Jos 9. luokan todistuksessa matikka 9, pärjääkö lukiossa pitkällä matematiikalla?

Noh. Ite pääsin yläasteen luonnontieteet loistavilla arvosanoilla lukematta läpi, matikka oli 10, fysiikka ja kemia 9. Ei siis näihin oikeesti tarvinnut panostaa eikä lukea ollenkaan, en ikinä kerrannut kokeeseen, läksyt toki tein, koska vaikutti numeroon, mutta tosiaan matikan kokeistakin tuli aina pelkkiä kymppejä. No, menin lukioon (IB-linja), pitkä matikka ja pitkä fysiikka. Eka kurssi matikassa ja fysiikassa oli 9, koska ne oli lähinnä kertausta yläasteelta. Sitten ne alkoikin laskea kuin lehmän häntä; 8, 7, 6.. lukion tokalla vaihtui asteikko 1-7, ja ehkä paras numero kakkosella oli 4. Siitä se alamäki alkoi lopullisesti, päättötodistukseen tais tulla 2, mutta ylppärit jouduin uusimaan pariinkin otteeseen kun koko ajan tuli vaan 1-2, eli fail.

Olen paljonkin pohtinut tuota omien numeroiden huonoutta näin jälkeenkin päin, ja tullut siihen tulokseen, että en vaan osannut opiskella. Kun ala- ja yläasteella numerot oli hyviä niin vähällä panostuksella, siis ei oikeesti tarvinnut yhtään opiskella niiden eteen, niin lopputulos oli sitten tuo. En edes kahdessa vuodessa saanut itsestäni irti sitä opiskelumotivaatiota enää. Joten ainakin pitkiin luonnontieteihin on pakko panostaa, jos meinaa pärjätä. Niitä tehtäviä on pakko kerrata jatkuvasti, että myös siellä lukiossa saa hyvät arvosanat. Ja voi myös olla, että itsellä oli ehkä muitakin asioita mielessä, kuin pelkkä opiskelu.

Olen näin aikuisiällä huvikseen tehnyt noita vanhoja kokeita, mitä on tallella, ja kyllä ihmettelen, mikä on aivoissa silloin ollut pilalla kun nyt ne tuntuu aika iiseiltä tehtäviltä.

Jos oli pitkä yläasteella niin voi olla pitkä lukiossakin. Ehkä nykyään ei ole pitkiä yläastella, ja sitten vain tutustumaan kirjoihinsa.

Kielissä sai 7/10 yläastella kun oli puolet oikein, kun lukiossa 4/10.

Yläasteella fysiikka 9/10, ja lukiossa eka fysiikka joku 2/10, ja jätin siihen. Olen myöhemmin lukenut lukion fysiikan kirjat ja naurettavan helppoa.

Lukion biologia helppoa, maantiede siltä väliltä, ja kemiaa en juuri lukenut, mutta lukemalle siinäkin menestyy.

Lyhyt matikka lukiossa helppoa, ehkä helpompaa kuin laaja matikka yläasteella. Pitkistä matikoista en lukiossa tiedä, kun en lukenut, mutta pirun monta kirjaa siinä kyllä on.

Mikä ettei pärjäisi. Mutta pitkä matematiikka on helppoa kun sen osaa, paljon helpompaa kuin kielet.

Tosin lukion matematiikka vaatii abstrakstista ja ennen kaikkea loogista ajattelua. Matikkanumero 9 viittaa hyvin loogiseen ajatteluun. Itse matematiikan ja sen lajien opiskelu onkin sitten logiikkaa sinänsä.  Mutta matematiikka auttaa tavattomasti eri aloilla.

Nykyään kaikki, joilla on vähääkään matikkapäätä ottavat pitkän matikan. Eli siellä lyhyessä saa nauttia täysin matikkataidottomien seurasta. Tylsää pidemmän päälle kun tunnit menevät jonkun itsestäänselvyyden opetteluun.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään kaikki, joilla on vähääkään matikkapäätä ottavat pitkän matikan. Eli siellä lyhyessä saa nauttia täysin matikkataidottomien seurasta. Tylsää pidemmän päälle kun tunnit menevät jonkun itsestäänselvyyden opetteluun.

Kyllä ne äkkiä vaihtavat lyhyeen. Jopa eliittilukioissa on näitä vaihtajia, kun on totuttu saamaan hyvä numero sillä, että kertaa pari tuntia koetta edeltävänä iltana. Nyt se ei enää riitäkään.

Minä olin keskikoulussa (olen jo vanhempi nainen) ihan tollo matematiikassa, en ymmärtänyt X ja Y yhtään mitään. Sitten viidennellä avautui koko ihana matematiikan  maailma ja sen ihmeellisyys. Oikein ahmin matematiikkaa lukiossa ja kaikki uusi oli niin kiinnostavaa ja tuntui liittyvän yhteen kuin palapeli.

Tänä päivänä olen lukion pitkän matematiikan ja fysiikan opettajan -vararehtori kanssa aviossa.

Meillä poika tulee kirjoittamaan pitkästä matikasta ehkä C tai B (arvosanat lukiossa välillä 6-7.5) ja se mielestäni ihan ok.

