Olenko hirviö kun odotan että lapsi aloittaa päiväkodin?

Ei opintoihin saa tuollaisia tukia.

Jos lapsi kerran oli toivottu niin missä on ISÄ ja tukiverkko?

Mä komppailen kasia, mustakin tuo 1-2 vuoden ikä oli se kaikista raskain ja haastavin enkä taatusti olisi jaksanut sitä yksin, olin jo miehen työmatkojen aikana ihan helisemässä kun ei ollut hetkenkäön hengöhdystaukoa

Ap kyllä se helpottaa, sulle tekee hyvää saada lapsetonta aikaa ja lapsen kasvaessa ja itsenäistyessä elämä helpottuu tosi paljon muutenkin kun lapsi viihtyy jo hetken omissa leikeissään ja osaa kommunikoida paremmin. Musta esim 2-3-vuotiaan kanssa on ihan erilaista ja uhmakohtauksia lukuunottamatta yleensä kivaa.

Tsemppiä AP se että huolehdit omasta jaksamisestasi ei todellakaan tee sinusta huonoa äitiä. Sitä paitsi muualla maailmassa suuri osa lapsista aloittaa hoidossa viimeistään vuosikkaina ja usein vielä aiemminkin ja ihan normaaleja heistä kasvaa.

Ei se helpota. Lapsi haluaa sitten menettämänsä ajan illalla ja roikkuu kaksinverroin vanhemmissa. Myös nukkumaan menot voivat muuttua tuntien taisteluiksi.

Tai sitten kaikki voi mennä ok. Mutta mitä virikettä päivähoidon oletetaan 1-vuotiaalle tarjoavan?

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 09:20"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 09:10"]Mun mielestä tuo reilu yhden vuoden ikä, oli kaikkein rankin ikä. Olisin varmaan itsekin laittanut lapsen riemusta kiljuen hoitoon, jos arjesta olisi pitänyt selvitä yksin. Meillä vielä tyttö oli/on liikunnallisesti _todella_aktiivinen_ ja hyppi seinille, jos ei oltu paljon ulkona. Tämä ikä osui siis viime syksyyn, jolloin vain satoi ja satoi ja satoi, joten sisäpäiviä tuli pakostakin. Nyt melkein kaksivuotiaana alkaa jo helpottaa ja kotona olo on jo ihan kivaa. . Mutta siis, et todellakaan ole huono äiti. Parempi laittaa lapsi hoitoon ja mennä itse töihin, jos se auttaa omaa henkiseen jaksamiseen. Lapsen hyvinvointi on kuitenkin todella paljon kiinni äidin hyvinvoinnista. Tsemppiä! :) [/quote] Meillä kanssa on tollanen yliaktiivinen tapaus, koko ajan pitäisi olla ulkona sen kanssa, kun sisällä kiipeää jo katossa. Tämän lisäksi herää vieläkin 5-8 kertaa yössä. Nyt kaikki aika menee leikkejä keksiessä, koska lapsi ei suostu leikkimään ollenkaan yksin eikä sitä jaksa kiinnostaamitkään lelut. Siivoan 24/7 ettei kämppä räjähdä käsiin. Mulla ei ole "vapaa-aikaa" ollenkaan, ellei lasketa suihkua jonka ajaksi köytän lapsen turvaistuimeen leluineen. Kaikista muista apuvälineistä pääsee karkuun heti. Ap

[/quote]

Ehkäpä sulla liian tiukat kriteerit sen siisteyden kanssa. Tavaroiden poiskorjaaminen on jotain, jota kaikki äidit ja vanhemmat tekevät päivittäin, joten siitä ei kannata tehdä suurta numeroa. Sulla on terve ja utelias lapsi, joka tutkii ympäristöään. Anna sotkea vaan.

