, taas on tästä kyse. En sitten jää henkisesti kiinni kuten ennen vaan osaan päästää irti, kun tunnistan ettei tämä ole terveistä motiiveista kumpuavaa kiintymystä vaan pohjimmiltaan olen pelokas ja hädissäni.

Myös tunnistan tuon että minuun ihastivat he, joita en halua. Olen leppoisa tyyppi jonka seurassa ihmiset yleensä rentoutuu, lie he ajattelevat että olen joku hyvän fiiliksen lähde kun eivät yleensä muiden seurassa samaa koe. Minulle se ei kuitenkaan ole spesiaalia kun koen sen kaikkien kanssa ja tarvitsisin jotain enemmän. Mutta jokainen työstäköön omia ongelmiaan, en ota tästä taakkaa itselleni. On omissakin ihan tarpeeksi kanniskeltavaa. Tiedän että oon ystävällinen enkä ketään loukkaa niin ei mulla oo tarvetta murehtia muiden tunteita.

Minulla on varmaan myös tämä sama. Kun yritin lapsena saada huomiota ja läheisyyttä vanhemmiltani, niin tuntui, että sain koko ajan vain kylmää vastaanottoa ja nyt aikuisena taidan ihastuilla semmoisiin koviin tyyppein jotka ei näytä tunteitaan ja sitten aina petyn. En ole ennen ajatellutkaan, mutta mahtaisikohan sittenkin johtua lapsuuden mallista nämä ihastumiset.

Mulla oli aina samanlailla kuin ap:lla. Sitten en vain jaksanut enään etsiä rakkautta tai odottaa sitä, joten lopetin haaveet siitä, että saisin mieluisan kumppanin. Nyt yksin oloa takana 10 vuotta.