Mitä ajattelet kaupungin asunnoissa asuvista?
Niin,tämä kiinnostaa.Huomasin,että aihe toisessa ketjussa sai paljon alapeukkuja,vaikka ei ollut kyse mistään sosiaaliongelmaisista ihmisistä.
Kommentit (37)
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 12:37"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 11:55"]Minä en edes tiennyt ennen tätä palstaa, että asumismuoto ja se, mistä kautta asunnon on saanut määrittää ihmisen joko menestyneeksi tai luuseriksi. :D Omakotitalohan tuntuu olevan se ainoa hyväksytty asuinmuoto. [/quote] Aiemmin oli tapana pyrkiä pärjäämään omillaan ja turvautua tukiin vain vaikeuksissa. Nyt sitten Suomi on vaikeuksissa, kun moni on ottanut elämäntehtäväksi pysytellä tuettuna eikä edes ponnista omatoimiseksi.
[/quote]
Ajattelit että kaikki kaupungilla vuokralla asuvat elävät tukien varassa?
28:lta ei kukaan kysynyt eron jälkeen tuloja. Itseasiassa eksyin kaupungin asuntotoimistoon puoli vahingossa. Luulin myös ettei työssäkäyvä saisi asuntoa sieltä. En ole (enkä ollut silloinkaan) sosiaalitoimen asiakas. Olen ammatiltani lähihoitaja ja minulla on kaksi lasta. Omistusasuntoa en edes harkinnut, sillä yksi ystäväni osti eronsa jälkeen rivarikämpän ja on jo vuosia yrittänyt tuloksetta sitä myydä (haaveilee omakotitalosta eikä ihan tule juttuun naapureidensa kanssa). Minulla on ja oli myös muuttohetkellä säästöjä. Ei siis tarvitse olla täysin rappiolla saadakseen kaupungin vuokra-asunnon ☺ Ainakaan tänä päivänä. Enkä muuten asu pk seudulla, mutta isossa kaupungissa kuitenkin.
T.28
Minäkään en ole yhtään rappiolla, vaikka asun kaupungilla. Ihan itse maksan vuokran ja käyn töissä, mutta tosiaan hyvin hintava on alue ja tuloni pienen pienet. Ei olisi varaa yksityiselle maksaa.
Lapsuudenperheeni asui kaupungin vuokra-asunnossa. Molemmat vanhemmat työssäkäyviä, ei päihdeongelmia. Mielestäni silloin siellä asui ihan normaaleja ihmisiä, eläkeläisiä ja lapsiperheitä, muutama juoppo mahtui mukaan. Teininä alkoi hävettää kaupungiln kämpässä asuminen.
Mä asuin ennen kaupungin vuokra-asunnossa, mutta vaihdoin satolle, koska kaupungin talo oli tosi siisti ja kiva, mutta täynnä mamuja, jotka eivät kunnioittaneet minkäänlaisia järjestyssääntöjä. Satolla, ainakaan meidän talossa ei metelöiviä vietnamilaisia ja töykeitä somaleja asu. Enkä ole sitten mikään rasisti, vaan tämä oma kokemukseni ihan tai sitten kävi vaan huono tuuri!
Meidän talossakin on paljon maahanmuuttajia, mutta heistä nyt ei ole suurta häiriötä, ainoastaan roska-astioissa lajittelu on pielessä ja tällaista pientä. Enemmän ne on ihan suomalaiset, jotka haitaksi on jos joku...
Meidän talossa lähinnä vanhuksia. Stadin kämppä.
Että on köyhä, luuseri, narkki, sossupummi, yh-mamma tai jonkin sortin ongelmainen ainakin.
No köyhä olen,mutta töissä,enkä noita muita.
No en mitään. Siellä oli minunki ensimmäinen kämppäni. Nyt omakotitalossa asun.
No ihmisillä on varmaan aika monta syytä asua siellä missä asuvat.
Raha-asiat sössitty ja sitten nämä joilla mennyt bisnekset päin honkia ja ulosotossa
Mä en tajua.En ole sössinyt mitään,mutta olen ns.valkokaulusköyhälistöä.Ei mulla ole varaa tonnin vuokraan ja minusta silloin ei ole väärin asua kaupunginn asunnossa...
Ajattelen, että tilanne pitäisi tarkistaa 3 v välein. Että se olisi kuin opiskeluasunto, tukee sen hetken kun on tarvetta.
Asun Jätkäsaaressa melko uudessa hitas-talossa ja meillä on yhteinen piha kaupungin vuokratalon kanssa. Me oltiin tosi onnekkaita, että saatiin kämppä tuolta. Arvontaan osallistui tuhansia, jos oikein muistan. Silti olen monesti miettinyt, ovatko ne vastapäisen talon asukkaat meitäkin onnekkaampia? Heillä ei ehkä ole niin paljon oikeuksia tehdä muutoksia asuntoonsa, mutta ei myöskään satoja tuhansia euroja kiinni seinissä. Ja saavat kuitenkin asua uudessa talossa lähellä keskustaa. En silti ehkä vaihtaisi osaani heidän kanssa, mutta ehkä hekin kokevat olevansa onnekkaita eivätkä haluaisi meidän osaa?
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 12:40"]
Eron jälkeen etsin asuntoa. Vaihtoehtona oli yksityisten vuokraamia, vvo ja joidenkin muiden asuntoyhtiöiden, asokoti ja kaupungin vuokra-asunto. Kaupungin vuokra-asunto oli hyvällä alueella rauhallusen oloisessa talossa. Siinä oli hissi. Vuokra oli kokoon ja alueeseen nähden kaksisataa euroa halvempi kuin muut vastaavat. Kellarista löytyi hyvät säilytystilat myös tuplavaunuille sekä polkupyörille. Yksityisiltä vuokraaminen ei olisi ollut yhtä luotettavaa (saako takuun takas? Mitä jos päättää myydä asunnon?) Olen viihtynyt. En halunnut heti ostaa omaa. Vuokra on todella kohtuullinen, joten kiirettä omaan ei edes ole. Lapsille hyvä leikkipaikka, ihana grillipaikka kesällä, talvella ei huolta lumitöistä, pihankin siivoaa kiinteistöhuolto. Aluksi ajattelin tätä väliaikaiseksi ratkaisuksi, mutta olen viihtynyt niin hyvin etten keksi syytä ostaa omaa. Sisustanutkin olen maalaamalla ja tapetoimalla. Saa nähdä mitä seurauksia siitä tulee muuttohetkellä ☺ Olen kuitenkin pitänyt asunnosta hyvää huolta ja ilmoittanut vioista heti.
[/quote]
Eron jälkeen etsin väliaikaista vuokra-asuntoa. Kysyin kunnan asuntotoimistosta ja pidin itsestään selvänä, että auttavat. Nettotuloni olivat 7 000 markkaa (vuosi -00). Nämä tulot olivat liian kovat, jotta olisi voinut saada asunnon edes siksi aikaa, että saa järjestettyä pitkäaikaisen katon päänsä päälle. Asunto piti järjestää itse, miten parhaaksi taisi.
Älkää ihmetelkö, jos tavallisilla alle keskituloisilla veronmaksajilla menee hermot lapsiperheiden ja vähätuloisten hyysäämiseen, kun heillä itselläänkin on täysi tekeminen pärjäämisensä eteen.