Ohiksena, äitiverkostoni ei ole laaja (alle 10) mutta kaikki ovat laittaneet/laittavat lapsen hoitoon reilusti alle 2-vuotiaana. Omani on nyt vuoden ja minulta kysellään että vieläkö siis aiot jäädä kotiin.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 09:20"][quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 09:10"]Mun mielestä tuo reilu yhden vuoden ikä, oli kaikkein rankin ikä. Olisin varmaan itsekin laittanut lapsen riemusta kiljuen hoitoon, jos arjesta olisi pitänyt selvitä yksin. Meillä vielä tyttö oli/on liikunnallisesti _todella_aktiivinen_ ja hyppi seinille, jos ei oltu paljon ulkona. Tämä ikä osui siis viime syksyyn, jolloin vain satoi ja satoi ja satoi, joten sisäpäiviä tuli pakostakin. Nyt melkein kaksivuotiaana alkaa jo helpottaa ja kotona olo on jo ihan kivaa.
.
Mutta siis, et todellakaan ole huono äiti. Parempi laittaa lapsi hoitoon ja mennä itse töihin, jos se auttaa omaa henkiseen jaksamiseen. Lapsen hyvinvointi on kuitenkin todella paljon kiinni äidin hyvinvoinnista. Tsemppiä! :)
[/quote]
Meillä kanssa on tollanen yliaktiivinen tapaus, koko ajan pitäisi olla ulkona sen kanssa, kun sisällä kiipeää jo katossa. Tämän lisäksi herää vieläkin 5-8 kertaa yössä. Nyt kaikki aika menee leikkejä keksiessä, koska lapsi ei suostu leikkimään ollenkaan yksin eikä sitä jaksa kiinnostaamitkään lelut. Siivoan 24/7 ettei kämppä räjähdä käsiin. Mulla ei ole "vapaa-aikaa" ollenkaan, ellei lasketa suihkua jonka ajaksi köytän lapsen turvaistuimeen leluineen. Kaikista muista apuvälineistä pääsee karkuun heti.
Ap
[/quote]

Tsemppiä vaan niihin opiskeluihin, et sitten ole yhtään väsynyt siellä kun lapsi heräilee öisin noin usein? En ota kantaa tuohon lapsen päivähoitoon laittamiseen 1veenä, ihan sama mulle, mutta rankkaa sulla kyllä tulee olemaan. Entistä rankempaa. Vaikka lapsestasi saatkin "lomaa".

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 09:29"][quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 09:20"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 09:10"]Mun mielestä tuo reilu yhden vuoden ikä, oli kaikkein rankin ikä. Olisin varmaan itsekin laittanut lapsen riemusta kiljuen hoitoon, jos arjesta olisi pitänyt selvitä yksin. Meillä vielä tyttö oli/on liikunnallisesti _todella_aktiivinen_ ja hyppi seinille, jos ei oltu paljon ulkona. Tämä ikä osui siis viime syksyyn, jolloin vain satoi ja satoi ja satoi, joten sisäpäiviä tuli pakostakin. Nyt melkein kaksivuotiaana alkaa jo helpottaa ja kotona olo on jo ihan kivaa. . Mutta siis, et todellakaan ole huono äiti. Parempi laittaa lapsi hoitoon ja mennä itse töihin, jos se auttaa omaa henkiseen jaksamiseen. Lapsen hyvinvointi on kuitenkin todella paljon kiinni äidin hyvinvoinnista. Tsemppiä! :) [/quote] Meillä kanssa on tollanen yliaktiivinen tapaus, koko ajan pitäisi olla ulkona sen kanssa, kun sisällä kiipeää jo katossa. Tämän lisäksi herää vieläkin 5-8 kertaa yössä. Nyt kaikki aika menee leikkejä keksiessä, koska lapsi ei suostu leikkimään ollenkaan yksin eikä sitä jaksa kiinnostaamitkään lelut. Siivoan 24/7 ettei kämppä räjähdä käsiin. Mulla ei ole "vapaa-aikaa" ollenkaan, ellei lasketa suihkua jonka ajaksi köytän lapsen turvaistuimeen leluineen. Kaikista muista apuvälineistä pääsee karkuun heti. Ap

[/quote]

Ehkäpä sulla liian tiukat kriteerit sen siisteyden kanssa. Tavaroiden poiskorjaaminen on jotain, jota kaikki äidit ja vanhemmat tekevät päivittäin, joten siitä ei kannata tehdä suurta numeroa. Sulla on terve ja utelias lapsi, joka tutkii ympäristöään. Anna sotkea vaan.
[/quote]
En mä siis ole täällä kuuraamassa koko kotia, mutta lapsen päikkäriajat menee kyllä kokonaan siihen että korjaan sen levittämät tavarat lattioilta ja tiskaan ja laitan ruokaa (ja nyt palstailen). Lapsessa ei siis todellakaan ole mitään vikaa, on ihanaa että on niin aktiivinen tapaus, kun olen itse aina ollut niin rauhallinen.
Ap

