Lue keskustelun säännöt.
Vinkkejä todella nirson lapsen vanhemmille?
05.07.2015 |
Hieman vaille neljävuotias tyttömme on alkanut "nirsoilla" ruoan kanssa vuoden sisällä todella paljon. Vauvana ja taaperona söi normaalisti kaikkea tarjottavaa, toki oli silloinkin muutama maku joista ei pitänyt. Nyt tilanne on vaikeutunut niin, että alamme olla neuvottomia. Tyttö valikoi syötävänsä todella tarkkaan ja mielestäni epäjohdonmukaisesti (esim. viime viikolla maistunut pinaattikeitto ei mene enää tällä viikolla). Jos päättää ettei syö niin ei todellakaan syö ja voi olla koko päivän tosi pienellä ruokamäärällä. Minusta tuntuu että tässä on enemmän kyse tahtojen taistelusta kuin makumieltymyksistä. Toisaalta tyttö saattaa "oireilla" aika rajustikin jos pöydässä on jotakin mitä hän ei halua, esimerkiksi yökkäillä ja kerran oksensi pelkästään nähdessään sosekeiton. Syömään pakottamista ei ole koskaan ollut, ja neuvolan ohjeiden mukaan emme anna välipaloja vaan ruoka-ajat ovat selkeät. Rohkaisemme maistamaan mutta emme pakota. Me vanhemmat olemme ennakkoluulottomia syöjiä, meillä on aina syöty monipuolisesti kaikenlaista eikä meillä ole hankaluuksia ruoan suhteen. Tyttö tuntuu ruokailuasioita lukuunottamalta ihan tavalliselta iloiselta lapselta. Tilanne huolestuttaa kovasti ja edessä on varmasti yhteydenotto neuvolaan / perheneuvolaan ettei tilanne mene pahemmaksi. Mutta ennen sitä, olisiko jollakin antaa vinkkejä tai vertaistukea elämään tosi nirson lapsen kanssa?
Kommentit (22)
Miksi välipalat pitää kieltää, jos ne ovat jotain terveellistä? Muistan omasta lapsuudesta ruokailut ahdistavina, koska en halunnut syödä. En tiedä olinko nirso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli mieleen että voi liittyä ihan johonkin muuhun asiaan ja lapsi käsittelee sen ruokailutilanteissa. Tapahtuuko elämässänne suuria muutoksia, kiusataanko lasta tarhassa tms. ? Oliko kunnon uhnaikää vai tuleeko se vasta nyt? Toisaalta ymmärrän lastasi hyvin. Olen nirso aikuinen ja minulla vaihtelee tosi usein mielihalut ruoan suhteen. Jos olen kyllästynyt vaikka mskaronilaatikkoon, niin edes nälkäisenä en halua sitä syödä.
Ei tossa nyt mitään syytä ole perheneuvolaan lähteä, herranen aika. Neuvolassakin puuttuvat asiaan, jos kasvu kärsii tai lapsi ei jaksa. Meillä lapset syö kunnolla pari kertaa viikossa, muuten närppivät. Ihan normaalin kokoisia ovat ja ihannepainossaan. Ap:llä on perusasiat nyt vähän hukassa.
Tuo on vaihe, aika monella. Menee ohi kun ei tee asiasta numeroa. Normaalisti kaikkea annat tarjolle ja jos ei syö ottaa ensi kerralla. Herkkuja tarjoat myös kun muut herkuttelee, vaikka ei ois just lounas sinä päivänä maittanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ruoka menee paremmin, kun esim. ruoka-aineet tarjoilee erikseen. Ottavat salaattia tosi vähän, mutta jos aineet tarjoaa erikseen, kurkkua ja tomaattia menee reilusti. Jos kastike ei ole mieleistä, syövät enemmän makaronia jne. Tällöin lapsi pääsee myös käyttämään tahtoaan ilman taistelua.
Yleistä. Minun vanhempani saivat aikanaan harmaita hiuksia, kun ei syönyt muuta kuin perunaa, siis ei kastiketta ei mitään, vain perunaa. Tässä minä kuitenkin olen, terve melkein 6-kymppinen nainen. Olen vasta aikuisena tullut kaikkiruokaiseksi. - Mutta pinaattikeittoa en syö minäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saattaa olla vaihe joka menee ohi kunhan ette tee asiasta kovin isoa numeroa.
Anna syödä sen verran kun haluaa, mutta sano, ettei ruokaa saa sanoa pahaksi koskaan. Kyllä lapsi syö seuraavalla aterialla tai seuraavana päivänä enemmän, jos jää ateria väliin. Minä en ole tyrkyttänyt ruokaa koskaan ja nyt lapset syövät kaikkea, vaikka aina ei ole maistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun pentus on ihan sekasin!!!!!! TERAPIAAAN!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Perusasiat vaikuttaa olevan kunnossa. Jatka samaan malliin. Varmasti tosi raskasta. Se mitä vielä ehdottaisin, että pääosin koostaisit ruokalistan perusjutuista joita lapsi yleensä syö ja kerran päivässä olisi jotain hyvää jälkiruokaakin ( jonka saisi jos söisi pääruokaa edes oman iän verran lusikallinen). Erikoisuuksia sitten pari krt viikossa. Ja lapsi saisi esittää toiveita päivän ja seuraavan ruuista ja valita esim iltapalan muutamasta vaihtoehdosta (esim meillä jogurtti+marjat/hedelmä, mysli tai murot).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ikinä jälkiruokaa palkinnoksi! Siitä tulee lapselle valitettavasti tapa eli kun olen selvinnyt tästä paskasta tilanteesta, saan syödä herkkuja.
