Lue keskustelun säännöt.
Estynyt persoonallisuus?
09.07.2015 |
Onko muilla samanlaista ongelmaa..? Olen koko elämäni ajatellut, että olen hyvin lämmin, rakastava ihminen. Muut ei välttämättä ajattele kuitenkaan samoin, koska en osaakaan näyttää tunteitani kuten ne sisällä tunnen.
Esim. on helppoa kyllä kehua tuntemattomia, mutta oman rakkaan kehuminen on vaikeampaa. Sekä yleisesti tunteista puhuminen ääneen oman kumppanin kanssa on vaikeaa. Myös seksielämä. Olen mielessäni hyvinkin villi ja teen kyllä kaikkea villiä, jos sitä pyydetään, mutta itse en osaa sellaista alottaa. Ehkä yhden illan jutuissa on jopa helpompi olla villi, kuin oman rakkaan kanssa. Miksi?
En osaa myöskään antaa ollenkaan kritiikkiä omalle kumppanille, vaikka se olisi ihan normaalia. Myös muille, esim. työkavereille, on vaikeaa antaa palautetta virheistä. Kai pelkään reaktiota, että se kääntyykin jotenkin omaksi syyksi tai muuta.. Tai pelkään satuttavani tai jotenkin ärsyttäväni toista.
Onko muilla tai ollut samanlaisia ongelmia, oletteko päässeet niistä eroon?
Kommentit (27)
Vaikea nähdä miten sellainen ihminen voisi päästä parisuhteeseen, jolla on oikeasti estynyt persoonallisuus. http://www.terveyskirjasto.fi/terveysportti/icd10.nimike?p_koodi=F60.6&tt=2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 12:23"]Vaikea nähdä miten sellainen ihminen voisi päästä parisuhteeseen, jolla on oikeasti estynyt persoonallisuus. http://www.terveyskirjasto.fi/terveysportti/icd10.nimike?p_koodi=F60.6&tt=2
[/quote]
No niin... Tämä kattaa sen miksi minä olen sinkku...
-2
Kuten kolmonen totesi, tuskinpa aloittaja on oikeasti estynyt.
Itselläni on estynyt persoonallisuushäiriö diagnosoitu vuosia sitten enkä ole todellakaan ikinä parisuhteessa ollut. Täysi mahdottomuus.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 12:26"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 12:23"]Vaikea nähdä miten sellainen ihminen voisi päästä parisuhteeseen, jolla on oikeasti estynyt persoonallisuus. http://www.terveyskirjasto.fi/terveysportti/icd10.nimike?p_koodi=F60.6&tt=2 [/quote] No niin... Tämä kattaa sen miksi minä olen sinkku... -2
[/quote]
Näinpä. Itseen sopivat kaikki nuo kohdat ja olen mm. jättäytynyt jo vuosikausia sitten ikisinkuksi (oletetun kelpaamattomuuden takia muille) en siltikään lähtisi itse diagnosoimaan itseäni, vaan kyllä se on ammattilaisen tehtävä.
Jos ap kokee ongelmansa elämää haittaaviksi niin ota yhteys lääkäriin/psykologiin/psykiatriin, jne.
Ei ole diagnoosia, mutta melko varmasti olen tällainen. Koskaan en ole seurustellut, koska se tuntuu jo ajatuksena jotenkin pelottavalta ja ahdistavalta. Se on hullua, miten tuntuu että mitä läheisempi ihminen niin sen hankalampi olla jotenkin. Helpompi kehua vaikka jotain ventovierasta ja aina harmittaa kun ei vaan jotenkin pysty läheisilleen näyttämään tarpeeksi hyvin tunteitaan. Sitten ne omat epävarmuustekijät ja siitä johtuva epäluottamus, "ei tuo oikeesti mun takia tai musta tykkää" jne. Voiko tästä edes parantua, en tiedä mitä tekisi mutta yksin tämä elämä varmaan sitten tulee menemään ja joutuu vaan sivusta seurata muiden pariutumisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuluukohan tällaiseen vaivaan sellainen, että kokee läheisyyden ja esim. parisuhdekumppanin jotenkin nolona asiana, ikäänkuin ei olisi itse tarpeeksi hyvä siihen? Kun muut haluaa esitellä rakastaan koko maailmalle, itse ei kehtaisi vaan haluaisi pitää koko jutun täysin piilossa. Ja siksi parisuhde onkin jäänyt kokematta.
