Olenko ainoa, joka ei ymmärrä trendiä lahjattomista synttäreistä?
Lasten kaveripiirissä, tai siis oikeasti tietty vanhempien keskuudessa, on viime aikoina tullut jonkinlaiseksi trendiksi järjestää "lahjattomia synttäreitä". Äitien whatsapp-ryhmissä on tästä paljon keskustelua.
Tätä perustellaan sillä, että ei tule "krääsää" kotiin ja kaikki (köyhätkin) voivat varmasti osallistua.
Olenko ainoa äiti, joka ei ihan ymmärrä tätä?Ensiksikin lahjojen ostaminen ja antaminen on minusta mukavaa. Ajattelen, että synttärisankarin muistaminen pikkupaketilla kuuluu hyviin tapoihin, on osa tapakasvatusta. Lapsetkin on aina innoissaan, kun yhdessä mietitään että mistähän synttärisankari tykkäisi ja paketoidaan lahja nätisti. Eivät nämä paljon maksa. Ollaan ostettu nätit hiuspinnit, tarroja ja karkkipussi, tussit, tehtäväkirja... noin 5-10e.
Juuri nyt ärsyttää ja painostaa se, että tytön päikkyryhmässä pari äitiä yrittää saada kaikki järjestämään näitä lahjattomia synttäreitä. Haluavat kuulemma aloittaa tällaisen perinteen ja toivottavasti muutkin nyt uskaltavat seurata esimerkkiä... Justiinsa joo, itse aion kyllä järjestää ihan sellaiset juhlat lapsilleni kuin itse parhaaksi näen, en voi käsittää että joku kehtaa asettaa itsensä esimerkiksi muille silmää räpäyttämättä ja vielä ääneen sen toteaa.
Asiassa on myös hiukan kipeämpi puoli. Meidän perhe on se pienituloinen. Meidän lapsille ei ostella mitään "krääsää" tai leluja huvikseen ympäri vuoden kuten ilmeisesti tehdään suuressa osassa perheitä, tai näin olen näistä whatsapp-keskusteluista ymmärtänyt. Meidän opiskelija-pätkätyöläisperheen lapset saavat lahjoja ja uusia leluja joulupukilta ja synttärilahjaksi, eivätkä mitään kasaa, vaan muutaman paketin. En millään haluaisi nyt viedä heiltä sitä kaverisynttäreiden pakettien avaamisen riemua, mutta tuntuu että meitä katsotaan karsaasti, jos ei lähdetä tähän lahjattomien synttäreiden trendiin mukaan. Ahdistaa jo kevään juhlat.
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Yhteislahja, johon jokainen antaa 5 e. Kortin saa tuoda.
Sukulaissynttäreillä sitten normaalia lahjontaa.
Tai sitten ei lahjaa, vaan jokainen vanhempi ostaa lapselleen riittävän määrän lahjoja vaikka niillä kaverisynttäreiltä säästyneillä vitosilla. Jos on tärkeää että lapsi saa avata monta pakettia niin ostaa sitten kasan halpaa krääsää ihan itse.
Vierailija kirjoitti:
Yhteislahja, johon jokainen antaa 5 e. Kortin saa tuoda.
Sukulaissynttäreillä sitten normaalia lahjontaa.
Yhteislahja kuulostaa kyllä vielä stressaavammalta kuin se pikku krääsän ostaminen. Käytännössä varmaan yksi porukan vanhemmista olisi aina se, joka joutuisi sen järjestelemään kun muut ei ehdi/jaksa/viitsi, ei kovin reilua.
Omassa lapsuudessa moni toi 5mk kirjekuoreen pakattuna. Selkeä lahja. Kuoren moni askarteli itse.
Vierailija kirjoitti:
Miksi nuo krääsää vastustavat vanhemmat eivät voi pyytää vaikka aineetonta lahjaa? Leffalippua, metsäretkeä lapsen kaverin perheen kanssa tai vaikka valmiiksi purkkiin laitettuja muffinssiaineksia? Mitkään noista eivät jää nurkkiin pyörimään eli ongelma ratkaistu.
Leffalippu maksaa n 10 e ja sillä pääsee 1 leffaan. Melkein pitäisi antaa 2.
Metsäretki vaatii antajalta paljon.
