Olen hyvä hoitamaan vauvaa ja taaperoa mutta en esimurkkua/teini-ikäistä

Kaikki meni suht hyvin kun lapseni oli 0-5-vuotias mutta sitten kun lapsi tuli isommaksi kaikki muuttui... yhtäkkiä lapseni alkoi näyttämään ja vaikuttamaan hirveän isolta ja tuntui kun katsoisin jotain ihan vierasta ihmistä. Nyt kun lapseni on 9-vuotias mun pitää oikeasti herätellä itseäni että tässä on minun lapseni. Ymmärrän että lapselle itselleenkin ovat hämmentäviä kasvun aiheuttamat muutokset mutta myös minulla, hänen äidillään.

Onko kenelläkään muulla samanlaista kriisiä lapsen kasvun johdosta? Lapsi ei ole enää samalla lailla vastaanottavainen vaan etäinen ja sulkeutunut. Mutisee vain eikä oikein mitään tee huolellisesti ja kunnolla (muuten kun koulussa). Onko hänellä alkamassa nyt jo murrosikä?