Mä oon diagnosoitu estynyt, maksimipisteillä peräti. Itse koen, että parisuhteissa toi pelko siitä, etten riitä, on lievittynyt. Jutut on sit kaatunut muihin ongelmiin, kuten siihen et tää häiriö johtaa helposti alisuoriutumiseen. Tarkoitan tällä mm. sitä, että suhteissa saattaa tyytyä vähempään kuin oikeasti tarvitsisi ihan jo senkin takia, että kiinnostuneita on niin vähän tarjolla vuorovaikutusongelmien ja ahdistuneen olemuksen takia. Harva kun voi ihastua ihmiseen, joka on seurassasi selvin päin niin ahdistunut, ettei edes ruoka tahdo mennä alas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Estynyt ei kykene parisuhteeseen, puhumattakaan irtosuhteita. Läheiset rajoittuvat vanhempiin ja sisaruksiin. Ystävyyssuhteetkin voivat olla haastavuutensa vuoksi hyvin vähäisiä. Lukekaa diagnoosin määritelmä ennen kuin itsestänne sitä käytätte.
Joo, toi suhteen piilottelu on ihan tyypillistä. Ylipäätänsä on usein kiusallista julkisella paikalla jonkun kanssa nykyään, kai pelkään että se nolaa mut jotenkin, esim. haukkuu tai lähtee kesken pois niin, että muut näkee. Tää häiriö oikeasti madaltaa muiden kynnystä pilkata. Nuorena mua ehkä nolotti enemmän käydä yksin kahvilla/leffassa jne. (koska muut näkevät ettei mulla ole ketään) mut aikuisena tosiaan koen mahdollisen seuralaiseni enemmän uhkana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lla itsetunto ongelmia mutta en kohdallasi mistään häiriöstä puhuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Estynyt ei kykene parisuhteeseen, puhumattakaan irtosuhteita. Läheiset rajoittuvat vanhempiin ja sisaruksiin. Ystävyyssuhteetkin voivat olla haastavuutensa vuoksi hyvin vähäisiä. Lukekaa diagnoosin määritelmä ennen kuin itsestänne sitä käytätte.
Mulla on kyllä ollut aika paljon irtosuhteita, tosin lähinnä alle kolmikymppisenä. Mut joo, jos ei ois ollut bentsoja tai alkoholia käytössä, niin nuoruus ois varmasti mennyt peukaloita pyöritellen kotona. Se oli suurin pelkoni, siksi oon ottanut hulluja riskejä. Tosiaan se tyyppi, joka tulee pokaamaan sut taksijonosta, voi olla estynyt täysillä pisteillä. Toisaalta noi kokemukset ei oo kasvattaneet juuri itsevarmuuttani. Tunnetasolla en kelpaa kellekään ja ihmissuhteen päättyminen tuntuu aina hylkäämiseltä. Mä koen että mulle just parhaiten sopisi sellaiset spontaanit irtosuhteet, joissa nähdään vain kerran eikä ole tarkoituskaan jatkaa ja vaihtaa yhteystietoja. Kaikki muu on toksista mun tunne-elämälle. Normot kuitenkin käyttäytyy ristiriitaisesti. Ne usein välttelee sua, ne kritisoi sua, mut silti haluaa nähdä. Mä menen sellaisesta ihan hämmentyneeksi ja lopulta uskon niitä negatiivisia signaaleja.
