Olenko hirviö kun odotan että lapsi aloittaa päiväkodin?

Et todellakaan ole huono äiti, kun laitat lapsen hoitoon. Meillä poika aloitti päiväkodissa 11 kuukauden iässä. Asun ulkomailla, ja täällä on ihan normaalia, että lapset aloittavat päivähoidossa vuoden ikäisenä. Ihan terveitä ihmisiä näistä lapsista kasvaa. Ehkä terveempiä, kuin Suomessa? Täällä on vähemmän alkoholismia ja masennusta, kuin Suomessa.

Ei ole mitenkään hävettävä asia olla väsynyt ja uupunut 1-vuotiaan kanssa, etenkin kun olet yksinhuoltaja! Itse olin uupunut, vaikka meillä mies on ollut todella aktiivinen lapsenhoidossa, on siis ottanut yhtä paljon vastuuta kuin minäkin. Tosin olinkin sitten jo uudelleen raskaana, mikä vaikutti myös asiaan. Meilläkin oli yöheräilyä pitkään - poika alkoi nukkua kokonaisia öitä vasta 1 v 6 kk iässä, kun pääsi omaan huoneeseen nukkumaan. Eli tuo oma huone oli tärkeä tekijä. Nukutteko samassa huoneessa lapsen kanssa? Jos nukutte, niin suosittelen eri huoneissa nukkumista.

Tsemppiä jatkoon! Kyllä se helpottaa, kun lapsi aloittaa hoidon. Kyllä opinnot ja työt on rentoutumista verrattuna vilkkaan 1-vuotiaan kaitsemiseen.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 09:41"]No jos kerran oet noin rautainen miten ihmeessä murenet yhden lapsen kotiäitinä?
[/quote]masennus voi murentaa lapsettomankin.

Mul on kaikki kolme menneet reilu vuoden ikäisenä tarhaan. Hyvin on sujunut, eikä mitään ongelmia koskaan:-) Ihan normaaleja iloisia lapsia nuo ovat! Ja tuosta et vaikein ikä?? No ei ole! Vaikeimpia aloittajia on ne kolme vuotiaat, jota hoidettu kotona! T lastenhoitaja.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 09:57"]

Suomessa on vallalla sellainen ihmeellinen äidit syö äidit -kulttuuri, jossa ihmiset kuvittelevat, että heillä on oikeassa olemisen armolahja. Muuualla maailmassa tämä ilmiö on harvinaisempi, toisia tuetaan. Mutta kaipa se jokaisen pitää yrittää päteminen jostain hakea, vaikka siitä että minäpä teen lapseni kanssa juuri oikein.

Se laitatko lapsesi nyt päikkyyn vai ei, ei ratkaise lapsesi tulevaisuutta. Sen tekee kokonaisuus, johon kuuluvat kaikki elämän osa-alueet sekoitettuna tuurilla ja sattumalla. Löytyy kasapäin tutkimuksia sekä puolesta että vastaan kun puhutaan päiväkotihoidosta. Tiedän lapsia, jotka otettu päikystä takaisin kotihoitoon kun homma ei ole vaan onnistunut. Mutta tiedän myös lapsia, jotka ovat olleet pitkään kotihoidossa ja kehotettu laittamaan päikkyhoitoon (ollut selittämättömiä kehitysviiveitä) ja sitä kautta lähtenyt kehitys paremmalle tolalle. Tiedän todella tasapainoisia ja menestyviä nuoria, jotka olleet 10kk eteenpäin päikkyhoidossa. Samoin tiedän tasapainoisia ja menestyviä täydessä kotihoidoss aolleita nuoria. Ja molemmista ryhmistä tunnen myös täysin raiteiltaan suistuneita.

Suomessa yhtä aikaa riehutaan siitä, että lapsia ei saisi laittaa päikkyyn - ja siitä, että onhan kaikilla lapsilla subjektiivinen päivähoito-oikeus päikyssä kävi huoltaja(t) töissä/opiskelemassa tai ei.

Ei ole olemassa yhtä ainutta ja oikeaa totuutta. Osaat varmasti tehdä oikean päätöksen jaolla hyvä äiti! Tsemppiä sulle!

