Haluaako joku oikeasti toisen lapsen vai tekeekö hän toisen

Mä tein neljä. Ja siksi koska oikeasti halusin.

No kyllä halusin, vauvat ovat niiiiin ihania!

Ja onhan lapsista tosiaan seuraa toisillensa tosiaan. Yksi kaveri on ainut lapsi, myös hänen miehensä on ainut lapsi, ja tästä johtuen hankkivat itse 4 lasta. Niin suuri tragedia ainokaisuus oli heille molemmille.

Olen aina halunnut kaksi lasta. Tehtiin myös ekalle sisarukseksi sekä kaveriksi, siksi lyhyt ikäero. Ja voi miten he leikkivätkään, helpolla päästään! Ihania lapsia, meidän mussukoita.

Me tehtiin ihan siksi, että haluttiin toinen samanlainen eli ei minkään kaveriasian takia.

Mä halusin sen toisen lapsen. Ja kolmannen ja neljännenkin. Minusta maailman huonoin peruste toiselle lapselle on se "niistä on seuraa toisilleen". Kahdessa on kuitenkin paljon enemmän hommaa, niin ei sitä toista kannata hankkia ellei oikeasti halua useampaa lasta.

Halusin ettei lapseni olisi ainokainen, kuten itse olin. Minusta kysymyksen asettelu on jotenkin outo. Miksi mä tekisin lapsen vain esikoiselle kaveriksi haluamatta sitten kuitenkaan toista lasta? Miten sellainen tunne olisi mahdollinen? Vai onko tämä jonkun aikuisen sisarusparvessa kasvaneen ajatus, jossa vanhemmat olisivat halunneet vain yhden lapsen, mutta toinen tehtiin sitten vain tälle kaveriksi? En ymmärrä.

Kun vanhempani alkavat käydä kahdeksaakymppiä, olen hyvin kiitollinen heille, että meitä on edes kolme. En haluaisi olla varsinkaan tässä elämänvaiheessa ainut lapsi.

Oletteko ajatelleet, että sisarussuhde on yleensä elämän pisin ihmissuhde?

Niin ja jos olis mennyt toisinpäin nää lapset ei oltais hankittu kuin yksi. Kolme vanhinta oli ns. helppoja lapsia, nuorin on allerginen vähän kaikelle, koliikki, ei kelpaa kuin syli ja nimenomaan äidin syli, eikä nuku kuin pieniä pätkiä. Jos tämä olisi ensimmäinen mä en varmaan hankkis enää yhtään lasta.
-6

Haluaa!!

[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 15:26"]

Lapsen vain ensimmäiselle kaveriksi? Kerro syysi sille, miksi teit toisen lapsen?

[/quote]

No mä en ainakaan missään nimessä olisi halunnut vain yhtä lasta, vaan ehdottomasti joko ei ollenkaan, tai vähintään kaksi. Nyt on kolme, ja lisää ei tule, ja hyvä näin.

Ja syitä:

Yksi lapsi on vain "riesa" aikuisten parisuhteessa. Kaksi tai enemmän tekee jo perheen, ja on huomattavasti tasapainoisempi kokonaisuus kuin kaksi aikuista vs. yksi lapsi.

Johtuen ehkä siitä, että itselläni on veli ja aikuisena löydetty siskopuoli, olen tottuneempi ihmisiin, joilla on sisaruksia, koska ainoat lapset aikuisenakin kyllä erottuu joukosta. Ei heissä mitään varsinaista vikaa ole, en vain itse olisi halunnut ainokaisestani sellaista, mitä ainoista lapsista väistämättä tulee, koska sitä sisarusta ei ole.

Haluan myös, että lapsillani on muitakin lähisukulaisia kuin vain me vanhemmat ja isovanhemmt, haluan antaa lapsilleni mahdollisuuden siihen, että heidän lapsillaan voi olla serkkuja jne.

Haluan että lapsillani on seuraa toisistaan aina, kuten onkin. Olisi hirveää olla aina vaan yhden lapsen seurassa ja joutua koko ajan panostamaan hänen viihdyttämiseensä. Useampi lapsi saa hyvät leikit aikaiseksi keskenään, ja se leikki on paljon kehittävämpää kuin aikuisen kanssa touhuaminen ( jolle sillekin on toki aikansa ja paikkansa, vaan ei aina ja koko ajan.)

Näistä syistä.

Hyviä syitä, 11

t. ainoa lapsi (toivottavasti ei silti muista erottuva)

Yksi meidän lapsistamme on vähän väliä yhden kaverinsa, jolla ei sisaruksia, perheen mukana milloin missäkin. Uimassa, pelaamassa, jne. Se toinen perhe siis pyytää, että heidän lapsellaan olisi seuraa.

Sehän sopii.

Tein toisen lapsen vittuillakseni exälle joka joutuu nyt maksamaan elarit kahdesta, hahaaa!

10 vuotta ikäeroa, ei ihan hirveästi voi millään "kaveriksi tehtiin" -perustelulla mennä. :D

Totta kai halusimme toisen! Emme siis vain kaveriksi vaan ihan oman itsensä tähden.

Minusta on jotenkin häiritsevää, että jotkut korostavat vaan sitä "kaveriksi ekalle" -argumenttia,

ihan niin kuin toisella (tai kolmannella tai neljännellä tai x:llä) lapsella ei olisi arvoa omana itsenään.

"Yksi lapsi on vain "riesa" aikuisten parisuhteessa."
-
Olipa vastenmielinen kommentti. Meillä on vain yksi lapsi mutta hyvin rakas silti, ei todellakaan mikään riesa.

Koska halusin? Miksi pitää olla jokin syy? Olen aina halunnut pari lasta. Minulle oli iloa isosiskosta (6v ikäero eli ei siitä seuraa juurikaan ollut.)

Lapsi on maailman ihanin asia. Jos voi saada yhden kappaleen maailman ihaninta asiaa, se on upeaa. Mutta kukapa ei haluaisi niitä enemmän kuin yhden ainoan, jos suinkin mahdollista. Mä sain neljä ja olen äärettömän onnellinen.

[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 15:38"]

Oletteko ajatelleet, että sisarussuhde on yleensä elämän pisin ihmissuhde?

[/quote]

Ikävä kyllä. Olisin mielummin ainut lapsi, kuin veli yhdellekkään siskolleni. Saatanan korppikotkat nokkivat ja tappelevat koko ajan toistensa kanssa.

[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 16:19"]

"Yksi lapsi on vain "riesa" aikuisten parisuhteessa." - Olipa vastenmielinen kommentti. Meillä on vain yksi lapsi mutta hyvin rakas silti, ei todellakaan mikään riesa.

[/quote]

Siksi se olikin sitaateissa. Ja kyseessä oli siis minun henkilökohtainen näkemykseni ja perusteluni sille, että haluan useamman kuin yhden lapsen. Jos mulla olisi vain yksi lapsi, totta kai hän olisi ihan yhtä rakas kuin nytkin sisarustensa kanssa, eikä todellakaan riesa :) Mutta lähtökohtaisesti en halunnut olla vain yhden lapsen äiti, koska silloinkin kun meillä oli vain yksi lapsi, musta tuntui koko ajan, ettei me olla vielä oikea perhe, ja että jotain puuttuu. Toka lapsi toi sen tunteen, että ollaan perhe oikeasti, eikä vain pariskunta jolla on lapsi.