En samaistu estyneen persoonallisuushäiriön kriteereihin vaikka minulta odotetaan kyseisen häiriön mukaista käytöstä. Hakeudun mielellään keskusteluihin ja tahdon osoittaa tunteeni, niin sanoilla, kuin kosketuksellakin. Parisuhde ja sitoutuminen sekä sitoutuminen myös työpaikkaan olisi ihanaa ja suru siitä, että kohdellaan epäsosiaalisena ja estyneenä, on jokapäiväistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikea nähdä miten sellainen ihminen voisi päästä parisuhteeseen, jolla on oikeasti estynyt persoonallisuus.http://www.terveyskirjasto.fi/terveysportti/icd10.nimike?p_koodi=F60.6&tt=2
Kyllä ne pääsee ja itse asiassa estyneet on kaikkein epätodennäköisimpiä eroajia.
Vierailija kirjoitti:
Estynyt ei kykene parisuhteeseen, puhumattakaan irtosuhteita. Läheiset rajoittuvat vanhempiin ja sisaruksiin. Ystävyyssuhteetkin voivat olla haastavuutensa vuoksi hyvin vähäisiä. Lukekaa diagnoosin määritelmä ennen kuin itsestänne sitä käytätte.
Parisuhteisiin estyneen on vaikea kyllä päätyä, mutta yhden yön jutut voikin onnistua.
Yhden yön jutuissa kun ei tarvitse toiseen syvemmin tutustua eikä päästää henkisesti lähelle, niin se voi sopia estyneelle paremmin.
Eikä sitä toista tarvitse välttämättä sitten enää ikinä nähdä.
Joku hylkäämis-trauma ehkä ennemmin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Estynyt ei kykene parisuhteeseen, puhumattakaan irtosuhteita. Läheiset rajoittuvat vanhempiin ja sisaruksiin. Ystävyyssuhteetkin voivat olla haastavuutensa vuoksi hyvin vähäisiä. Lukekaa diagnoosin määritelmä ennen kuin itsestänne sitä käytätte.
Parisuhteisiin estyneen on vaikea kyllä päätyä, mutta yhden yön jutut voikin onnistua.
Yhden yön jutuissa kun ei tarvitse toiseen syvemmin tutustua eikä päästää henkisesti lähelle, niin se voi sopia estyneelle paremmin.
Eikä sitä toista tarvitse välttämättä sitten enää ikinä nähdä.
Juuri tuo yhdenyön juttuihin tyytyminen kuulostaa kamalalta. Miksi harrastaa seksiä, jos toinen ei suostu myös henkiseen yhteyteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Estynyt ei kykene parisuhteeseen, puhumattakaan irtosuhteita. Läheiset rajoittuvat vanhempiin ja sisaruksiin. Ystävyyssuhteetkin voivat olla haastavuutensa vuoksi hyvin vähäisiä. Lukekaa diagnoosin määritelmä ennen kuin itsestänne sitä käytätte.
Parisuhteisiin estyneen on vaikea kyllä päätyä, mutta yhden yön jutut voikin onnistua.
Yhden yön jutuissa kun ei tarvitse toiseen syvemmin tutustua eikä päästää henkisesti lähelle, niin se voi sopia estyneelle paremmin.
Eikä sitä toista tarvitse välttämättä sitten enää ikinä nähdä.Juuri tuo yhdenyön juttuihin tyytyminen kuulostaa kamalalta. Miksi harrastaa seksiä, jos toinen ei suostu myös henkiseen yhteyteen?
Ihan vaan seksuaalisen halun vuoksi. Kaikki ei tarvitse henkistä yhteyttä seksiin.
Aloituksen pointtia en ehkä löydä. Mutta jos tuntuu, että muut eivät näe sisällä jyllääviä tunteita niin eivät ne tunteet näykkään ulos kovin hyvin kenelläkään. Saattaa olla näköharha omasta tärkeydestä, muut eivät välttämättä edes muista mitä sanoit 10 min sitten. Sellaista se on.
Täällä yksi ja kuvailit mut just aika hyvin. Nyt olen ollut pitkään sinkkuna ja ongelmat on vaan pahentunu.