Toki poika on itse tuon valinnut, mutta opiskelee mieluummin matikkaa kuin muita aineita.

Minulle tuo on ok, koska ajattelen, matematiikka laajentaa ajattelukykyä. Joo, olen ehkä outo. : )

Itselleni tärkeää kuitenkin on, ettei alisuoriutuisi. Ettei uskaltaisi yrittää, koska pelkäisi epäonnistumista.

Olen ylpeä pojastani, joka opiskelee ja käy kouluja, vaikka ei kympin oppilas olekaan.

Mun ykksi kaveri on pitkänmatikan 5 keskiarvollla amk ta valmistunut suuren firman tietotekniiikan insinöööri.

Jos olet valmis tekemään työtä arvosanasi eteen, pärjäät. Jos olet saanut peruskoulun päättötodistukseen arvosanan 9 "heittämällä", et pärjää.

Mulla oli matikka yläasteella 9. Valitsin pitkän lukiossa mutta en jaksanut panostaa opiskeluun, joten vaihdoin myöhemmin lyhyeen. Ei ongelmaa. En edes kirjoittanut matikkaa, kun se ei niin kiinnostanut. Aina kannattaa kokeilla, ei se vaihto ole vaikeaa tai maailmanloppu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkä matikka lukiossa on ihan toista luokkaa, kuin yläasteella. Pitkä matikka vaatii todella paljon osaamista ja työtä, koska siellä mennään todella nopeasti eteenpäin.

Pitkä matikka ei ole kummoinenkaan rasti jos matikan perustaidot on hallussa ja jos on jonkin verran motivaatiota tehdä niitä laskuja. Ihan pelkällä "matikkapäällä" muuten tekemättä mitään, ei enää toki pärjää kuten peruskoulussa ellei ole huippulahjakas.

En nyt oikein ymmärrä. Eiköhän suurimmalla osalla lukioon menijöistä ole matikan perustaidot hallussa ja jonkin verran motivaatiota? Kuinka suuri osa laajan matikan kirjoittajista sitten kirjoittaa L:n tai E:n, jolloin siitä on käytännön hyötyä verrattuna lyhyeen matikkaan? Itselläni oli muinoin yläasteella matikka 8 ja valitsin lukioon laajan matikan, koska luokat jaettiin silloin 90-luvun alussa sen mukaan ja meidän lukiossa lyhyen matikan luokilla oli jotain kutosen keskiarvoilla tulleita, joita ei kiinnostanut koulussa mikään. Arvelin siis pääseväni rauhallisemmalle luokalle. Mitä rämpimistä se oli, se oli pakko kirjoittaa ja sain B:n, todistukseen 6:n, kamalalla työmäärällä! Nyt valinta on kohta lapsella edessä ja jo aiemmin kirjoitin, että lapsi on keskitasoa, eikä minusta laaja matikka kannata... Siis pahaa pelkään, että E:n kirjoittaminen olisi jo lähes yli-inhimillinen suoritus, kun ei ole selvästi lahjakas, eikä matikka ole mikään lempiaine. Looginen on kyllä, harrastaa shakkia jne. eli rahkeita olisi enemmän kuin itselläni aikanaan, mutta... Saa tietysti itse tehdä päätöksen, mutta mielelläni hänen kanssaan keskustelen ja neuvon minkä osaan.

Molemmissa matikoissa 5 % saa L ja 15 % saa E:n. Ei se lyhyen älläkään nyt mikään läpihuutojuttu ole, pitää oikeasti olla parempi kuin 95 % muista. Keskitasoisen matikassa kannattaa silti valita se lyhyt, koska siitä saa helpommalla paremman arvosanan kuin pitkästä ja näin ollen todistusvalinnassa pisteen tai pari enemmän.

Siis tätä juuri ajattelin, että vaikkei se L lyhyestä matikasta ole läpihuutojuttu, niin eikös niitä kursseja ole kuitenkin paljon vähemmän kuin laajassa, joten aikaa ja energiaa jää muuhunkin, vaikka tekisi matikassa kaikkensa. Kiitos noista prosenttitiedoista.

Mulle sanottiin että paremmin pärjäisi se joka 7-8 sai helposti, kuin se joka 9 sai hirveän tsempin takia. Tiedä sitten…

Vierailija kirjoitti:

Itse sain yläasteella todistukseen aina kasin vaikka kokeesta tuli käytännössä täysin lukematta pelkkää ysiä ja kymppiä. Lukiossa opettaja vaihtui ja numerot oli pääsääntöisesti pelkkää kymppiä. Täysin mahdoton siis vastata, koska numerot peruskoulussa annetaan pärstäkertoimen mukaan.

Todistusnumero ei tule pelkän koenumeron mukaan. Todistukseen vaikuttaa myös tuntiaktiivisuus, pistokokeet, läksyjen tekeminen ja asenne työntekoon/oppiaineeseen. Jos tulit sinne ja naamasi oli jatkuvasti norsunveellä, ei ole ihme, ettet saanut kasia enempää. Joten todellakin, pärstäkerroin saattaa sillä lailla vaikuttaa. Ihmeellinen asia, että opettajatkin ovat ihmisiä. Lukioon mennessä olit sitten ehkä kasvanut henkisesti vähän kypsemmäksi.