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 09:32"][quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 09:20"][quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 09:10"]Mun mielestä tuo reilu yhden vuoden ikä, oli kaikkein rankin ikä. Olisin varmaan itsekin laittanut lapsen riemusta kiljuen hoitoon, jos arjesta olisi pitänyt selvitä yksin. Meillä vielä tyttö oli/on liikunnallisesti _todella_aktiivinen_ ja hyppi seinille, jos ei oltu paljon ulkona. Tämä ikä osui siis viime syksyyn, jolloin vain satoi ja satoi ja satoi, joten sisäpäiviä tuli pakostakin. Nyt melkein kaksivuotiaana alkaa jo helpottaa ja kotona olo on jo ihan kivaa.
.
Mutta siis, et todellakaan ole huono äiti. Parempi laittaa lapsi hoitoon ja mennä itse töihin, jos se auttaa omaa henkiseen jaksamiseen. Lapsen hyvinvointi on kuitenkin todella paljon kiinni äidin hyvinvoinnista. Tsemppiä! :)
[/quote]
Meillä kanssa on tollanen yliaktiivinen tapaus, koko ajan pitäisi olla ulkona sen kanssa, kun sisällä kiipeää jo katossa. Tämän lisäksi herää vieläkin 5-8 kertaa yössä. Nyt kaikki aika menee leikkejä keksiessä, koska lapsi ei suostu leikkimään ollenkaan yksin eikä sitä jaksa kiinnostaamitkään lelut. Siivoan 24/7 ettei kämppä räjähdä käsiin. Mulla ei ole "vapaa-aikaa" ollenkaan, ellei lasketa suihkua jonka ajaksi köytän lapsen turvaistuimeen leluineen. Kaikista muista apuvälineistä pääsee karkuun heti.
Ap
[/quote]

Tsemppiä vaan niihin opiskeluihin, et sitten ole yhtään väsynyt siellä kun lapsi heräilee öisin noin usein? En ota kantaa tuohon lapsen päivähoitoon laittamiseen 1veenä, ihan sama mulle, mutta rankkaa sulla kyllä tulee olemaan. Entistä rankempaa. Vaikka lapsestasi saatkin "lomaa".
[/quote]
Oon tottunut siihen ettei ehdi nukkumaan. Ennen äitiyslomaa olin koulussa 8 h + töissä 6-8 h joka päivä. Ei ehtinyt enää nukkumaan kun enintään 5 h yössä.
Ap

Mun tyttö meni päiväkotiin 1 v 3 kk iässä ja se oli kyllä ihan hyvä ratkaisu. Satuin saamaan oman alan töitä pitkän hakemisen jälkeen, enkä todellakaan hylännyt työtarjousta sen takia, että olisin jäänyt lapsen kanssa kotiin. Ei mun tyttö itkenyt päiväkodissa, ihan pari kertaa vaan tuli aamulla poru. Oli hyvän tuulinen ja välillä ei meinannut lähteä pois hakiessa. Että kyllä sitä ihan hyvinkin voi mennä, täällä vaan pelotellaan ihan turhaan jollain puolen vuoden itkuilla. 

No jos kerran oet noin rautainen miten ihmeessä murenet yhden lapsen kotiäitinä?

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 09:39"]Mun tyttö meni päiväkotiin 1 v 3 kk iässä ja se oli kyllä ihan hyvä ratkaisu. Satuin saamaan oman alan töitä pitkän hakemisen jälkeen, enkä todellakaan hylännyt työtarjousta sen takia, että olisin jäänyt lapsen kanssa kotiin. Ei mun tyttö itkenyt päiväkodissa, ihan pari kertaa vaan tuli aamulla poru. Oli hyvän tuulinen ja välillä ei meinannut lähteä pois hakiessa. Että kyllä sitä ihan hyvinkin voi mennä, täällä vaan pelotellaan ihan turhaan jollain puolen vuoden itkuilla. 
[/quote]joo, yleensä noin pienet ei vielä murehdi, kun heillä ei ole vielä eroahdistuskausi.

