Pitääkö aiemmasta kihlauksesta kertoa

Tulinpa nostamaan ketjua... Kerroin miehelle asiasta, ja hän otti sen oikeastaan aika huonosti. Sulkeutui jotenkin ja sanoi, että hän on niin vanhanaikainen ihminen että tämä tieto ei tunnu hänestä hyvältä. Tavallaan ymmärrän ja tavallaan en. Mies on ollut tietoinen että olen ollut pitkässä parisuhteessa ja avoliitossa, mutta kihlaus olikin liikaa? En kuitenkaan ole ollut naimisissa, en edes suunnittelemassa häitä. Enemmän nuo kihlat olivat merkki siitä että suhteessa ollaan erittäin tosissaan (kuten monta vuotta oltiinkin). Nykyään ajattelen ihan eri lailla kihlauksen merkityksestä, mutta tuo oli sitä nuoruutta.

Ei mies suuttunut tai sanonut haluavansa erota, mutta jotenkin tämä tieto nyt satutti häntä. Mitä minun pitäisi nyt muka tehdä, pitääkö hyvä suhteen alku oikeasti lopettaa tämän vuoksi? Mitään syyllisyyttä en suostu harteilleni parisuhdehistoriastani ottamaan, joten onkohan tämä tässä sitten... Tuntuu todella väärältä, jos niin käy.

Ap

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 09:23"]

Tulinpa nostamaan ketjua... Kerroin miehelle asiasta, ja hän otti sen oikeastaan aika huonosti. Sulkeutui jotenkin ja sanoi, että hän on niin vanhanaikainen ihminen että tämä tieto ei tunnu hänestä hyvältä. Tavallaan ymmärrän ja tavallaan en. Mies on ollut tietoinen että olen ollut pitkässä parisuhteessa ja avoliitossa, mutta kihlaus olikin liikaa? En kuitenkaan ole ollut naimisissa, en edes suunnittelemassa häitä. Enemmän nuo kihlat olivat merkki siitä että suhteessa ollaan erittäin tosissaan (kuten monta vuotta oltiinkin). Nykyään ajattelen ihan eri lailla kihlauksen merkityksestä, mutta tuo oli sitä nuoruutta.

Ei mies suuttunut tai sanonut haluavansa erota, mutta jotenkin tämä tieto nyt satutti häntä. Mitä minun pitäisi nyt muka tehdä, pitääkö hyvä suhteen alku oikeasti lopettaa tämän vuoksi? Mitään syyllisyyttä en suostu harteilleni parisuhdehistoriastani ottamaan, joten onkohan tämä tässä sitten... Tuntuu todella väärältä, jos niin käy.

Ap

[/quote]

Anna ajan kulua. Ehkä hän piti sinua vähän tasokkaampana, kun jonain "näytetään muille että rakastetaan toisiamme" kihlautujana. Jos ei pääse yli, niin jätät. 

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 09:26"]

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 09:23"]

Tulinpa nostamaan ketjua... Kerroin miehelle asiasta, ja hän otti sen oikeastaan aika huonosti. Sulkeutui jotenkin ja sanoi, että hän on niin vanhanaikainen ihminen että tämä tieto ei tunnu hänestä hyvältä. Tavallaan ymmärrän ja tavallaan en. Mies on ollut tietoinen että olen ollut pitkässä parisuhteessa ja avoliitossa, mutta kihlaus olikin liikaa? En kuitenkaan ole ollut naimisissa, en edes suunnittelemassa häitä. Enemmän nuo kihlat olivat merkki siitä että suhteessa ollaan erittäin tosissaan (kuten monta vuotta oltiinkin). Nykyään ajattelen ihan eri lailla kihlauksen merkityksestä, mutta tuo oli sitä nuoruutta.

Ei mies suuttunut tai sanonut haluavansa erota, mutta jotenkin tämä tieto nyt satutti häntä. Mitä minun pitäisi nyt muka tehdä, pitääkö hyvä suhteen alku oikeasti lopettaa tämän vuoksi? Mitään syyllisyyttä en suostu harteilleni parisuhdehistoriastani ottamaan, joten onkohan tämä tässä sitten... Tuntuu todella väärältä, jos niin käy.