[/quote]

Ja sinä se sitten rakastat tuota "päikky" sanaa. Mistä noita hirveitä väännöksiä joku keksii? Ohis.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 10:06"]Itse raahasin 1v lapseni sydän verta itkien lapseni päiväkotiin 1-3 pv/vko jotta sain opintojani eteenpäin (ulkoisesti olin toki reipas kun lapsi oli paikalla).

Ei päiväkoti tarjoa virikettä alle 2v lapselle; lastensäilö se on. Toki hengissä pysyvät mutta vuorovaikutus aikuisen kanssa jää hyvin vähäiseksi (alle 2v ei myöskään kaipaa toisten lasten seuraa). Tämä kostautui meillä illoissa, jotka oli yhtä helvettiä kun lapsi otti takaisin sen mitä oli 7h päiväkodissa jäänyt paitsi. Toki lapsi oli myös väsynyt, mutta yliväsynyt ja nukahtaminen venyi (huomiontankkaamisineen) yli klo 22.. ja sitten kannoin väsyneen lapsen pk-tätien "riesaksi" ja kiirehdin aamuluennoille.

Luennot kuluivat miettien pk:n tapahtumia; nukahtaako lapseni aamu-ulkoilulla rattaisiin vaiko lumikinokseen ja koska tämä huomataan; päiväunet jää huonoiksi jos aamupäivällä nukkuu liikaa. Onko lapsellani kakat housussa tunninkin? Ehtiikö tädit silittelemään lapseni päiväunille vai nukahtaako nyyhkien unilelu kainalossaan?

Vie lapsesi noin pienenä hoitoon jos pakko. Asiantuntijat (ja minä) emme sitä suosittele. Lapsesi ei kaipaa virikettä kotioloja enempää. Toki voit itsellesi ja muille toistella (ja vaimentaa omatunnon ääntä) miten "superaktiivinen" ja "vaativa" (kaikki lapset on; terve lapsi liikkuu ja vaatii! Kyse on vain aikuisen suhtautumisesta asiaan) lapsesi on onnellinen kun pääsee pk: "virikkeiden" ääreen.

Tosiasiassa minä kadun lapseni hoitoon viemistä. Tuossa tuo hengissä on. Mutta laitoin opinnot tauolle. Lapseni on tärkeämpi.

Ja oikeasti ap, pk ei ole ratkaisu ongelmiisi. Hae apua masennukseesi ja luo tukiverkostoa; siitä on oikeasti apua.
[/quote]

Komppi tälle: Ap hae apua masennukseesi! Puolikuntoisena työelämään ja pk-ralliin.. ei hyvä.

Miksi lapsi herää noin monta kertaa vielä yöllä? Vietkö sille maitoa, tuttia tms.? Uskoisin että helpottaisi jo jonkin verran kun saisitte nukuttua kunnolliset yöunet kumpikin ilman heräilyitä.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 09:57"]

Suomessa on vallalla sellainen ihmeellinen äidit syö äidit -kulttuuri, jossa ihmiset kuvittelevat, että heillä on oikeassa olemisen armolahja. Muuualla maailmassa tämä ilmiö on harvinaisempi, toisia tuetaan. Mutta kaipa se jokaisen pitää yrittää päteminen jostain hakea, vaikka siitä että minäpä teen lapseni kanssa juuri oikein.

Se laitatko lapsesi nyt päikkyyn vai ei, ei ratkaise lapsesi tulevaisuutta. Sen tekee kokonaisuus, johon kuuluvat kaikki elämän osa-alueet sekoitettuna tuurilla ja sattumalla. Löytyy kasapäin tutkimuksia sekä puolesta että vastaan kun puhutaan päiväkotihoidosta. Tiedän lapsia, jotka otettu päikystä takaisin kotihoitoon kun homma ei ole vaan onnistunut. Mutta tiedän myös lapsia, jotka ovat olleet pitkään kotihoidossa ja kehotettu laittamaan päikkyhoitoon (ollut selittämättömiä kehitysviiveitä) ja sitä kautta lähtenyt kehitys paremmalle tolalle. Tiedän todella tasapainoisia ja menestyviä nuoria, jotka olleet 10kk eteenpäin päikkyhoidossa. Samoin tiedän tasapainoisia ja menestyviä täydessä kotihoidoss aolleita nuoria. Ja molemmista ryhmistä tunnen myös täysin raiteiltaan suistuneita.