Mutta näin jälkeenpäin harmittelen itse sitä, että ainoa apu mitä masennukseen sain oli se, että lapselle annettiin hoitopaikka.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 09:37"][quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 09:32"][quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 09:20"][quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 09:10"]Mun mielestä tuo reilu yhden vuoden ikä, oli kaikkein rankin ikä. Olisin varmaan itsekin laittanut lapsen riemusta kiljuen hoitoon, jos arjesta olisi pitänyt selvitä yksin. Meillä vielä tyttö oli/on liikunnallisesti _todella_aktiivinen_ ja hyppi seinille, jos ei oltu paljon ulkona. Tämä ikä osui siis viime syksyyn, jolloin vain satoi ja satoi ja satoi, joten sisäpäiviä tuli pakostakin. Nyt melkein kaksivuotiaana alkaa jo helpottaa ja kotona olo on jo ihan kivaa.
.
Mutta siis, et todellakaan ole huono äiti. Parempi laittaa lapsi hoitoon ja mennä itse töihin, jos se auttaa omaa henkiseen jaksamiseen. Lapsen hyvinvointi on kuitenkin todella paljon kiinni äidin hyvinvoinnista. Tsemppiä! :)
[/quote]
Meillä kanssa on tollanen yliaktiivinen tapaus, koko ajan pitäisi olla ulkona sen kanssa, kun sisällä kiipeää jo katossa. Tämän lisäksi herää vieläkin 5-8 kertaa yössä. Nyt kaikki aika menee leikkejä keksiessä, koska lapsi ei suostu leikkimään ollenkaan yksin eikä sitä jaksa kiinnostaamitkään lelut. Siivoan 24/7 ettei kämppä räjähdä käsiin. Mulla ei ole "vapaa-aikaa" ollenkaan, ellei lasketa suihkua jonka ajaksi köytän lapsen turvaistuimeen leluineen. Kaikista muista apuvälineistä pääsee karkuun heti.
Ap
[/quote]

Tsemppiä vaan niihin opiskeluihin, et sitten ole yhtään väsynyt siellä kun lapsi heräilee öisin noin usein? En ota kantaa tuohon lapsen päivähoitoon laittamiseen 1veenä, ihan sama mulle, mutta rankkaa sulla kyllä tulee olemaan. Entistä rankempaa. Vaikka lapsestasi saatkin "lomaa".
[/quote]
Oon tottunut siihen ettei ehdi nukkumaan. Ennen äitiyslomaa olin koulussa 8 h + töissä 6-8 h joka päivä. Ei ehtinyt enää nukkumaan kun enintään 5 h yössä.
Ap
[/quote]

Olet siis melkoinen supersuorittaja. Miten et sitten lapsesi kanssa pärjää?

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 09:41"]No jos kerran oet noin rautainen miten ihmeessä murenet yhden lapsen kotiäitinä?
[/quote]
Varmaan se masennus vaikuttaa. Ja toiset vaan pimahtaa kun joutuu olemaan kotona. Vaikka olisi kuinka hyvä äiti, niin kaikista ei vaan ole kotiäidiksi.

Missä on isä???

On ihan hyvä ratkaisu! Meillä ainakin täysin vastaavassa tilanteessa toimi hyvin. Päivääkään en olisi enää kotona pystynyt olemaan.

Burn out ei ole sellainen, että kaipaa kotoa pois työntekoon tai opiskeluun. Vaan suurinpiirtein sellainen, että ei jaksa muuta kuin maata sängyssä ja ajatus minkään tekemisestä itkettää koska ei jaksa tehdä mitään.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 09:20"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 09:10"]Mun mielestä tuo reilu yhden vuoden ikä, oli kaikkein rankin ikä. Olisin varmaan itsekin laittanut lapsen riemusta kiljuen hoitoon, jos arjesta olisi pitänyt selvitä yksin. Meillä vielä tyttö oli/on liikunnallisesti _todella_aktiivinen_ ja hyppi seinille, jos ei oltu paljon ulkona. Tämä ikä osui siis viime syksyyn, jolloin vain satoi ja satoi ja satoi, joten sisäpäiviä tuli pakostakin. Nyt melkein kaksivuotiaana alkaa jo helpottaa ja kotona olo on jo ihan kivaa. . Mutta siis, et todellakaan ole huono äiti. Parempi laittaa lapsi hoitoon ja mennä itse töihin, jos se auttaa omaa henkiseen jaksamiseen. Lapsen hyvinvointi on kuitenkin todella paljon kiinni äidin hyvinvoinnista. Tsemppiä! :) [/quote] Meillä kanssa on tollanen yliaktiivinen tapaus, koko ajan pitäisi olla ulkona sen kanssa, kun sisällä kiipeää jo katossa. Tämän lisäksi herää vieläkin 5-8 kertaa yössä. Nyt kaikki aika menee leikkejä keksiessä, koska lapsi ei suostu leikkimään ollenkaan yksin eikä sitä jaksa kiinnostaamitkään lelut. Siivoan 24/7 ettei kämppä räjähdä käsiin. Mulla ei ole "vapaa-aikaa" ollenkaan, ellei lasketa suihkua jonka ajaksi köytän lapsen turvaistuimeen leluineen. Kaikista muista apuvälineistä pääsee karkuun heti. Ap

