Jos luulisit kumppanisi kuolleen, mutta hän palaisikin vuosien päästä takaisin

En ainakaan ottaisi takaisin, koska jos ei ole vaivautunut saapumaan luokseni heti, kun mahdollista, niin on ansainnut olla ilman minua loppuikänsä.

Vierailija kirjoitti:

En ainakaan ottaisi takaisin, koska jos ei ole vaivautunut saapumaan luokseni heti, kun mahdollista, niin on ansainnut olla ilman minua loppuikänsä.

Ai että autiolta saarelta kaukana sivistyksestä olisi pitänyt tulla ihmisten ilmoille omin nokin?

Ottaisin takaisin, mutta pitäisin nykyisenkin.

Missään ei sanota, että olisin pitänyt kumppanistani. 

En kyllä tiedä. Vois olla aika sekavat tunteet.

Jaaha, cast away-tuuliajolla on siis taas katsottu.

Eihän nuo tilanteet niin mene, että vain "hankitaan" uusi kumppani. Ei ihmisiä "hankita" kuin jotain tarve-esineitä. Tuollaisessa tapauksessa sitä joutuisi käsittelemään ne ajatukset ja tunteet, että kumppani on kadonnut, ja häntä kohtaan tuntisi surua ja kaipausta. Mutta ihmisen psyyke on rakentunut niin, että sitä pakosta alkaa hyvöksyä tapahtuneen osaksi omaa elämää, ja tietyllä lailla tuosta "pääsisi yli", vaikka suru ja kaipaus jäisivätkin. Elämässä voi myös surusta huolimatta löytyä ihminen, jonka kanssa synkkaa ja johon ihastuu ja rakastuu, ja tämä ihminen voi osaltaan auttaa pääsemään elämässä eteenpäin. Näin ollen, jos nykyinen suhde on hyvä ja tunteet uutta kumppania kohtaan ovat aidot, valtaosa jäisi siihen olemassaolevaan suhteeseen. Tämä siksi, että oikeasti ei olisi mitään vanhaa mihin palata, vaan vanhan kumppanin kanssa pitäisi taas käsitellä tunteet uudestaan ja sisäistää muuttunut tilanne. Vanhaan suhteeseen palaisivat ne, joilla nykyinen ei oikeasti ole sellainen, jonka kanssa olisi onnellinen.

Elokuvassahan tyttöystävä on saanut lapsenkin uuden kumppanin kanssa. Helppo kai se olisi toivottaa vanha kumppani takaisin tervetulleeksi elämäänsä, jos perhettä ei olisi.

Minä sanoisin, että mene sen Wilsonisi tykö.

Riippuu kai että kumpi on parempi. Uusi tai vanha kumppani. Tai kumpaa kohtaan on vahvemmat tunteet. Toisaalta jos sen vanhan on jo jättänyt taakseen niin ei sitä noin vaan pysty jatkamaan.

Vuosikausia ihan yksin eristyksissä. Olisi varmaan mielenterveys aika mielenkiintoisessa kunnossa.

Mutta tasapuolisuuden nimissä pitäisin molemmat ja eläisimme onnellisina. Miehillekin syntyisi keskenään ihan erityinen suhde.

Riippuu siitä rakastaako. Tunteet olisi aika sekaisin. Päätöstä ei voisi tehdä noin vain. Entinen rakas on voinut muuttua melkoisesti tai itse on muuttunut, kun yhdessä ei ole kasvettu.