Ap

[/quote]

Anna ajan kulua. Ehkä hän piti sinua vähän tasokkaampana, kun jonain "näytetään muille että rakastetaan toisiamme" kihlautujana. Jos ei pääse yli, niin jätät. 

[/quote]

Tuntuu vähän ikävältä että käytät sanaa "tasokas" tässä yhteydessä. Olen sentään ollut elämässäni vain yhden miehen kanssa tätä ennen, tosissani sitoutuneena ja siinä uskossa, että se suhde kestää. Ja kestikin nuoreen ikään nähden mielestäni melko kauan. Mies silloin kosi, miksi edes olisin silloin kieltäytynyt. Muille näyttämisestä ei ollut kyse, vaan meidän rakkaudestamme.

Ap

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 09:30"][quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 09:26"]

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 09:23"]

Tulinpa nostamaan ketjua... Kerroin miehelle asiasta, ja hän otti sen oikeastaan aika huonosti. Sulkeutui jotenkin ja sanoi, että hän on niin vanhanaikainen ihminen että tämä tieto ei tunnu hänestä hyvältä. Tavallaan ymmärrän ja tavallaan en. Mies on ollut tietoinen että olen ollut pitkässä parisuhteessa ja avoliitossa, mutta kihlaus olikin liikaa? En kuitenkaan ole ollut naimisissa, en edes suunnittelemassa häitä. Enemmän nuo kihlat olivat merkki siitä että suhteessa ollaan erittäin tosissaan (kuten monta vuotta oltiinkin). Nykyään ajattelen ihan eri lailla kihlauksen merkityksestä, mutta tuo oli sitä nuoruutta.

Ei mies suuttunut tai sanonut haluavansa erota, mutta jotenkin tämä tieto nyt satutti häntä. Mitä minun pitäisi nyt muka tehdä, pitääkö hyvä suhteen alku oikeasti lopettaa tämän vuoksi? Mitään syyllisyyttä en suostu harteilleni parisuhdehistoriastani ottamaan, joten onkohan tämä tässä sitten... Tuntuu todella väärältä, jos niin käy.

Ap

[/quote]

Anna ajan kulua. Ehkä hän piti sinua vähän tasokkaampana, kun jonain "näytetään muille että rakastetaan toisiamme" kihlautujana. Jos ei pääse yli, niin jätät. 

[/quote]

Tuntuu vähän ikävältä että käytät sanaa "tasokas" tässä yhteydessä. Olen sentään ollut elämässäni vain yhden miehen kanssa tätä ennen, tosissani sitoutuneena ja siinä uskossa, että se suhde kestää. Ja kestikin nuoreen ikään nähden mielestäni melko kauan. Mies silloin kosi, miksi edes olisin silloin kieltäytynyt. Muille näyttämisestä ei ollut kyse, vaan meidän rakkaudestamme.

Ap
[/quote]Anteeksi, en tarkoittanut mitään pahaa. Joillekin avioliitto merkitsee nykyäänkin vielä sitä, että se solmitaan vain kerran ja suostuessaan kosintaan on oltava täysin varma. Yritin vain raottaa sinulle miehen mahdollisia tuntemuksia. Kihlaus on sentään suht pieni juttu, mutta saattoi tulla miehelle yllättäin. Kyllä se siitä leppyy.

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 09:30"][quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 09:26"]

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 09:23"]

Tulinpa nostamaan ketjua... Kerroin miehelle asiasta, ja hän otti sen oikeastaan aika huonosti. Sulkeutui jotenkin ja sanoi, että hän on niin vanhanaikainen ihminen että tämä tieto ei tunnu hänestä hyvältä. Tavallaan ymmärrän ja tavallaan en. Mies on ollut tietoinen että olen ollut pitkässä parisuhteessa ja avoliitossa, mutta kihlaus olikin liikaa? En kuitenkaan ole ollut naimisissa, en edes suunnittelemassa häitä. Enemmän nuo kihlat olivat merkki siitä että suhteessa ollaan erittäin tosissaan (kuten monta vuotta oltiinkin). Nykyään ajattelen ihan eri lailla kihlauksen merkityksestä, mutta tuo oli sitä nuoruutta.