[/quote]

Rupeat luomaan aika tiukan päivärytmin jos teillä ei vielä sellaista ole. Aamupalan jälkeen ulos pihalle leikkipaikalle tai puistoon. Sieltä sisään lounasaikaan, syöminen ja päiväunet. Välipala ja taas ulkoilemaan. Päivällinen. Lastenohjelmaa esim. pikkukakkonen. Iltapala, pesu ja iltasatu. Yöllä kaikenlainen ruokailu ja seurustelu stop tykkänään. Jos lapsi on tähän asti juoksuttanut sua hakemaan "yöbuffettia" niin voipi nostaa ekoina öinä metakan. Taistele. Rauhoittelet, et anna tuumaakaan periksi ja vaan sanot nyt nukutaan.

Ulkoilu on just tärkeää sun mielenterveydelle, koska silloin ei seinät kaadu päälle ja sun mieli lepää, kun ei koko ajan tarvi miettiä mitä se muksu sotkee, rikkoo ym seuraavaksi. Lapsi tottuu ohjelmaan ja se luo turvallisuutta hänelle. On tyytyväisempi.

Suomessa on vallalla sellainen ihmeellinen äidit syö äidit -kulttuuri, jossa ihmiset kuvittelevat, että heillä on oikeassa olemisen armolahja. Muuualla maailmassa tämä ilmiö on harvinaisempi, toisia tuetaan. Mutta kaipa se jokaisen pitää yrittää päteminen jostain hakea, vaikka siitä että minäpä teen lapseni kanssa juuri oikein.

Se laitatko lapsesi nyt päikkyyn vai ei, ei ratkaise lapsesi tulevaisuutta. Sen tekee kokonaisuus, johon kuuluvat kaikki elämän osa-alueet sekoitettuna tuurilla ja sattumalla. Löytyy kasapäin tutkimuksia sekä puolesta että vastaan kun puhutaan päiväkotihoidosta. Tiedän lapsia, jotka otettu päikystä takaisin kotihoitoon kun homma ei ole vaan onnistunut. Mutta tiedän myös lapsia, jotka ovat olleet pitkään kotihoidossa ja kehotettu laittamaan päikkyhoitoon (ollut selittämättömiä kehitysviiveitä) ja sitä kautta lähtenyt kehitys paremmalle tolalle. Tiedän todella tasapainoisia ja menestyviä nuoria, jotka olleet 10kk eteenpäin päikkyhoidossa. Samoin tiedän tasapainoisia ja menestyviä täydessä kotihoidoss aolleita nuoria. Ja molemmista ryhmistä tunnen myös täysin raiteiltaan suistuneita.

Suomessa yhtä aikaa riehutaan siitä, että lapsia ei saisi laittaa päikkyyn - ja siitä, että onhan kaikilla lapsilla subjektiivinen päivähoito-oikeus päikyssä kävi huoltaja(t) töissä/opiskelemassa tai ei.

Ei ole olemassa yhtä ainutta ja oikeaa totuutta. Osaat varmasti tehdä oikean päätöksen jaolla hyvä äiti! Tsemppiä sulle!

