Haluaako joku oikeasti toisen lapsen vai tekeekö hän toisen

Molemmat. Eli vauvat ihania (omat ainakin, muiden vauvoista ei kokemusta, siis en ole hoitanut, suomessa äitiyslomat pitkiä ja jokainen äiti hoitaa omansa, muualla ehkä kun äitiyslomia ei ole, myös vauvoja viedään vieraalle hoitoon) ja halusin kokea vauva-ajan vielä ja myös kaveriksi/kohtalotoveriksi. Kivittäkää!

[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 16:14"]

Totta kai halusimme toisen! Emme siis vain kaveriksi vaan ihan oman itsensä tähden.

Minusta on jotenkin häiritsevää, että jotkut korostavat vaan sitä "kaveriksi ekalle" -argumenttia,

ihan niin kuin toisella (tai kolmannella tai neljännellä tai x:llä) lapsella ei olisi arvoa omana itsenään.

[/quote]

Ehkä sä vain luet sen (tuskin olet siis ainakaan esikoinen) niin, että kaveriksi ekalle. Mä ainakin puhun niin, että halusin kaksi lasta, jotta heillä olisi seuraa toisistaan. En koskaan korosta että kaveriksi ekalle, ajatus siitä, että lapsia on hyvä olla kaksi oli mielessä jo ennen esikoista. Se että ensin syntyi eka ja sitten vasta toka oli luonnon sanelema juttu, ei minun. Mutta suoraan sanottuna olisin itse voinut olla vain yhdenkin lapsen äiti, ellen olisi tosiaan ajatellut asiaa noilta kanteilta, jotka 11 listasi ja tiesin, että rahkeetkin riittävät. 

Olin itse ainoa lapsi henkisesti liian rankoilla olleen yh:n kanssa enkä halua sitä riskiä omilleni, koska mullekin ois voinut olla ollut etua siitä, että meitä ois ollut kaksi. Näitä syitä nyt on. Ihan hölmöä vähempiarvottaa millään lailla toisena syntynyttä, minusta kuulostaa nyt vaan sisarkateudelta.

[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 15:42"][quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 15:26"]

Lapsen vain ensimmäiselle kaveriksi? Kerro syysi sille, miksi teit toisen lapsen?

[/quote]

No mä en ainakaan missään nimessä olisi halunnut vain yhtä lasta, vaan ehdottomasti joko ei ollenkaan, tai vähintään kaksi. Nyt on kolme, ja lisää ei tule, ja hyvä näin.

Ja syitä:

Yksi lapsi on vain "riesa" aikuisten parisuhteessa. Kaksi tai enemmän tekee jo perheen, ja on huomattavasti tasapainoisempi kokonaisuus kuin kaksi aikuista vs. yksi lapsi.

Johtuen ehkä siitä, että itselläni on veli ja aikuisena löydetty siskopuoli, olen tottuneempi ihmisiin, joilla on sisaruksia, koska ainoat lapset aikuisenakin kyllä erottuu joukosta. Ei heissä mitään varsinaista vikaa ole, en vain itse olisi halunnut ainokaisestani sellaista, mitä ainoista lapsista väistämättä tulee, koska sitä sisarusta ei ole.

Haluan myös, että lapsillani on muitakin lähisukulaisia kuin vain me vanhemmat ja isovanhemmt, haluan antaa lapsilleni mahdollisuuden siihen, että heidän lapsillaan voi olla serkkuja jne.

Haluan että lapsillani on seuraa toisistaan aina, kuten onkin. Olisi hirveää olla aina vaan yhden lapsen seurassa ja joutua koko ajan panostamaan hänen viihdyttämiseensä. Useampi lapsi saa hyvät leikit aikaiseksi keskenään, ja se leikki on paljon kehittävämpää kuin aikuisen kanssa touhuaminen ( jolle sillekin on toki aikansa ja paikkansa, vaan ei aina ja koko ajan.)

Näistä syistä.
[/quote]

Joko ei ollenkaan tai vähintään kaksi?! Miten voit olla varma, että saat toisen lapsen?

Arvaa mitä noi 4 tenavaa maksaa, tulevaisuudessa. Harrastukset, vaatteet jne jne