Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä muilla äitiä, joka puuttuu painoonne ja syömisiinne?
07.07.2015 |
Oman äitini kohdalla mikään ei ole koskaan hyvä. Pitäisi kuulemma syödä kevyesti, ettei liho. Mutta kuitenkin jos olen laihtunut pari kiloa, äiti kauhistelee. Olen koko ikäni ollut normaalipainoinen eli mitään huolta ei pitäisi olla, kumpaankaan suuntaan.
Kommentit (11)
Eipä ole. Olisihan se kummallista, että äitini puuttuisi minun, 40-vuotiaan, painoon ja syömisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heitä äitille vastakuitti: "Ootpa sä vanhentunut sitten viime näkemän"
Opeta niinkuin lasta. Näytä miltä se tuntuu kun toinen arvostelee.
Sen jälkeen kun muutin omaan kotiin meni pari vuitta kun äiti oli huolissaan että syönkö mitään ja saanko tarpeeksi ruokaa. Nykyään on alkanut ymmärtää että en kuole nälkään vaikka hän ei minulle ruokaa teekään.
Mulla on juuri tuommoinen äiti. Olen 163cm pitkä ja painoin 57kiloa niin 175cm pitkä äitini kysyy että painanko jo enemmän kuin hän....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 23:01"]
Ja vanhako olet?
[/quote]
Usko tai älä, yli kolmekymppinen. Ei tunnu kivalta mennä kylään, kun äiti on laittanut muille normaaliruokaa ja sitten minulle jotain kevyttä salaattipiperrystä. Sitten loukkaantuu, kun sanon, että voin syödä samaa kuin muut. Kuitenkaan laihtuakaan ei saa - ja mummini oli samanlainen. Tänäänkin viimeksi äiti kysyi, että "paljonko olet laihtunut?" ap
Mun äiti. Lähes anorektisen laiha ja ylpeä siitä vaikka muuta väittääkin. Arvostelee lihavia, ihmettelee toisten syömisiä. Mulla ollut ongelmia hyväksyä kroppaani vaikken koskaan ole ollut lihava vaan välillä jopa alipainoinen, kuitenkin äitiäni isompi. Bulimiaa olen sairastanut (en enää). Hulluinta tässä on että kaiken "psykologian" tässä taustalla ymmärsin vasta aikuisiällä muutettuani kotoa pois. Äiti osasi todella taitavasti vihjailla yms. ja ylläpitää itsestään kuvaa empaattisena ja suvaitsevaisena ihmisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Äidilläni on kompleksi kytätä syömisiäni (johtunee siitä että nuorena pari hänen ystävistään sairastovat todella vakavaa anoreksiaa). Joka tapauksessa, saattaa alkaa jopa paniikissa kiljumaan ruokapöydässä, jos otan vaikka vähemmän ruokaa kuin yleensä,, että "mitä sä nyt temppuilet ruoan kanssa jnejne." Joskus ei vaan ole niin kova nälkä?? Tiedän että se on kai huolenpitoa, mutta helvetin rasittavaa silti :)
N19
Onneksi ei. Enkä aio ikinä kommentoida myöskään tyttäreni aikaan kenenkään painoa. Olen kyllä itse laihduttanut (lautasmallilla ja jättämällä herkut), mutten tehnyt siitä numeroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän tuo aina tavatessamme väittää, että oon muka taas laihtunut (vaikka oikeasti olen pelkästään lihonut viime vuosina) ja tuputtaa herkkuja. :D - N25
Ja vanhako olet?