Luulen menettäneeni sosiaaliset taitoni koulukiusaamisen takia

Fyysistä kiusaamista en ole kokenut, haukkumista ja nimittelyä kyllä. Ja arvaan kyllä miksi minusta tuli kiusaamisen uhri, sillä toisin kuin normaali ihminen, en osannut puolustaa itseäni ja sanoa takaisin, vaan minun reaktioni oli alkaa itkemään.

Mutta nuo edelliset eivät olleet millään muotoa pahinta. Pahinta oli se, että eräät henkilöt saivat selän takana pahaa puhumalla (en vieläkään tiedä syytä, miksi he näin tekivät kaikki käännettyä minua vastaan, niin että olin koko kouluajan erittäin yksinäinen ja kukaan ei halunnut tutustua minuun saati olla kaveri kanssani. Ja koska asuin pienellä paikkakunnalla, jossa oli vain yksi yläaste ja lukio, ei harrastuksistakaan ollut mitään apua, sillä samat tyypit olivat niissäkin.

Ja se miten tämä liittyy sosiaalisiin taitoihin on, että minulla on aina päällä oletusmoodi, että ihmiset eivät pidä minusta. Esimerkiksi kun keskustelen jonkun kanssa, ja etenkin isommassa ryhmässä, en meinaa pysyä mukana keskustelussa, koska mietin koko ajan, etten vaan sano jotain typerää tai tylsää ja saa kaikkia inhoamaan minua

Ja lisäksi, tuntuu siltä, että koska olin ilman ystäviä nuorena, niin jollain tavoin en koskaan oppinut miten saadaan kavereita, saati ystäviä ja jos yritän tutustua muihin niin ilmeisesti teen tai sanon aina jotain omituista ja väärin, että ihmiset eivät takuulla halua tutustua minuun. Ja silloin harvoin, kun olen onnistunut näin aikuisiällä ystäviä saamaan, niin jollain tavalla en ilmeisesti osaa olla sellainen, kuin kaverin tai ystävän pitäisi, sillä kaikki näistäkin kavereistani ja ystävistäni ovat kadonneet elämästäni jossain vaiheessa.