Suomessa yhtä aikaa riehutaan siitä, että lapsia ei saisi laittaa päikkyyn - ja siitä, että onhan kaikilla lapsilla subjektiivinen päivähoito-oikeus päikyssä kävi huoltaja(t) töissä/opiskelemassa tai ei.

Ei ole olemassa yhtä ainutta ja oikeaa totuutta. Osaat varmasti tehdä oikean päätöksen jaolla hyvä äiti! Tsemppiä sulle!

[/quote]

Juuri näin. Ei ole yhtä totuutta ja ainoaa oikeata hyvää. Tsemppiä ap:lle!

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 10:09"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 09:57"]

Suomessa on vallalla sellainen ihmeellinen äidit syö äidit -kulttuuri, jossa ihmiset kuvittelevat, että heillä on oikeassa olemisen armolahja. Muuualla maailmassa tämä ilmiö on harvinaisempi, toisia tuetaan. Mutta kaipa se jokaisen pitää yrittää päteminen jostain hakea, vaikka siitä että minäpä teen lapseni kanssa juuri oikein.

Se laitatko lapsesi nyt päikkyyn vai ei, ei ratkaise lapsesi tulevaisuutta. Sen tekee kokonaisuus, johon kuuluvat kaikki elämän osa-alueet sekoitettuna tuurilla ja sattumalla. Löytyy kasapäin tutkimuksia sekä puolesta että vastaan kun puhutaan päiväkotihoidosta. Tiedän lapsia, jotka otettu päikystä takaisin kotihoitoon kun homma ei ole vaan onnistunut. Mutta tiedän myös lapsia, jotka ovat olleet pitkään kotihoidossa ja kehotettu laittamaan päikkyhoitoon (ollut selittämättömiä kehitysviiveitä) ja sitä kautta lähtenyt kehitys paremmalle tolalle. Tiedän todella tasapainoisia ja menestyviä nuoria, jotka olleet 10kk eteenpäin päikkyhoidossa. Samoin tiedän tasapainoisia ja menestyviä täydessä kotihoidoss aolleita nuoria. Ja molemmista ryhmistä tunnen myös täysin raiteiltaan suistuneita.

Suomessa yhtä aikaa riehutaan siitä, että lapsia ei saisi laittaa päikkyyn - ja siitä, että onhan kaikilla lapsilla subjektiivinen päivähoito-oikeus päikyssä kävi huoltaja(t) töissä/opiskelemassa tai ei.

Ei ole olemassa yhtä ainutta ja oikeaa totuutta. Osaat varmasti tehdä oikean päätöksen jaolla hyvä äiti! Tsemppiä sulle!

[/quote]

Ja sinä se sitten rakastat tuota "päikky" sanaa. Mistä noita hirveitä väännöksiä joku keksii? Ohis.

[/quote]

Niin, katso metsä puilta. Niin käytetyissä sanoissa kuin asiasisällöissäkin. Päikky tai päiväkoti, kaikki taitaa ymmärtää mistä puhutaan. Jotkut katsoo koko kuvaa, toiset nuppineulaa, millä se on yhdestä kulmasta kiinni.

Mutta sama taitaa olla vallalla tässä kotihoito-päivähoito -keskustelussa. Kokonaisuus ratkaisee. Millainen lapsi, millainen tilanne, millainen perhe/vanhempi tai vanhemmat, millainen päiväkoti, kuinka paljon 'päikyssä', mitä muuna aikana jne..