Ei mies suuttunut tai sanonut haluavansa erota, mutta jotenkin tämä tieto nyt satutti häntä. Mitä minun pitäisi nyt muka tehdä, pitääkö hyvä suhteen alku oikeasti lopettaa tämän vuoksi? Mitään syyllisyyttä en suostu harteilleni parisuhdehistoriastani ottamaan, joten onkohan tämä tässä sitten... Tuntuu todella väärältä, jos niin käy.

Ap

[/quote]

Anna ajan kulua. Ehkä hän piti sinua vähän tasokkaampana, kun jonain "näytetään muille että rakastetaan toisiamme" kihlautujana. Jos ei pääse yli, niin jätät. 

[/quote]

Tuntuu vähän ikävältä että käytät sanaa "tasokas" tässä yhteydessä. Olen sentään ollut elämässäni vain yhden miehen kanssa tätä ennen, tosissani sitoutuneena ja siinä uskossa, että se suhde kestää. Ja kestikin nuoreen ikään nähden mielestäni melko kauan. Mies silloin kosi, miksi edes olisin silloin kieltäytynyt. Muille näyttämisestä ei ollut kyse, vaan meidän rakkaudestamme.

Ap
[/quote]

Kihlaus on lupaus avioliitosta.

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 09:36"]

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 09:30"][quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 09:26"] [quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 09:23"] Tulinpa nostamaan ketjua... Kerroin miehelle asiasta, ja hän otti sen oikeastaan aika huonosti. Sulkeutui jotenkin ja sanoi, että hän on niin vanhanaikainen ihminen että tämä tieto ei tunnu hänestä hyvältä. Tavallaan ymmärrän ja tavallaan en. Mies on ollut tietoinen että olen ollut pitkässä parisuhteessa ja avoliitossa, mutta kihlaus olikin liikaa? En kuitenkaan ole ollut naimisissa, en edes suunnittelemassa häitä. Enemmän nuo kihlat olivat merkki siitä että suhteessa ollaan erittäin tosissaan (kuten monta vuotta oltiinkin). Nykyään ajattelen ihan eri lailla kihlauksen merkityksestä, mutta tuo oli sitä nuoruutta. Ei mies suuttunut tai sanonut haluavansa erota, mutta jotenkin tämä tieto nyt satutti häntä. Mitä minun pitäisi nyt muka tehdä, pitääkö hyvä suhteen alku oikeasti lopettaa tämän vuoksi? Mitään syyllisyyttä en suostu harteilleni parisuhdehistoriastani ottamaan, joten onkohan tämä tässä sitten... Tuntuu todella väärältä, jos niin käy. Ap [/quote] Anna ajan kulua. Ehkä hän piti sinua vähän tasokkaampana, kun jonain "näytetään muille että rakastetaan toisiamme" kihlautujana. Jos ei pääse yli, niin jätät.  [/quote] Tuntuu vähän ikävältä että käytät sanaa "tasokas" tässä yhteydessä. Olen sentään ollut elämässäni vain yhden miehen kanssa tätä ennen, tosissani sitoutuneena ja siinä uskossa, että se suhde kestää. Ja kestikin nuoreen ikään nähden mielestäni melko kauan. Mies silloin kosi, miksi edes olisin silloin kieltäytynyt. Muille näyttämisestä ei ollut kyse, vaan meidän rakkaudestamme. Ap [/quote] Kihlaus on lupaus avioliitosta.

[/quote]

Kuten sanoin, ajattelen itsekin eri lailla kihlautumisesta nykyään kuin 22-vuotiaana. On kuitenkin tosiasia, että monille kihlaus on nykyään jotain muuta kuin aikomus mennä naimisiin: se voi tarkoittaa myös syvempää sitoutumista. Monet kihlaparit eivät mene koskaan naimisiin. Perinteisen merkityksensä mukaisesti kihlaus on kuitenkin lupaus avioliitosta, se on totta. Tässä ketjussa ei kuitenkaan ole varsinaisesti kysymys siitä.