Anna lapsen syödä mitä syö. Kyllä meillä on välipaloja (omena, marjoja, smoothie) äidilläkin, joten miksi ei myös lapsella? Jos ei lounas maita, älä kiinnitä siihen huomiota.
En ole ikinä ymmärtänyt sitä, että kaikkien pitää syödä kaikkea, koska jokainen maistaa maut eri tavalla ja makuaisti kehittyy myös maistelematta.
Osallistuuko lapsi ruokaostosten tekemiseen, ruuan suunnitteluun ja ruuan laittamiseen? Jos ei, niin kannattaa lähteä niitä kohentamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota lapsi mukaan tekemään ruokaa niin, että näkee mitä kaikkea siihen laitat ja anna maistella makuja sitä mukaa kun ruuanvalmistus etenee. Meillä tämä on toiminut nirson lapsen kanssa.
No meillä nirso neurologisista syistä. Ja ei voi mitenkään pakottaa syömään, jos ei pidä ruuasta ei syö sitä vaan mieluummin leipää ja kaakaota. Vinkkini on, että älä tee siitä numeroa, koska pakottaminen vain vähentää syömishaluja.
Anna olla syömättä. Sano lapselle, että muuta ei tarjota, ja jatka syömistä puolison kanssa normaalisti kiinnittämättä asiaan enempää huomiota. Lapsi syö sitten seuraavalla aterialla enemmän.
Tuon ikäsellä ei voi olla anoreksiaa, joten anna olla. Tarjoat ruuan ja jos ei kelpaa, viet ruuan pois kotvan kuluttua. Seuraavana ruoka-aikana sitten tarjoat uudestaan. Älä lähde mihinkään kilpalaulantaan asiasta.
Kukaan pikkulapsi ei nälkään kuole. Pahinta mitä voit tehdä on antaa perksi tarjoamalla vain "herkkuja".
Jos lapsi alkaa laihtua pahasti (mitä kyllä epäilen), niin ota sitten yhteyttä asiantuntijaan, esim. perheneuvolan kautta. On nyt keksinyt tämän vallankäytön muodon ja todennut, että saa tällä huomiota.
Onko tullut jotain elämänmuutoksia, esim. pikkusisarus taloon, muutto, avioero tai jokin muu lapsen elämään suuremmin vaikuttanut asia? Miten päiväkodissa syö, jos sellaisessa on?
Kiitos kommenteista!
Ollaan otettu lapsi mukaan ruoanlaittoon pienestä pitäen ja innokkaasti on taitojensa mukaan auttanutkin. Tällä hetkellä lapsi kuitenkin ilmaisee tahtonsa ja valikoivuutensa jo ruoanlaittovaiheessa, esim. saattaa kieltäytyä koskemasta johonkin tiettyyn ruoka-aineeseen tai ilmoittaa esim. kurkkua käsitellessään että "mä en sit syö tätä", vaikka on syönyt kurkkua monta kertaa aikaisemmin.
Ollaan yritetty suhtautua valikoivuuteen neutraalisti ja olla kiinnittämättä huomioita, mutta huoli on samalla suuri. Uskoisin että lapsellekin jollakin tavalla välittyy meidän vanhempien huolestuneisuus, vaikka kovasti yritämme pitää ruokailut rentoina ja rauhallisina tilanteina.
Ja toki hyväksymme sen, että kaikki eivät pidä kaikesta ja makumieltymyksiä saa lapsellakin olla. Mutta tyttömme kohdalla tuntuu, että nirsoilun kohteet vaihtelevat koko ajan eikä kyseessä ole se, että johdonmukaisesti tietyt ruoat eivät maistuisi.
ap
Mistä olet huolissasi? Vaikuttaa siltä, että lapsen omasta tahdosta eikä niinkään syömisestä.
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 11:36"]
Ensisijaisesti olen huolissani siitä, että lapsi ei saa tarpeeksi / tarpeeksi monipuolisesti ravintoa. Lisäksi mietityttää se onko tämän oireilun taustalla jotakin muuta, vai olisiko kyse vain (toivottavasti!) ohimenevästä vaiheesta.
Päiväkodissa lapsi syö myös valikoiden, joskus aterialla pelkkää leipää.
Ap
[/quote]
Kyllä saa, jos tarjoat vain täysipainoista ravintoa. Älä mitään ylimääräistä. Tuon ikäisen ravinto on täysin vanhempien kontrolloitavissa.
Ylimääräisellä tarkoita ihan vaikka makeita jukurtteja, en siis mitään karkkeja. Ihan ravinteikasta perusruokaa. Vaikka söisi vähän, niin saa tarvittavan varmasti.
Onko tämä ensimmäinen lapsesi? Lapset syövät leikki-iässä ja pikkukoululaisina suhteessa paljon vähemmän kuin rajun kasvun kausina taaperoina ja sitten murrosiän koittaessa. Muista sekin.