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 09:46"][quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 09:20"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 09:10"]Mun mielestä tuo reilu yhden vuoden ikä, oli kaikkein rankin ikä. Olisin varmaan itsekin laittanut lapsen riemusta kiljuen hoitoon, jos arjesta olisi pitänyt selvitä yksin. Meillä vielä tyttö oli/on liikunnallisesti _todella_aktiivinen_ ja hyppi seinille, jos ei oltu paljon ulkona. Tämä ikä osui siis viime syksyyn, jolloin vain satoi ja satoi ja satoi, joten sisäpäiviä tuli pakostakin. Nyt melkein kaksivuotiaana alkaa jo helpottaa ja kotona olo on jo ihan kivaa. . Mutta siis, et todellakaan ole huono äiti. Parempi laittaa lapsi hoitoon ja mennä itse töihin, jos se auttaa omaa henkiseen jaksamiseen. Lapsen hyvinvointi on kuitenkin todella paljon kiinni äidin hyvinvoinnista. Tsemppiä! :) [/quote] Meillä kanssa on tollanen yliaktiivinen tapaus, koko ajan pitäisi olla ulkona sen kanssa, kun sisällä kiipeää jo katossa. Tämän lisäksi herää vieläkin 5-8 kertaa yössä. Nyt kaikki aika menee leikkejä keksiessä, koska lapsi ei suostu leikkimään ollenkaan yksin eikä sitä jaksa kiinnostaamitkään lelut. Siivoan 24/7 ettei kämppä räjähdä käsiin. Mulla ei ole "vapaa-aikaa" ollenkaan, ellei lasketa suihkua jonka ajaksi köytän lapsen turvaistuimeen leluineen. Kaikista muista apuvälineistä pääsee karkuun heti. Ap

[/quote]

Rupeat luomaan aika tiukan päivärytmin jos teillä ei vielä sellaista ole. Aamupalan jälkeen ulos pihalle leikkipaikalle tai puistoon. Sieltä sisään lounasaikaan, syöminen ja päiväunet. Välipala ja taas ulkoilemaan. Päivällinen. Lastenohjelmaa esim. pikkukakkonen. Iltapala, pesu ja iltasatu. Yöllä kaikenlainen ruokailu ja seurustelu stop tykkänään. Jos lapsi on tähän asti juoksuttanut sua hakemaan "yöbuffettia" niin voipi nostaa ekoina öinä metakan. Taistele. Rauhoittelet, et anna tuumaakaan periksi ja vaan sanot nyt nukutaan.

Ulkoilu on just tärkeää sun mielenterveydelle, koska silloin ei seinät kaadu päälle ja sun mieli lepää, kun ei koko ajan tarvi miettiä mitä se muksu sotkee, rikkoo ym seuraavaksi. Lapsi tottuu ohjelmaan ja se luo turvallisuutta hänelle. On tyytyväisempi.
[/quote]
Meillä on ollut aina tiukka päivärytmi, ulkoilua ollaan lisätty vasta nyt kun lapsi kävelee. Yösyötöt lopetettiin pari kuukautta sitten ja imetyksenkin lopetin kun lapsi täytti vuoden. Yöllä laitan vaan rauhallisesti lapsen takaisin nukkumaan kun herää.
Ap

Hyi, mua oksettaa kaikki ihmiset keille lapsi on riesa! Järkeä hankki status lapsi, joka sit tungetaan päiväkotiin ku 'äiti ei jaksa'. Itsekkäät AIKUISET ihmiset, hyvä lasta riepotella menemään, se kun ei osaa valittaa, ettei jaksa, oireilee muutoin. Huhhuh, suurimman osan ihmisistä ei pitäis hankkia lapsia ikinä!

Tee toinen lapsi niin sille on seuraa. Muuten tuo meno jatkuu pahimmillaan vielä 17v. Itse en millään jaksaisi pitää lapsille seuraa. Onneksi noita on kaksi, joten ovat koko ajan yhteisissä leikeissään, ja saan itse hommailla rauhassa.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:45"]

Tee toinen lapsi niin sille on seuraa. Muuten tuo meno jatkuu pahimmillaan vielä 17v. Itse en millään jaksaisi pitää lapsille seuraa. Onneksi noita on kaksi, joten ovat koko ajan yhteisissä leikeissään, ja saan itse hommailla rauhassa.

[/quote]

Miksi niitä lapsia piti ylipäätään tehdä ja vielä kaksin kappalein, kun et jaksa millään olla niiden seurassa? Jos kerran suurin toiveesi on hommailla yksin rauhassa?

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:55"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:45"]

Tee toinen lapsi niin sille on seuraa. Muuten tuo meno jatkuu pahimmillaan vielä 17v. Itse en millään jaksaisi pitää lapsille seuraa. Onneksi noita on kaksi, joten ovat koko ajan yhteisissä leikeissään, ja saan itse hommailla rauhassa.

[/quote]

Miksi niitä lapsia piti ylipäätään tehdä ja vielä kaksin kappalein, kun et jaksa millään olla niiden seurassa? Jos kerran suurin toiveesi on hommailla yksin rauhassa?