Ap

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 09:40"][quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 09:36"]

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 09:30"][quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 09:26"] [quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 09:23"] Tulinpa nostamaan ketjua... Kerroin miehelle asiasta, ja hän otti sen oikeastaan aika huonosti. Sulkeutui jotenkin ja sanoi, että hän on niin vanhanaikainen ihminen että tämä tieto ei tunnu hänestä hyvältä. Tavallaan ymmärrän ja tavallaan en. Mies on ollut tietoinen että olen ollut pitkässä parisuhteessa ja avoliitossa, mutta kihlaus olikin liikaa? En kuitenkaan ole ollut naimisissa, en edes suunnittelemassa häitä. Enemmän nuo kihlat olivat merkki siitä että suhteessa ollaan erittäin tosissaan (kuten monta vuotta oltiinkin). Nykyään ajattelen ihan eri lailla kihlauksen merkityksestä, mutta tuo oli sitä nuoruutta. Ei mies suuttunut tai sanonut haluavansa erota, mutta jotenkin tämä tieto nyt satutti häntä. Mitä minun pitäisi nyt muka tehdä, pitääkö hyvä suhteen alku oikeasti lopettaa tämän vuoksi? Mitään syyllisyyttä en suostu harteilleni parisuhdehistoriastani ottamaan, joten onkohan tämä tässä sitten... Tuntuu todella väärältä, jos niin käy. Ap [/quote] Anna ajan kulua. Ehkä hän piti sinua vähän tasokkaampana, kun jonain "näytetään muille että rakastetaan toisiamme" kihlautujana. Jos ei pääse yli, niin jätät.  [/quote] Tuntuu vähän ikävältä että käytät sanaa "tasokas" tässä yhteydessä. Olen sentään ollut elämässäni vain yhden miehen kanssa tätä ennen, tosissani sitoutuneena ja siinä uskossa, että se suhde kestää. Ja kestikin nuoreen ikään nähden mielestäni melko kauan. Mies silloin kosi, miksi edes olisin silloin kieltäytynyt. Muille näyttämisestä ei ollut kyse, vaan meidän rakkaudestamme. Ap [/quote] Kihlaus on lupaus avioliitosta.

[/quote]

Kuten sanoin, ajattelen itsekin eri lailla kihlautumisesta nykyään kuin 22-vuotiaana. On kuitenkin tosiasia, että monille kihlaus on nykyään jotain muuta kuin aikomus mennä naimisiin: se voi tarkoittaa myös syvempää sitoutumista. Monet kihlaparit eivät mene koskaan naimisiin. Perinteisen merkityksensä mukaisesti kihlaus on kuitenkin lupaus avioliitosta, se on totta. Tässä ketjussa ei kuitenkaan ole varsinaisesti kysymys siitä.

Ap
[/quote]Minusta on tyhmää ajatella asiaa noin. Rakastaa voi ilman sormustakin. Minulle kihlauksen merkitys ei ole muuttunut.

Ei suhdetta voi perustaa salailulle. Tulee se kuitenkin esille jossain vaiheessa. Onnistuneen suhteen perusta on luottamus ja avoimuus. Eli jos haluat sellaisen suhteen niin et salaile moisia asioita.

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 09:46"]

