kokemuksia perätilasynnytyksestä?

Jos lapsesi on vielä muutaman viikon kuluttua perätilassa, on synnytystapa-arvio paikallaan. Siinä otetaan mm. röntgen-kuvat lantiostasi ja arvioidaan lapsen kokoa tosi tarkasti, jotta voidaan määrittää onnistuuko alatiesynnytys. Samoin synnytystapa riippuu lapsen perätilatyypistä; jos lapsi on asemissa peppu edellä, alatiesynnytys on ymmärtääkseni turvallisempaa kuin esmees silloin kun lapsi olisi tulossa jalat edellä.



Minun tapauksessani päädyttiin sektioon juuri siitä syystä, että lapsi oli visusti tulossa jalat edellä, ja silloin riskit syystä, jonka olen neljässä vuodessa onnellisesti unohtanut, ovat sangen suuret. Itse olisin alunperin halunnut alatiesynnytystä, mutta lääkärin kanssa neuvoteltuani päädyimme suunniteltuun sektioon. Jälkiviisaana; onneksi. Kaveri oli nimittäin kieputtanut napanuoransa tehokkaasti kaulan ja käden ympärille ja perätila-alatiesynnytyksessä hänelle olisi voinut käydä huonosti.



- anssu

Minua asia myös kovasti mietityttää.



Meille on tulossa kolmas lapsi ja kaksi ensimmäistä synnytystä ovat menneet hienosti ja lääkäri on kehunut lantioni rakennetta oikein hyväksi synnytysten suhteen.



Nyt tämä vatsa-asukki otti ja kääntyi ympäri eilen iltana (ollut raivotarjonnassa jo 5 viikkoa). Potkut tuntuvat nyt ikävästi rakkoa vasten ja peräsuolessa.



Missä vaiheessa kääntöä yritetään? Onko se onnistunut teillä muilla? Luulen että itse olisin valmis synnyttämään myös perätilassa, mutta riskit lienevät suuremmat...



Huomenna soittelenkin neuvolaan.

mutta vasta kolmannella yrityksellä. kun oli yritetty 2 kertaa lääkärit olivat jo varaamassa mulle sektioaikaa, mutta kun en halunnut siihenkään niin pyysin yrittämään vielä käännöstä. ja sitten vauveli kääntyikin ihan helposti. en tiedä miksi lääkärit olisivat olleet heti valmiita luovuttamaan käännöksen suhteen?

itse käännös ei tuntunut miltään, mitä nyt vatsan painelu vähän tietysti. tämä tapahtui naistenklinikalla, kääntämässä oli kaksi henkilöä ja kolmas ultrasi toimenpidettä koko ajan.

Itse olin maanantaina sairaalassa, yritettiin vauvan kääntöä, mutta se jäi onnistumatta. Vauva on ollut lähes koko ajan perätilassa. Kääntöyritys ei ollut hankala tai kivulias. Lääkäri sen melko helposti tunsi, että ei ole käänettävissä. Maanantain oli meillä 36 viikkoa täynnä. Vauvan asennon mukaan lääkäri oli sitä mieltä, että synnytys saattaisi hyvinkin olla ok vaihtoehto, mutta asia varmistettiin vielä lantion kuvauksella. Kuvista sitten selvisi, että lantioni muoto on sen varran poikkeuksellinen, että sen perusteellä päädyttiin suunniteltuun sektioon. Vauvalla on nyt tosin pari viikkkoa aikaa kääntyä vielä itse, muussa tapauksessa on leikkaus edessä noin viikkoa ennen laskettua aikaa.

Meidänkin vauva on viihtynyt perätilassa jo pitkään, nyt rv 34+2 ja ulkokäännökseen ollaan menossa 35+0. Ensimmäistä odotan. Onko kellään kokemusta, suositellaanko ensisynnyttäjälle alatiesynnytystä mikäli mitat siihen hyvät?

Meillä käännösyritys epäonnistui. Yritettiin vain kerran ja silloinkin lääkäri lopetti aika pian kun totesi, ettei helposti lähde kääntymään. Hän ei siis " väkisin" ja sinnikkäästi kääntämistä yrittänyt. Hyvä niin, kun muistan lukeneeni myös ikäviä kokemuksia käännösyrityksistä, joissa lääkärin otteet oli koettu kovakouraisiksi.

Lapsi oli pieni ja tulossa peppu edellä ja magneettikuva osoitti lantion riittään leveäksi. Lääkäri suositteli ehdottomasti alatiesynnytystä. Tenttasin häneltä useaan otteeseen riskit yms verrattuna sektioon. (Lääkäriä taisi jo huvittaa kun häntä pommitin kysymyksillä....) Mutta on tärkeää että itsellä on hyvä ja varma olo synnytykseen menosta, on se sitten sektio tai alatie. Lääkäri vakuutti että ei suosittelisi alatiesynnytystä ellei se olisi paras vaihtoehto minun tapauksessani. Ja jos jokin menisi pieleen, heillä on valmius kiidättää minut sektioon ja paikalla alatiesynnytyksiin tottunut henkilökunta. Tunsin olevani hyvissä käsissä kun ko sairaalassa niitä on viikoittain. Synnytyssalissa oli ponnistusvaiheessa paikalla kaksi lääkäriä ja kaksi kätilöä. Kaikki meni loistavasti ja synnytys oli nopea. En ole katunut hetkeäkään että lapsemme putkahti maailmaan alateitse peppuedellä. Hänen eka liukumäki kokemus :-)

Jos lääkäri suosittelee alatiesynnytystä, suosittelen että harkitsette sitä rohkeasti!

