Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka ovat luovuttaneet elämässään? En vain kestä tätä elämää.
19.02.2022 |
Talousasiat ovat huonosti, en jaksa töitä enää lainkaan. En jaksa opiskella, sekin tuntuu turhalta koska en tule jaksamaan työelämässä.
En pidä itseäni minään, en koe olevan tarpeeksi hyvä missään.
Ystäviä ei ole, puukottavat selkään. Olen aina ollut liian kiltti ja empaattinen tyyppi, en vain tajua ihmisten käytöstä kunnes olen jo todella loppu kaikkeen draamaan ja ristiriitaisuuteen.
Perhe ei voi auttaa, ovat itsekin väsyneitä.
Terveyden olen antanut mennä myöskin. Voin huonosti fyysisesti ja psyykkisesti.
Juon alkoholia, tupakoin, syön jos jaksan, millään ei väliä.
En vain jaksa mitään, en tajua tätä yhteiskuntaa ja kaikki täällä vaan saa väsymään, heti v****aa kun katsoo uutisia. Tunnen vain itseni niin helvetin vialliseksi enkä välitä itsestäni. Jotain on mennyt pahasti pieleen vain.
En vain jaksa tätä elämää, tekopyhyyttä.
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätä se muiden draama. Laita oma tunneaurakenttä tasapainoon, kuntoon.
Annatko vinkkejä miten tuo tehdään?
Sivusta
Hypätään tasajalkapituutta samalla puhalletaan kukkopilliin. Tsuu tsuu tsuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on vinkuva luuseri.
Ap'n esille tulo voi auttaa myös monia muita ihmisiä. Usko tai älä, mutta tuollaisessa tilassa on varmasti muitakin palstan lukijoita ja seuraajia. Moni voi saada neuvoa ja apua kommenteista. Vaikka vain vähänkin, mutta siitäkin voi olla apua. Aina kannattaa yrittää.
Vertaistukea ja samoja ajatuksia kantavia itsekin täällä haen. Tiedän etten ole ainoa.
Pakko päästä purkamaan tätä.
Ei tässä yhteiskunnassa voi asiat olla hyvin, jokin mättää. Minäkin ennen ahkera ja hyvin tunnollinen tyyppi olen suistunut. Heikkoutta ei siedetä mutta yhteisöllisyyskin on katoava kansasta ollut jo pitkään.
Yksin pitäisi pärjätä ja se myöskin saa ihmisen voimaan pahoin. Ehkä myös kyynerpäätaktiikka lisääntynyt tämän vuoksi.
Katsotaan osaako lintu lentää mutta tippuessa ei ole vastassa paljoakaan apuakäsiä. Pitäisi pärjätä. Tämä turhauttaa kun tajuaa, että ei vain pärjää. Saa ehkä jonkinlaista pinnallista keskustelua sekä eväitä mutta jokin ei täsmää. En ymmärrä sitä itsekään, jokin vain on vinksallaan vai onko se vain tämä oma pää?
Ap
Mulla oli sama tilanne, kun uuvuin töissä. Ei auttanut muu kuin lähteä. Oli ensimmäinen kerta, kun uskalsin elämässäni tehdä jonkun päätöksen tunteella. Siihen asti menty järjellä ja suoritettu. Nyt oli pakko ottaa oma hyvinvointi pääasiaksi. Talous siitä kärsii, mutta minkäs teet. Olen nyt onnellisempi kyllä. Kuluttaa täytyy vain paljon paljon vähemmän. Siinäkin tulee mestariksi ajan kanssa. Voin paremmin ja se on pääasia. Koita hakea apua uupumukseen ja sitten uusi suunta elämälle. Kohta näkyy taas valoa tunnelin päässä. 😊
Annatko vinkkejä miten tuo tehdään?
Sivusta