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 09:40"][quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 09:36"] [quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 09:30"][quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 09:26"] [quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 09:23"] Tulinpa nostamaan ketjua... Kerroin miehelle asiasta, ja hän otti sen oikeastaan aika huonosti. Sulkeutui jotenkin ja sanoi, että hän on niin vanhanaikainen ihminen että tämä tieto ei tunnu hänestä hyvältä. Tavallaan ymmärrän ja tavallaan en. Mies on ollut tietoinen että olen ollut pitkässä parisuhteessa ja avoliitossa, mutta kihlaus olikin liikaa? En kuitenkaan ole ollut naimisissa, en edes suunnittelemassa häitä. Enemmän nuo kihlat olivat merkki siitä että suhteessa ollaan erittäin tosissaan (kuten monta vuotta oltiinkin). Nykyään ajattelen ihan eri lailla kihlauksen merkityksestä, mutta tuo oli sitä nuoruutta. Ei mies suuttunut tai sanonut haluavansa erota, mutta jotenkin tämä tieto nyt satutti häntä. Mitä minun pitäisi nyt muka tehdä, pitääkö hyvä suhteen alku oikeasti lopettaa tämän vuoksi? Mitään syyllisyyttä en suostu harteilleni parisuhdehistoriastani ottamaan, joten onkohan tämä tässä sitten... Tuntuu todella väärältä, jos niin käy. Ap [/quote] Anna ajan kulua. Ehkä hän piti sinua vähän tasokkaampana, kun jonain "näytetään muille että rakastetaan toisiamme" kihlautujana. Jos ei pääse yli, niin jätät.  [/quote] Tuntuu vähän ikävältä että käytät sanaa "tasokas" tässä yhteydessä. Olen sentään ollut elämässäni vain yhden miehen kanssa tätä ennen, tosissani sitoutuneena ja siinä uskossa, että se suhde kestää. Ja kestikin nuoreen ikään nähden mielestäni melko kauan. Mies silloin kosi, miksi edes olisin silloin kieltäytynyt. Muille näyttämisestä ei ollut kyse, vaan meidän rakkaudestamme. Ap [/quote] Kihlaus on lupaus avioliitosta. [/quote] Kuten sanoin, ajattelen itsekin eri lailla kihlautumisesta nykyään kuin 22-vuotiaana. On kuitenkin tosiasia, että monille kihlaus on nykyään jotain muuta kuin aikomus mennä naimisiin: se voi tarkoittaa myös syvempää sitoutumista. Monet kihlaparit eivät mene koskaan naimisiin. Perinteisen merkityksensä mukaisesti kihlaus on kuitenkin lupaus avioliitosta, se on totta. Tässä ketjussa ei kuitenkaan ole varsinaisesti kysymys siitä. Ap [/quote]Minusta on tyhmää ajatella asiaa noin. Rakastaa voi ilman sormustakin. Minulle kihlauksen merkitys ei ole muuttunut.

[/quote]

Sinulle ei, monille muille on.

Oottepas nyt ilkeitä ap:lle. Mistäs hemmetistä hän olisi voinut ennustaa, että suhde päättyy silloin, kun meni kihloihin? Varmasti jokainen on ihan tosissaan kihloihin mennessään.

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 09:55"]

Oottepas nyt ilkeitä ap:lle. Mistäs hemmetistä hän olisi voinut ennustaa, että suhde päättyy silloin, kun meni kihloihin? Varmasti jokainen on ihan tosissaan kihloihin mennessään.

[/quote]

Kiitos sinulle... tosissani olin minäkin, mutta vuosien jälkeen ero vain tuli. Avioerot, pettämiset ja muut elämän virheet ovat yleisesti melko hyväksyttyjä nykyään, mutta minä olen siis tehnyt anteeksiantamattoman virheen kun elämäni ainoassa parisuhteessa menin kihloihin? Enpä erotessani arvannut että olisin jotenkin kakkosluokan tavaraa siitä eteenpäin... Kyseessä ei sentään ollut mikään virallinen sitoutuminen, vaan kahden nuoren sormustenvaihto.

Ap

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 09:23"]

Tulinpa nostamaan ketjua... Kerroin miehelle asiasta, ja hän otti sen oikeastaan aika huonosti. Sulkeutui jotenkin ja sanoi, että hän on niin vanhanaikainen ihminen että tämä tieto ei tunnu hänestä hyvältä. Tavallaan ymmärrän ja tavallaan en. Mies on ollut tietoinen että olen ollut pitkässä parisuhteessa ja avoliitossa, mutta kihlaus olikin liikaa? En kuitenkaan ole ollut naimisissa, en edes suunnittelemassa häitä. Enemmän nuo kihlat olivat merkki siitä että suhteessa ollaan erittäin tosissaan (kuten monta vuotta oltiinkin). Nykyään ajattelen ihan eri lailla kihlauksen merkityksestä, mutta tuo oli sitä nuoruutta.