[/quote]

Rakastan tietysti lasteni seuraa, mutta kaikki vanhemmat ymmärtää että ei sitä ihan jatkuvasti jaksa. Ja lapsia on hyvä tehdä ihan yhteiskunnankin takia, että ikärakenne pysyy kunnossa. Puhumattakaan siitä, että henkilökohtaisesti se on elämän merkityksellisin asia ja osa elämän luonnollista kulkua.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 09:17"]

Olet. Tee sen lapsen kanssa jotain, äläkä vain päivystä kotona jolloin tylsistyy ja turhautuu.

[/quote]

Ei jaksa, kun mulla on se masennus

Sinulle vain sattui ärsyttävä lapsi ja ehkä se on geneettistä. Minulla on ollut sellaiset lapset että oli surku viedä päiväkotiin ja kouluun, kun heidän kanssaan oli aina kivaa.

1- vuotiaskin kyllä nukkuu päivässä niin paljon, että miten sitten ehtii vielä sinua häiritä mutta kai sillä sitten on sopivasti taipumukset sellaiseen.

Tiedän yhärin joka muistaakseni duunasi ainakin 4 tenavaa. Laittoi aina 3 johonkin tukiperheeseen ja teki vapaa-ajallaan seuraavaa muksua.

On kai se parempi että lapsi on siellä hyvässä hoidossa kuin hermoraunion äidin kanssa. Yleinen suositushan on, että lapsi olisi kotona kolmevuotiaaksi. Kuitenkin olemme kaikki erilaisia eikä sama ratkaisu sovi kaikille. Meillä poika oli kaksivuotias, kun huomasin että hän alkoi kyllästyä olemaan kaiket päivät vai minun seurassani, ja itsekin kaipasin jo muita kuvioita. En ollut silloin vakituisessa työssä, mutta hakeuduin kurssille ja poika lähti perhepäivähoitoon. Ratkaisu oli erittäin hyvä meille molemmille. Nyt kun poika on jo täysi-ikäinen, voin sanoa varmasti, että kaikki on mennyt hyvin, hänestä varttui mukava, reipas nuorimies, ja välimme ovat olleet aina erinomaisen hyvät.

Sanotaan nyt näin, että tuollainen kotiäitiaika on historian mittaan ollut aika lyhyt ja kehittynyt vasta teollistumisen jälkeen syntyneen keskiluokan myötä. Sitä ennen etenkin maaseudulla lapset olivat suurissa katraissa, jota kaitseva aikuinen ei yleensä ollut äiti. Missään muussa pohjoismaassakaan lapsia ei hoideta kotona yhtä pitkään kuin Suomessa. Onko muissa pohjoismaissa asiat merkittävästi huonommin kuin Suomessa, onko pitkän kotihoidon perinne pelastanut esimerkiksi masennukselta, nuorten syrjäytymiseltä ja talousvaikeuksilta? Ei ole.  

Mun lapsi alottaa ens kuussa päivähoidon, kokopäiväsen ja on aloittaessaan 1v 2kk, enkä kyllä tunne mitenkään huonoa omaatuntoa siitä, että lapsi menee hoitoon. Huonompaa omaatuntoa tuntisin, jos en voisi tarjota lapselle niin hyvää elintasoa, kun voin molempien vanhempien käydessä töissä.

En tajua, miten "normaaleilla" perheillä, joissa molemmat vanhemmat käy töissä, on edes varaa siihen, että toinen jäisi esim hoitovapaalle. Miten sillä alle 400e kuussa muka pärjää?

Oon miettiny ihan samaa :O

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 12:10"]

Mun lapsi alottaa ens kuussa päivähoidon, kokopäiväsen ja on aloittaessaan 1v 2kk, enkä kyllä tunne mitenkään huonoa omaatuntoa siitä, että lapsi menee hoitoon. Huonompaa omaatuntoa tuntisin, jos en voisi tarjota lapselle niin hyvää elintasoa, kun voin molempien vanhempien käydessä töissä.

En tajua, miten "normaaleilla" perheillä, joissa molemmat vanhemmat käy töissä, on edes varaa siihen, että toinen jäisi esim hoitovapaalle. Miten sillä alle 400e kuussa muka pärjää?

[/quote]