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 09:37"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 09:32"][quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 09:20"][quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 09:10"]Mun mielestä tuo reilu yhden vuoden ikä, oli kaikkein rankin ikä. Olisin varmaan itsekin laittanut lapsen riemusta kiljuen hoitoon, jos arjesta olisi pitänyt selvitä yksin. Meillä vielä tyttö oli/on liikunnallisesti _todella_aktiivinen_ ja hyppi seinille, jos ei oltu paljon ulkona. Tämä ikä osui siis viime syksyyn, jolloin vain satoi ja satoi ja satoi, joten sisäpäiviä tuli pakostakin. Nyt melkein kaksivuotiaana alkaa jo helpottaa ja kotona olo on jo ihan kivaa. . Mutta siis, et todellakaan ole huono äiti. Parempi laittaa lapsi hoitoon ja mennä itse töihin, jos se auttaa omaa henkiseen jaksamiseen. Lapsen hyvinvointi on kuitenkin todella paljon kiinni äidin hyvinvoinnista. Tsemppiä! :) [/quote] Meillä kanssa on tollanen yliaktiivinen tapaus, koko ajan pitäisi olla ulkona sen kanssa, kun sisällä kiipeää jo katossa. Tämän lisäksi herää vieläkin 5-8 kertaa yössä. Nyt kaikki aika menee leikkejä keksiessä, koska lapsi ei suostu leikkimään ollenkaan yksin eikä sitä jaksa kiinnostaamitkään lelut. Siivoan 24/7 ettei kämppä räjähdä käsiin. Mulla ei ole "vapaa-aikaa" ollenkaan, ellei lasketa suihkua jonka ajaksi köytän lapsen turvaistuimeen leluineen. Kaikista muista apuvälineistä pääsee karkuun heti. Ap [/quote] Tsemppiä vaan niihin opiskeluihin, et sitten ole yhtään väsynyt siellä kun lapsi heräilee öisin noin usein? En ota kantaa tuohon lapsen päivähoitoon laittamiseen 1veenä, ihan sama mulle, mutta rankkaa sulla kyllä tulee olemaan. Entistä rankempaa. Vaikka lapsestasi saatkin "lomaa". [/quote] Oon tottunut siihen ettei ehdi nukkumaan. Ennen äitiyslomaa olin koulussa 8 h + töissä 6-8 h joka päivä. Ei ehtinyt enää nukkumaan kun enintään 5 h yössä. Ap

[/quote]

Ei kukaan ihminen ole täysipäisenä ensin 8 tuntia koulussa ja sen jälkeen saman verran töissä 5 tunnin yöunilla. Sillä tavalla hankitaan psykoosi tai vähintään burnout.  Ja nyt et kestä olla lapsen kanssa? Give me a break.

Itse raahasin 1v lapseni sydän verta itkien lapseni päiväkotiin 1-3 pv/vko jotta sain opintojani eteenpäin (ulkoisesti olin toki reipas kun lapsi oli paikalla).

Ei päiväkoti tarjoa virikettä alle 2v lapselle; lastensäilö se on. Toki hengissä pysyvät mutta vuorovaikutus aikuisen kanssa jää hyvin vähäiseksi (alle 2v ei myöskään kaipaa toisten lasten seuraa). Tämä kostautui meillä illoissa, jotka oli yhtä helvettiä kun lapsi otti takaisin sen mitä oli 7h päiväkodissa jäänyt paitsi. Toki lapsi oli myös väsynyt, mutta yliväsynyt ja nukahtaminen venyi (huomiontankkaamisineen) yli klo 22.. ja sitten kannoin väsyneen lapsen pk-tätien "riesaksi" ja kiirehdin aamuluennoille.

Luennot kuluivat miettien pk:n tapahtumia; nukahtaako lapseni aamu-ulkoilulla rattaisiin vaiko lumikinokseen ja koska tämä huomataan; päiväunet jää huonoiksi jos aamupäivällä nukkuu liikaa. Onko lapsellani kakat housussa tunninkin? Ehtiikö tädit silittelemään lapseni päiväunille vai nukahtaako nyyhkien unilelu kainalossaan?

Vie lapsesi noin pienenä hoitoon jos pakko. Asiantuntijat (ja minä) emme sitä suosittele. Lapsesi ei kaipaa virikettä kotioloja enempää. Toki voit itsellesi ja muille toistella (ja vaimentaa omatunnon ääntä) miten "superaktiivinen" ja "vaativa" (kaikki lapset on; terve lapsi liikkuu ja vaatii! Kyse on vain aikuisen suhtautumisesta asiaan) lapsesi on onnellinen kun pääsee pk: "virikkeiden" ääreen.

Tosiasiassa minä kadun lapseni hoitoon viemistä. Tuossa tuo hengissä on. Mutta laitoin opinnot tauolle. Lapseni on tärkeämpi.

Ja oikeasti ap, pk ei ole ratkaisu ongelmiisi. Hae apua masennukseesi ja luo tukiverkostoa; siitä on oikeasti apua.