Itse koin perätilasynnyksen 6 vuotta sitten Lohjalla. Odotin ensimmäistäni rv 36+4 ja menin sairaalaan keskellä yötä synnytyksen käynnistyttyä ilta kuudelta. Sairaalaan päästyäni olin täysin auki ja kätilö totesi tutkimuksessa sekä käsin että ultralla, että lapsihan istuu... eli perätila tuli täysin yllätyksenä. Neuvolalääkäri oli vkolla 34 todennut lapsen kääntyneen.... hän tunnusteli lapsen lantioluita ja väitti niitä pääksi....

No synnytys pääsi toden teolla alkuun, kun ylilääkäri saapui sairaalaan klo 01.05 ja totesi lapsen olevan niin suoraan peppu edellä, että rouva on hyvä vaan ja ponnistaa. Aikani tuhrattuani turhaan pyysin lääkäriä leikkaamaan välilihan, joka tuntui olevan hänelle kovin vaikeaa. Useamman pyyntö kerran jälkeen hän suostui toimenpiteeseen ja sen jälkeen tyttömme tuli maailmaan muutaman ponnistuksen jälkeen klo 02.08.

Synnytyksestä ei minulle jäänyt " traumoja" , mutta nyt odottaessani toista lastamme rv 20+5, varmistan kyllä lapsen asennon ultrassa enkä luota sinisilmäisesti neuvolalääkäriin.



Terveisin äippä &vaavi

...neuvolassa sanoivat vauvan kääntyneen, ja synnytyssairaalan ultrassa näkyi että oli perätilassa. Tämä oli siis seurantakäynnillä ennen la:ta. Sanoivat että vatsan päältä tunnustelemalla voi helposti arvioida asennon väärin, kun se ei ole kovin helppoa. Ja perätila vauvoja on ymmärtääkseni kuitenkin aika vähän, ja siten neuvolahenkilökunta ei saa niistä kokemusta ja harjoitusta. Minunkin mahaani kävi neuvolassa (perätilan toteamisen jälkeen) niin moni ihminen painelemassa ja tunnustelemassa, kun kerrankin oli perätilamasu paikalla...

Mulla viikkoja nyt 33+4 ja vauva tanakasti perätilassa. Takana kolme normaalia alatiesynnytystä. Meidän seudulla saa lähetteen polille käännökseen viikolla 36. Ahdistaa ajatuskin käännöksestä ja mahdollisesta sectiosta, eikä perätilasynnytyskään ole helppo hyväksyä. Pelottaa mitä voi sattua vauvalle =(



Onko kellään mitään poppakonsteja yms. tiedossa, jolla voisi itse vaikuttaa vauvan asentoon? Tai miten kenelläkin on perätila kääntynyt oikein päin loppumetreillä, missä tilanteessa?



Täällä kuulema ei saa synnyttää perätilaa ilman magneettipelvimetriaa. No, hyvähän se on että mittailevat. Vauva ei onneksi ole mikään iso.



Saaga (sama onneton, joka ehti suunnitella polikliinista synnytystä...)

Vikkelät on sormet..

Mulla todettiin perätila neuvolakäynnillä rv:lla 37. Sain tosi nopeasti lähetteen sairaalaan ultraan ja kääntöyritykseen. Vauva " istui" ja kääntöä yritettiin. Hyvin pian lääkäri totesi, että kohtu niin napakka, ettei vauva hievahdakaan. Yritys ei kyllä sattunut yhtään.

Lantiosta totesi, että saattais mahtua alateitse, mutta ensisynnyttäjänä en uskaltanut siihen ryhtyä.

Lääkäri ei yrittänyt painostaa, sanoi että varataan samantien aika suunniteltuun sektioon.



Sektio oli 5 päivää ennen laskettua aikaa (vuosi sitten). Hyvin sujui, mutta lääkäreillä oli täysi työ saada poika ulos kohdusta, kun kohtu oli niin napakka ja paksuseinäinen. Toinen lääkäri makas mun mahan päällä ja toinen kiskoi vauvaa nivusista pidellen ulos.



Jälkeenpäin mietin, olisko alatiesynnytysyritys johtanut kuitenkin hätäsektioon. Tämä vaihtoehto oli oikea minulle, enkä ole päätöstäni katunut.

Ymmärtääkseni väliliha leikataan aina. Vauva pitää saada nopeasti ulos ja siksi leikkaus. Minulle ei tästä mainittu etukäteen (onneksi) mutta papereista luin jälkikäteen että leikkaaminen oli suunniteltu. Leikkaaminen ei sattunut ollenkaan, eikä ompelu. Ja haava parani hyvin.

Tästä oli se hyöty, että ponnistusvaihe jäi todella lyhyeksi. Se synnytyksen kivuliain vaihe oli supistukset.

Kun keskustelette lääkärinne kanssa vaihtoehdoista, hän kertoo varmasti molempiin tapoihin liittyvät riskit (alatie ja sektio). Itse pelkäsin sektiota enemmän vaikka olinkin ensisynnyttäjä, joten olin tyytyväinen että suosittelivat alatiesynnytystä. Ja lääkäri muistutti myös sektioon liittyvät riskit esim seuraavan raskauden yhteydessä. No, riskejähän liittyy joka asiaan. Toivottavasti pystytte nauttimaan masuistanne ilman suurempaa murehtimista. :-)