Lohduttakaa lapsetonta

Maailma on lapsia täynnä. Lapset ovat lainaa, voit hyvin muodostaa lapseen hienon suhteen vaikka et olisi äiti. He käyvät sua sitten katsomassa kun olet vanha. Ota yhteyttä pelaan ja ala tekemään perhetyötä siellä. Ei meistä kukaan saa lasta omistaa vaikka sellaista saisikin hoitaa 18 vuotta. 

Iso haluas ja voimia teille ♡

Itse en ole ollut läheinen äitini kanssa. Isäni kuoli, kun olin nuori. Tärkeämpiä elämässä ovat olleet monet muut ihmiset. Ei äitiys tarkoita, että olisit automaattisesti tärkein lapsellesi tai osaisit toimia oikein. Keskity olemaan hyvä ihminen lähelläsi oleville ja rakasta.

En osaa sanoa mitään. Voimia suruusi. Tsemppiä. Haleja.

Voisitko olla jollekulle lapselle se kiva aikuinen, jonka kanssa voi puuhata kaikenlaista? Esim. kerho-, urheilu- tai partiotoiminnassa aikuisille on aina kysyntää. Onko kummilapsia? Ystävien tai sukulaisten lasten seurana olo?

Tsemppiä :)

Otan osaa. En itse osaa ajatella että ajatus "olla osa jonkun muun lapsen elämää" poissulkisi äitiyden kaipuuta ja mitenkään korvaisi oman lapsen puutetta. Toki rikastuttavat elämää, kuten muukin monipuolinen tekeminen ja kokeminen. Jotenkin mun mielestä nuo kummilapsipuheet ja muut tuntuvat siltä, ettei osata edes asiaa ajatella kunnolla. Hmm.. Olet nyt joutunut hyväksymään asian. Jossain vaiheessa saatat vielä nähdä asian hyvät puolet, niitäkin on. Ja vaikka ne koska vaan vaihtaisi lapseen, ja kun ei voi, niin ne ovat sulla. Mitä ne sitten ovatkaan... Oma vapaus, ehkä talous, yöunet, oma aika.. Fakta on se, että elämä on joskus hyvin epäreilua. Koita nähdä elämässä se hyvä mitä sulla on. Jos lapsen kaipuu on suunnaton niin onko ehkä mahdollisuutta adoptioon?

Sijaiskodiksi? Tsemiä!

Minulla oli pakkomielle lapsen saantiin, mietin asiaa päivittäin vuosien ajan. Sitten tuli tuomio, että hoitoja ei kannata edes jatkaa. Nyt sitten keskityn matkusteluun, tavoitteena kiertää elämän aikana niin monta maata kuin mahdollista. Lapsenkaipuu unohtuu näillä reissuilla, kun keskityn kaikkeen muuhun.

Olen todella pahoillani.

En tiedä auttaako tämä mitään, mutta tiedän tahtomattaan lapsettomaksi jääneitä jotka ovat surutyön tehtyään päässeet eteenpäin ja ovat nyt tyytyväisiä elämäänsä ja onnellisia. Tarkoitan vain, että ne tunteet mitä koet nyt, eivät välttämättä ole seuranasi loppuikääsi. Halauksia!

Nyt voit nauttia kaikesta muusta mitä elämä tarjoaa. Lapsettomilla ei ole rajoitteita. Sure tämä suru kunnolla ja jatka elämää. Se on hyvä ilman omia lapsiakin :)

Otan osaa. Kärsin itsekin lapsettomuudesta ja sain vihdoin lapsen luovutetulla munasolulla. Tiedän tuskan, se on kova..

En tiedä mikä lohduttaisi, sijaisperheeksi varmaan alkaisin, jos lasta ei olisi tullut.