Ärsyttää! Jo selätetty makeanhimo on palannut mieheni myötä.

Huomasin sen jo tietysti ennen kesälomaa, mutta nyt etenkin lomalla kun ollaan miehen kanssa yhdessä se 24/7, on ollut pakko tajuta, että olen siellä samassa vanhassa kuilussa jälleen.

Mä olin jo lapsena hirveä herkkusuu ja vuosi sitten pääsin siitä vihdoin VALTAVALLA työllä eroon kunnes tapasin nykyisen mieheni, jonka elämä näyttää pyörivän makeiden ympärillä. Joka päivä kantaa meille(kantaiskin vaan itselleen!) kaikenlaista mässyä, kaikkeen tekemiseen liittyy syöminen. Kalastaessa, piknikillä, vieraillessa, kaikkealla pitää olla aina "hyvät" syömiset mukana, telkkari-illoista (joka ilta..) nyt puhumattakaan. "Olis kulta kiva kun leipoisit jotain..", "Sellainen unelmatorttu olis tosi unelma tänään!" jne.

Joo, joo, ei kukaan ole pakottamalla pakottanut minuakin niitä syömään, mutta kieltäydy siinä sitten umpirakastuneena, kun mies haluaa ilahduttaa suklaalevyllä tai vastaavilla. Tietysti sitä on myös halunnut sulautua enemmän rakkaansa elämään ja ulkopuolelle siinä ainakin aluksi joutuisi jos ei menisi noihin mukaan.

Nyt kuitenkin harmittaa ihan h*llllvetisti, että olen tämän suhteen myötä heittänyt kaikki vaivalla oppimani uudet tavat roskikseen enkä uskalla edes ajatella paljonko on laihdutetusti 20 kg:sta tullut jo takaisin. Vaatteet puristaa pahasti. :(

Tulipa avautuminen.. Helpottaisi vaan tietää onko joku vastaavassa tilanteessa osannut muuttaa taas suuntaa samalla pitäen suhteensa kasassa? Mies on muuten aivan unelma ja meillä on paljon yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia.