Varaan ensi viikolla ajan mesolankojen laittoon,hillittyyn huultentäyttöön sekä otsajuinteile pitäisi tehdä jotain

Mesolangat on turhaa, vaikuttaa vaan hetken nimim. kokemusta on.

Vierailija kirjoitti:

Mesolangat on turhaa, vaikuttaa vaan hetken nimim. kokemusta on.

Kuinka kauan? Voihan ne aina uusia? Niinhän se taitaa olla vähän kaikkien esteettisten hoitojen kanssa lukuunottamatta kirurgiaa, ettei se pysyvää ole. Uusia joutuu säännöllisesti. Ja minusta hyvä niin, siksi en kirurgiaan koskaan varmaan edes sotkeennu koska se pysyvä muutos. ap

Olen samanikäinen ruma ja lihava köyhä työtön ja kaikenlaista muutakin ongelmaa löytyy, mutta ulkonäköni on ongelmistani pienimpiä. En voisi koskaan kuvitellakaan suostuvani tuollaiseen. Olen ollut aina ruma ja hyväksynyt rumuuteni ja vanhenemiseni. En edes meikkaa. Kannatan luonnollisuutta, enkä hyväksy tuollaisia toimenpiteitä. Rumuuteni ja naamani korjaamisen sijaan haluaisin ensin ja paljon mielummin saada mielenterveyteni ja muunkin terveyteni kuntoon mm. terveellisemmän ruokavalion ja ilman kepulikonsteja tapahtuvan laihtumisen myötä.

Olet noin nuori ja niin rupsahtanut että pitää turvautua keinoihin, joita tarvii vasta 55+ ikäisenä. Jätä se ryypiskely ja huono elämäntapa.

Vierailija kirjoitti:

Olen samanikäinen ruma ja lihava köyhä työtön ja kaikenlaista muutakin ongelmaa löytyy, mutta ulkonäköni on ongelmistani pienimpiä. En voisi koskaan kuvitellakaan suostuvani tuollaiseen. Olen ollut aina ruma ja hyväksynyt rumuuteni ja vanhenemiseni. En edes meikkaa. Kannatan luonnollisuutta, enkä hyväksy tuollaisia toimenpiteitä. Rumuuteni ja naamani korjaamisen sijaan haluaisin ensin ja paljon mielummin saada mielenterveyteni ja muunkin terveyteni kuntoon mm. terveellisemmän ruokavalion ja ilman kepulikonsteja tapahtuvan laihtumisen myötä.

Tuo on sinun valintasi. Ja kunnioitan sitä. Jokainen kuitenkin on vapaa tekemään omalle keholleen mitä haluaa. :) Itse en pidä itseäni rumana mutta valitettavasti pian 39v mittarissa ja ei se kivalta tunnu. Siksi ajattelin piristää itseäni hillityillä esteettisillä hoidoilla. Ryppyjä minulla ei ole muualla kuin otsassa ja minua ei koskaan luulla lähellekään 40 vuotiaaksi (viimeksi Alkossa kysyttiin henkkarit, minua ehkä hieman vanhempi naismyyjä). Yritän säilyttää pirteän ilmeen kasvoillani koska fakta on että naama alkaa valua tämän ikäisillä ja rypyt kolkuttelee ovella. Itsekin pidän luonnollisista muutoksista, en koskaan halua mitään ankkahuulia tai luonnottoman näköistä kuminaamaa. ap

Vierailija kirjoitti:

Olet noin nuori ja niin rupsahtanut että pitää turvautua keinoihin, joita tarvii vasta 55+ ikäisenä. Jätä se ryypiskely ja huono elämäntapa.

No lähemmäs 40v ei ole enää nuori, se on kylmä fakta. En käytä alkoholia, en polta, olen normaalipainoinen, kasvissyöjä jo 23 vuotta. En ole varsinaisesti rupsahtanut mutta juonteita on jo otsalla ja ne vanhentaa yllättävän paljon. Ja naama alkaa kyllä valua jo siinä 40v kieppeillä ihan kaikilla, olen lukenut että ennen sitä pahinta rupsahtamista kannattaa jo alkaa ennalta ehkäisevästi tehdä asialla jotain ja viimeksi juuri kampaajani kanssa tästä keskustelin että näin se asia valitettavasti on. Turha sitä enää 15 vuoden päästä on tehdä asialle mitään kun rupsahtaminen on jo tapahtanut, miksi ei tekisi jo ennalta ehkäisevästi? ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samanikäinen ruma ja lihava köyhä työtön ja kaikenlaista muutakin ongelmaa löytyy, mutta ulkonäköni on ongelmistani pienimpiä. En voisi koskaan kuvitellakaan suostuvani tuollaiseen. Olen ollut aina ruma ja hyväksynyt rumuuteni ja vanhenemiseni. En edes meikkaa. Kannatan luonnollisuutta, enkä hyväksy tuollaisia toimenpiteitä. Rumuuteni ja naamani korjaamisen sijaan haluaisin ensin ja paljon mielummin saada mielenterveyteni ja muunkin terveyteni kuntoon mm. terveellisemmän ruokavalion ja ilman kepulikonsteja tapahtuvan laihtumisen myötä.

Tuo on sinun valintasi. Ja kunnioitan sitä. Jokainen kuitenkin on vapaa tekemään omalle keholleen mitä haluaa. :) Itse en pidä itseäni rumana mutta valitettavasti pian 39v mittarissa ja ei se kivalta tunnu. Siksi ajattelin piristää itseäni hillityillä esteettisillä hoidoilla. Ryppyjä minulla ei ole muualla kuin otsassa ja minua ei koskaan luulla lähellekään 40 vuotiaaksi (viimeksi Alkossa kysyttiin henkkarit, minua ehkä hieman vanhempi naismyyjä). Yritän säilyttää pirteän ilmeen kasvoillani koska fakta on että naama alkaa valua tämän ikäisillä ja rypyt kolkuttelee ovella. Itsekin pidän luonnollisista muutoksista, en koskaan halua mitään ankkahuulia tai luonnottoman näköistä kuminaamaa. ap

Kuten sanottua kohdallani on turha edes uhrata ajatustakaan ulkonäölle kun ne oikeatkin terveydelliset ja muutkin ongelmat ovat jääneet hoitamatta hyvin pitkälle sen takia, että apua ei ole saanut. Toki tuollaiset esteettiset hoidot ja esteettinen kirurgia ovat valtavaa ja vastenmielistä liiketoimintaa, jossa rahalla saa, mutta silti mietityttää, miksi tuollaiselle annetaan edes mahdollisuus kun puutteet ja ongelmat ihan perussote-palveluissa ovat kammottavia. Tuonkin hoitohenkilökunnan pitäisi olla ihan näissä peruspalveluissa. Toki itse haluan laihtua, mutta se nyt on vähän eri asia.

Mitä teidän miehet olisi mieltä jos itse olisitte menossa tälläisiiin toimenpiteisiin? Minun aviomies, jonka kanssa olen ollut pian 18v yhdessä, ei ymmärrä tätä vouhotusta. Ajattelinkin käydä kertomatta ja katsoa huomaako edes muutosta ja jos ihmettelee muuttunutta ulkonäköä, annan miettiä että mitä muutoksia hän huomaa, kertomatta mitä tehty mihinkin kohtaan. :D ap

Vierailija kirjoitti:

Mitä teidän miehet olisi mieltä jos itse olisitte menossa tälläisiiin toimenpiteisiin? Minun aviomies, jonka kanssa olen ollut pian 18v yhdessä, ei ymmärrä tätä vouhotusta. Ajattelinkin käydä kertomatta ja katsoa huomaako edes muutosta ja jos ihmettelee muuttunutta ulkonäköä, annan miettiä että mitä muutoksia hän huomaa, kertomatta mitä tehty mihinkin kohtaan. :D ap

Olisko sulle itselle ok jos mies kävisi salaa samoissa toimenpiteissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samanikäinen ruma ja lihava köyhä työtön ja kaikenlaista muutakin ongelmaa löytyy, mutta ulkonäköni on ongelmistani pienimpiä. En voisi koskaan kuvitellakaan suostuvani tuollaiseen. Olen ollut aina ruma ja hyväksynyt rumuuteni ja vanhenemiseni. En edes meikkaa. Kannatan luonnollisuutta, enkä hyväksy tuollaisia toimenpiteitä. Rumuuteni ja naamani korjaamisen sijaan haluaisin ensin ja paljon mielummin saada mielenterveyteni ja muunkin terveyteni kuntoon mm. terveellisemmän ruokavalion ja ilman kepulikonsteja tapahtuvan laihtumisen myötä.

Tuo on sinun valintasi. Ja kunnioitan sitä. Jokainen kuitenkin on vapaa tekemään omalle keholleen mitä haluaa. :) Itse en pidä itseäni rumana mutta valitettavasti pian 39v mittarissa ja ei se kivalta tunnu. Siksi ajattelin piristää itseäni hillityillä esteettisillä hoidoilla. Ryppyjä minulla ei ole muualla kuin otsassa ja minua ei koskaan luulla lähellekään 40 vuotiaaksi (viimeksi Alkossa kysyttiin henkkarit, minua ehkä hieman vanhempi naismyyjä). Yritän säilyttää pirteän ilmeen kasvoillani koska fakta on että naama alkaa valua tämän ikäisillä ja rypyt kolkuttelee ovella. Itsekin pidän luonnollisista muutoksista, en koskaan halua mitään ankkahuulia tai luonnottoman näköistä kuminaamaa. ap

Kuten sanottua kohdallani on turha edes uhrata ajatustakaan ulkonäölle kun ne oikeatkin terveydelliset ja muutkin ongelmat ovat jääneet hoitamatta hyvin pitkälle sen takia, että apua ei ole saanut. Toki tuollaiset esteettiset hoidot ja esteettinen kirurgia ovat valtavaa ja vastenmielistä liiketoimintaa, jossa rahalla saa, mutta silti mietityttää, miksi tuollaiselle annetaan edes mahdollisuus kun puutteet ja ongelmat ihan perussote-palveluissa ovat kammottavia. Tuonkin hoitohenkilökunnan pitäisi olla ihan näissä peruspalveluissa. Toki itse haluan laihtua, mutta se nyt on vähän eri asia.

Eli mielenterveysongelmat ovat kohdallasi jääneet hoitamatta? Etkö ole saanut apua yrityksistä huolimatta? Olen itsekin mielenterveyspotilas. Olen myös ollut ylipainoinen ja saanut painon pudotettua. Se on kyllä vain itsekurista kiinni eikä mistään muusta. Painonpudotus ei saa olla dieetti ja vaan pysyvä elämänmuutos. Ei auta että vedät itsesi tiukalla dieetilla normaalipainoiseksi ja sitten alat taas mättää ruokaa, kohta olet taas lihava. Itse olen laihtunut ihan normaalilla kotiruualla jättäen herkkupäivät vain 1-2 kertaan viikossa. Annoskoot pienempiä, vähärasvaisempia ja ne kasvikset ruokavaliossa pitää olla suurin osa. Onko ongelma siinä ettet tiedä miten pitäisi syödä vai onko kyse itsekurista kun koet laihtumisen ongelmana? ap

Ettekö te pelkää noissa langoissa mitään hermokipua? Naamassahan on todella paljon hermoja.

Mulla on toisinaan hermosärkyä ja en voisi kuvitellakaan että mitään tökitään naamaani jos se aiheuttaisi pidempää hermosärkyä jos esim tuollainen lanka osuisi johonnin hermoon, tai valuisi kohtaan, jossa osuu hermoon. Pieneenkin. Täyteaineissa pelkäisin niin ikään niiden liikkumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä teidän miehet olisi mieltä jos itse olisitte menossa tälläisiiin toimenpiteisiin? Minun aviomies, jonka kanssa olen ollut pian 18v yhdessä, ei ymmärrä tätä vouhotusta. Ajattelinkin käydä kertomatta ja katsoa huomaako edes muutosta ja jos ihmettelee muuttunutta ulkonäköä, annan miettiä että mitä muutoksia hän huomaa, kertomatta mitä tehty mihinkin kohtaan. :D ap

Olisko sulle itselle ok jos mies kävisi salaa samoissa toimenpiteissä?

Tottakai. En omista miestäni, hänen oma keho eikä hän ole tilivelvollinen minulle tekemisistään. En kysy mieheltäni lupaa kampaajalla käyntiinkään. :) Viimeksi eilen tulin kampaajalta ja mies huomasi muutoksen kun oli kulunut jo 3kk edellisestä käynnistä, väri oli haalistunut ja tyvikasvu jäätävä ja pidennykset kasvaneet alas. Kehui että näytän kauniilta uusilla hiuksilla. Tuntuihan se kivalle. En tiedä sitten muutunko rumaksi esim. mesolangoilla ta hillityilla täyteaineilla että sanoisi sitten että "ootpa muuten ruma, mitä oot tehnyt". :D ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samanikäinen ruma ja lihava köyhä työtön ja kaikenlaista muutakin ongelmaa löytyy, mutta ulkonäköni on ongelmistani pienimpiä. En voisi koskaan kuvitellakaan suostuvani tuollaiseen. Olen ollut aina ruma ja hyväksynyt rumuuteni ja vanhenemiseni. En edes meikkaa. Kannatan luonnollisuutta, enkä hyväksy tuollaisia toimenpiteitä. Rumuuteni ja naamani korjaamisen sijaan haluaisin ensin ja paljon mielummin saada mielenterveyteni ja muunkin terveyteni kuntoon mm. terveellisemmän ruokavalion ja ilman kepulikonsteja tapahtuvan laihtumisen myötä.

Tuo on sinun valintasi. Ja kunnioitan sitä. Jokainen kuitenkin on vapaa tekemään omalle keholleen mitä haluaa. :) Itse en pidä itseäni rumana mutta valitettavasti pian 39v mittarissa ja ei se kivalta tunnu. Siksi ajattelin piristää itseäni hillityillä esteettisillä hoidoilla. Ryppyjä minulla ei ole muualla kuin otsassa ja minua ei koskaan luulla lähellekään 40 vuotiaaksi (viimeksi Alkossa kysyttiin henkkarit, minua ehkä hieman vanhempi naismyyjä). Yritän säilyttää pirteän ilmeen kasvoillani koska fakta on että naama alkaa valua tämän ikäisillä ja rypyt kolkuttelee ovella. Itsekin pidän luonnollisista muutoksista, en koskaan halua mitään ankkahuulia tai luonnottoman näköistä kuminaamaa. ap

Kuten sanottua kohdallani on turha edes uhrata ajatustakaan ulkonäölle kun ne oikeatkin terveydelliset ja muutkin ongelmat ovat jääneet hoitamatta hyvin pitkälle sen takia, että apua ei ole saanut. Toki tuollaiset esteettiset hoidot ja esteettinen kirurgia ovat valtavaa ja vastenmielistä liiketoimintaa, jossa rahalla saa, mutta silti mietityttää, miksi tuollaiselle annetaan edes mahdollisuus kun puutteet ja ongelmat ihan perussote-palveluissa ovat kammottavia. Tuonkin hoitohenkilökunnan pitäisi olla ihan näissä peruspalveluissa. Toki itse haluan laihtua, mutta se nyt on vähän eri asia.

Eli mielenterveysongelmat ovat kohdallasi jääneet hoitamatta? Etkö ole saanut apua yrityksistä huolimatta? Olen itsekin mielenterveyspotilas. Olen myös ollut ylipainoinen ja saanut painon pudotettua. Se on kyllä vain itsekurista kiinni eikä mistään muusta. Painonpudotus ei saa olla dieetti ja vaan pysyvä elämänmuutos. Ei auta että vedät itsesi tiukalla dieetilla normaalipainoiseksi ja sitten alat taas mättää ruokaa, kohta olet taas lihava. Itse olen laihtunut ihan normaalilla kotiruualla jättäen herkkupäivät vain 1-2 kertaan viikossa. Annoskoot pienempiä, vähärasvaisempia ja ne kasvikset ruokavaliossa pitää olla suurin osa. Onko ongelma siinä ettet tiedä miten pitäisi syödä vai onko kyse itsekurista kun koet laihtumisen ongelmana? ap

Mielenterveysongelmat, mutta myös moni muu asia on jäänyt hoitamatta. Elämänhallinta on aika pielessä monta syystä johtuen ja mm. sossusta olen yrittänyt hakea apua, jota en ole saanut. Suhteeni ruokaan on aika ongelmallinen. Kaipa sitä ihan ruokariippuvuudeksi ja nimenomaan riippuvuudeksi herkkuihin ja epäterveelliseen ruokaan voi sanoa. Kärsin nyt ainakin lohtusyömisestä ja olen yrittänyt hoitaa ahdistustani syömällä. Tietenkään se ei ole onnistunut. Tämänkin verrattavissa ihan päihderiippuvuuteen, uhkapeliriippuvuuteen jne. Onneksi itse sentään kierrän päihteet ja uhkapelit kaukaa.

Mitkä otsajuonteet?

N40

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samanikäinen ruma ja lihava köyhä työtön ja kaikenlaista muutakin ongelmaa löytyy, mutta ulkonäköni on ongelmistani pienimpiä. En voisi koskaan kuvitellakaan suostuvani tuollaiseen. Olen ollut aina ruma ja hyväksynyt rumuuteni ja vanhenemiseni. En edes meikkaa. Kannatan luonnollisuutta, enkä hyväksy tuollaisia toimenpiteitä. Rumuuteni ja naamani korjaamisen sijaan haluaisin ensin ja paljon mielummin saada mielenterveyteni ja muunkin terveyteni kuntoon mm. terveellisemmän ruokavalion ja ilman kepulikonsteja tapahtuvan laihtumisen myötä.

Tuo on sinun valintasi. Ja kunnioitan sitä. Jokainen kuitenkin on vapaa tekemään omalle keholleen mitä haluaa. :) Itse en pidä itseäni rumana mutta valitettavasti pian 39v mittarissa ja ei se kivalta tunnu. Siksi ajattelin piristää itseäni hillityillä esteettisillä hoidoilla. Ryppyjä minulla ei ole muualla kuin otsassa ja minua ei koskaan luulla lähellekään 40 vuotiaaksi (viimeksi Alkossa kysyttiin henkkarit, minua ehkä hieman vanhempi naismyyjä). Yritän säilyttää pirteän ilmeen kasvoillani koska fakta on että naama alkaa valua tämän ikäisillä ja rypyt kolkuttelee ovella. Itsekin pidän luonnollisista muutoksista, en koskaan halua mitään ankkahuulia tai luonnottoman näköistä kuminaamaa. ap

Kuten sanottua kohdallani on turha edes uhrata ajatustakaan ulkonäölle kun ne oikeatkin terveydelliset ja muutkin ongelmat ovat jääneet hoitamatta hyvin pitkälle sen takia, että apua ei ole saanut. Toki tuollaiset esteettiset hoidot ja esteettinen kirurgia ovat valtavaa ja vastenmielistä liiketoimintaa, jossa rahalla saa, mutta silti mietityttää, miksi tuollaiselle annetaan edes mahdollisuus kun puutteet ja ongelmat ihan perussote-palveluissa ovat kammottavia. Tuonkin hoitohenkilökunnan pitäisi olla ihan näissä peruspalveluissa. Toki itse haluan laihtua, mutta se nyt on vähän eri asia.

Eli mielenterveysongelmat ovat kohdallasi jääneet hoitamatta? Etkö ole saanut apua yrityksistä huolimatta? Olen itsekin mielenterveyspotilas. Olen myös ollut ylipainoinen ja saanut painon pudotettua. Se on kyllä vain itsekurista kiinni eikä mistään muusta. Painonpudotus ei saa olla dieetti ja vaan pysyvä elämänmuutos. Ei auta että vedät itsesi tiukalla dieetilla normaalipainoiseksi ja sitten alat taas mättää ruokaa, kohta olet taas lihava. Itse olen laihtunut ihan normaalilla kotiruualla jättäen herkkupäivät vain 1-2 kertaan viikossa. Annoskoot pienempiä, vähärasvaisempia ja ne kasvikset ruokavaliossa pitää olla suurin osa. Onko ongelma siinä ettet tiedä miten pitäisi syödä vai onko kyse itsekurista kun koet laihtumisen ongelmana? ap

Mielenterveysongelmat, mutta myös moni muu asia on jäänyt hoitamatta. Elämänhallinta on aika pielessä monta syystä johtuen ja mm. sossusta olen yrittänyt hakea apua, jota en ole saanut. Suhteeni ruokaan on aika ongelmallinen. Kaipa sitä ihan ruokariippuvuudeksi ja nimenomaan riippuvuudeksi herkkuihin ja epäterveelliseen ruokaan voi sanoa. Kärsin nyt ainakin lohtusyömisestä ja olen yrittänyt hoitaa ahdistustani syömällä. Tietenkään se ei ole onnistunut. Tämänkin verrattavissa ihan päihderiippuvuuteen, uhkapeliriippuvuuteen jne. Onneksi itse sentään kierrän päihteet ja uhkapelit kaukaa.

Sukulaiseni käskee kuitenkin viemään lottonsa 2 riviä viikossa ja ne vien kyllä. En kuitenkaan edes koe tarvetta laitella itse lottoriviä kuin hyvin harvoin, joten usko, että nämä uhkapelit koukuttavat itseäni. Juuri tuota lottoa voisin joskus rivin laittaa, mutta ei muuta. Hyvä, että uhkapelaamisesta on tunnistamisen kautta tehty vaikeampaa. Tähän liittyen nyt kotona-aikana olen näitä lottoja vienyt maski päällä olen ikääni kysytty yhteensä varmaan 5 kertaa, vaikka siis todellakin vanhalta näytän. Olen siis myös absolutisti.

Mä teen samoin ja miksi en tekisi. Miksi miehesi mielipidettä mietit?

Kävin ottamassa nenänpielen ( naso-jotkut) juonteisiin täyttettä, olin jo yli 50v.

Kävi niin kipeää että en tuntenut omia jalkojani vähään aikaan. Ei oikein puudutusvoide vaikuttanut.

Kukaan ei huomannut mtn: ei oma mies eikä paras ystäväni.

Maksoi 600€. En mennyt uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä teen samoin ja miksi en tekisi. Miksi miehesi mielipidettä mietit?

En kysykään. Testaan että huomaako edes mitään muutosta. ap

Vierailija kirjoitti:

Kävin ottamassa nenänpielen ( naso-jotkut) juonteisiin täyttettä, olin jo yli 50v.

Kävi niin kipeää että en tuntenut omia jalkojani vähään aikaan. Ei oikein puudutusvoide vaikuttanut.

Kukaan ei huomannut mtn: ei oma mies eikä paras ystäväni.

Maksoi 600€. En mennyt uudestaan.

Eikö se ole tärkeintä että huomaa itse muutoksen? Vai etkö huomannut itsekään? ap