Ei mies suuttunut tai sanonut haluavansa erota, mutta jotenkin tämä tieto nyt satutti häntä. Mitä minun pitäisi nyt muka tehdä, pitääkö hyvä suhteen alku oikeasti lopettaa tämän vuoksi? Mitään syyllisyyttä en suostu harteilleni parisuhdehistoriastani ottamaan, joten onkohan tämä tässä sitten... Tuntuu todella väärältä, jos niin käy.

Ap

[/quote]

Hyvä, kun kerroit! Kuvittele, jos asia olisikin tullut esiin jotenkin vasta myöhemmin..

En ymmärrä kyllä tuota miehen suhtautumista. Todellakaan sinun ei tarvitse hävetä tai mitään syyllisyyttä tuntea tuosta. Se oli sen aikainen suhteesi ja oletettavasti siinä oltiin vakavissaan. Minusta vaikka olisit naimisissa ollut ja eronnut, ei pitäisi miehen suhtautuminen sinuun muuttua millään lailla.. Avioliitto tai vakava suhde on aina kahden kauppa, aina se ei onnistu ja ei ole pelkästään itsestä kiinni. Voithan kysyä, miten tuo tieto nyt vaikutti häneen, jos on surullisen oloinen, niin miksi...? Jos suhde tuohon loppuu, niin ainakin olit rehellinen. Hänen häpeänsä, jos haluaa päästää hyvän naisen menemään, vaan koska hän on ollut joskus kihloissa (lol). Tsemppiä!

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 10:35"]

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 09:23"]

Tulinpa nostamaan ketjua... Kerroin miehelle asiasta, ja hän otti sen oikeastaan aika huonosti. Sulkeutui jotenkin ja sanoi, että hän on niin vanhanaikainen ihminen että tämä tieto ei tunnu hänestä hyvältä. Tavallaan ymmärrän ja tavallaan en. Mies on ollut tietoinen että olen ollut pitkässä parisuhteessa ja avoliitossa, mutta kihlaus olikin liikaa? En kuitenkaan ole ollut naimisissa, en edes suunnittelemassa häitä. Enemmän nuo kihlat olivat merkki siitä että suhteessa ollaan erittäin tosissaan (kuten monta vuotta oltiinkin). Nykyään ajattelen ihan eri lailla kihlauksen merkityksestä, mutta tuo oli sitä nuoruutta.

Ei mies suuttunut tai sanonut haluavansa erota, mutta jotenkin tämä tieto nyt satutti häntä. Mitä minun pitäisi nyt muka tehdä, pitääkö hyvä suhteen alku oikeasti lopettaa tämän vuoksi? Mitään syyllisyyttä en suostu harteilleni parisuhdehistoriastani ottamaan, joten onkohan tämä tässä sitten... Tuntuu todella väärältä, jos niin käy.

Ap

[/quote]

Hyvä, kun kerroit! Kuvittele, jos asia olisikin tullut esiin jotenkin vasta myöhemmin..

En ymmärrä kyllä tuota miehen suhtautumista. Todellakaan sinun ei tarvitse hävetä tai mitään syyllisyyttä tuntea tuosta. Se oli sen aikainen suhteesi ja oletettavasti siinä oltiin vakavissaan. Minusta vaikka olisit naimisissa ollut ja eronnut, ei pitäisi miehen suhtautuminen sinuun muuttua millään lailla.. Avioliitto tai vakava suhde on aina kahden kauppa, aina se ei onnistu ja ei ole pelkästään itsestä kiinni. Voithan kysyä, miten tuo tieto nyt vaikutti häneen, jos on surullisen oloinen, niin miksi...? Jos suhde tuohon loppuu, niin ainakin olit rehellinen. Hänen häpeänsä, jos haluaa päästää hyvän naisen menemään, vaan koska hän on ollut joskus kihloissa (lol). Tsemppiä!

[/quote]

Kiitos ihanasta vastauksestasi! Pidän itseäni ihan hyvänä naisena, ja olen aina pyrkinyt kestävään parisuhteeseen. Ensimmäinen yritys ei vain onnistunut, ja olihan se kamalaa aikaa kun erosimme. Mutta että olisin yhden väärän valinnan takia jotenkin huonompi kuin ennen... :(

Ap

Itse en kertonut, koska olin kihloissa vain vuoden ja niin nuori muutenkin. Minusta tuollainen asia ei edes kuulu toiselle.

Kysy mieheltäsi, että onko hän koskaan tehnyt elämässään virheitä ja miksi sinä et olisi saanut tehdä.

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 10:38"]

Kiitos ihanasta vastauksestasi! Pidän itseäni ihan hyvänä naisena, ja olen aina pyrkinyt kestävään parisuhteeseen. Ensimmäinen yritys ei vain onnistunut, ja olihan se kamalaa aikaa kun erosimme. Mutta että olisin yhden väärän valinnan takia jotenkin huonompi kuin ennen... :(

Ap

[/quote]

Et ole! :) Eikö tuolla miehellä sitten ole mitään vakavempia suhteita tai suhdetta takana? Minkä ikäinen hän on? Vai oliskohan sille vaan tullut joku pieni mustasukkaisuuden pistos, että olit joskus ollut niin vakavissaan jonkun kanssa..

Nykyinen mies on kertonut, että olivat eksän kanssa menemässä naimisiin, mutta eivät kerinneet mennä. Lähinnä vain tuli ajatuksia, että toivottavasti joskus itse pääsen hänen kanssaan naimisiin, ei muuta. :D

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 10:44"]

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 10:38"]

Kiitos ihanasta vastauksestasi! Pidän itseäni ihan hyvänä naisena, ja olen aina pyrkinyt kestävään parisuhteeseen. Ensimmäinen yritys ei vain onnistunut, ja olihan se kamalaa aikaa kun erosimme. Mutta että olisin yhden väärän valinnan takia jotenkin huonompi kuin ennen... :(

Ap

[/quote]

Et ole! :) Eikö tuolla miehellä sitten ole mitään vakavempia suhteita tai suhdetta takana? Minkä ikäinen hän on? Vai oliskohan sille vaan tullut joku pieni mustasukkaisuuden pistos, että olit joskus ollut niin vakavissaan jonkun kanssa..

Nykyinen mies on kertonut, että olivat eksän kanssa menemässä naimisiin, mutta eivät kerinneet mennä. Lähinnä vain tuli ajatuksia, että toivottavasti joskus itse pääsen hänen kanssaan naimisiin, ei muuta. :D

[/quote]

On miehelläkin ollut muita suhteita, yksi niistä vielä pidempi kuin tuo minun ainoani! Eivät olleet kihloissa, mutta mitä se minua haittaisi vaikka olisivat olleet. En ole muutenkaan mustasukkainen, vaikka hänellä on ollut pitkäaikainen naisystävä minua ennen. Hyvähän se on, että on oppinut jo aiemmin millaista on olla parisuhteessa, asua yhdessä jne. Saapa nähdä miten miehen mieliala tästä kehittyy...

Ap

[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 23:09"]Luulisi, että tuo olisi jo tullut ilmi parisuhdehistorioista jutellessa. :) Sinänsä asialla ei ole merkitystä, mutta parempi kuitenkin mainita siitä kun jättää mainitsematta. 
[/quote]

Kerroin tietenkin olleeni pitkässä suhteessa, mutta en tullut ajatelleeksi että kihloista pitäisi kertoa. Se ei tuntunut tärkeältä. Ja pieleen mennyt kihlaus kai edelleen hieman hävettää, vaikka ei pitäisi. Kai asiasta on parempi mainita, mutta vaikea nyt keksiä missä tilanteessa sen kertoisi luontevasti. Omasta mielestäni asia ei ole iso, mutta onko se sitten oikeasti?

Ap

[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 23:00"]

Kyllä pitää kertoa! Itse haluan naisen joka ei ole vielä ollut kihloissa, naimisissa tai saanut lapsia. Haluan, että koetaan yhdessä ekaa kertaa nämä ainutlaatuiset asiat.

[/quote]

Mulle on tärkeämpää että se ihminen on ainutlaatuinen.

Omantunnon mukaan. Miksei olisi rehellinen?