Vierailija kirjoitti:
Lapsille voi opettaa et kulutusjuhla on huono juttu. Menee rahaa ja ilmastonmuutoskin on hyvä ottaa esiin. Pienestä se lähtee, jokainen voi muuttaa maailmaa. Lapset sopeutuu kyllä, kun aikuiset ei voivottele lahjattomuutta.
Niin opetetaan lapsille ettei vietetä kulutusjuhlaa, mutta kotona vietetään kulutusjuhlaa ja hukutaan krääsään. Ihan pientä ristiriitaa? Jos aloittaisi sieltä itsestä ja ostaisi niin vähän krääsää ettei pari lahjaa kaada kaappeja kaaokseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsille voi opettaa et kulutusjuhla on huono juttu. Menee rahaa ja ilmastonmuutoskin on hyvä ottaa esiin. Pienestä se lähtee, jokainen voi muuttaa maailmaa. Lapset sopeutuu kyllä, kun aikuiset ei voivottele lahjattomuutta.
Niin opetetaan lapsille ettei vietetä kulutusjuhlaa, mutta kotona vietetään kulutusjuhlaa ja hukutaan krääsään. Ihan pientä ristiriitaa? Jos aloittaisi sieltä itsestä ja ostaisi niin vähän krääsää ettei pari lahjaa kaada kaappeja kaaokseen.
Tämä juuri! Jos ja kun kuluttainen ja maapallon vointi kiinnostaa, ja pitäisi kyllä kiinnostaa nykypäivänä kaikkia järkeviä ihmisiä, niin se muutos kannattaa aloittaa siirtymällä kasvissyöjäksi tai ainakin lisäämällä kasvisruokapäiviä perheen viikkoon, vaihtamalla oma auto julkiseen liikenteeseen jos vain mahdollista, miettimällä omaa asumista ja lämmitysjärjestelmää ja tosiaan: lopettamalla shoppailun ja huvikseen ostelemisen ajanvietteenä... Tällaisilla asioilla on merkitystä, ei sillä saako lapsi kerran vuodessa muutaman legopaketin tai värityskirjan kaverilta lahjaksi.
Täällä muutama sanoi, että koulussa ja päikyssä on ohjeistus, että jos pitää kaverisynttärit, niin ei voi kutsua vain muutamaa parasta kaveria, vaan koko ryhmä on kutsuttava.
Miten tämä käytännössä toimii? Eikö kaverisynttäreitä sitten pidetä ollenkaan vai vuokraavatko vanhemmat erillisiä isoja juhlatiloja? Vai järjestävätkö kaverisynttäreitä vain vauraat perheet, jotka pystyvät maksamaan 20 lasta Hoplopiin? Ihan uteliaisuudesta kysyn. Kaupunkilaisena koko luokan (26 lasta) kutsuminen perheemme 69 neliöiseen kotiin on utopistinen ajatus ja tilanne on sama valtaosalla lasten kavereiden perheistä
Ihan tervetullut näkökulma tähän yleensä niin keskiluokkaiseen lapsiperhe- ja ympäristökeskusteluun. On tosiaan paljon lapsia, jotka eivät saa jatkuvasti uusia leluja, ei ole isovanhempia ja sukulaisia ostelemassa synttärilahjoja, eikä perheessä ehkä muutenkaan ostella paljon muuta kuin ihan välttämättömin ruoka ja vaate. Heille kavereilta saadut legopaketit ja hiuspinnit voivat olla tosi tärkeä juttu, eivät mitään krääsää kuten hyväosaiset aikuiset sitä nimittävät.
Ennen en ymmärtänyt. Sitten pidin lapselle ekat kaverisynttärit, ja lahjakasan keskellä päätin, että seuraavat on lahjattomat. Lapsi saa kumminkin omalta perheeltä ja kummeilta lahjoja, että ei hän ilman jää. Paljonko paketteja ihan pikkuinen ihminen tarvitsee kakun ja kavereiden lisäksi? Eikö pety sitten aikuisena, kun enää ei tule rekkalastillinen tavaraa?
Minä olen ratkaissut jo vuosia lahja-asiat ostamalla sankarille kympin lahjakortin Heseen, Arnoldsille, karkkikauppaan tai leffateatteriin. Joka kerta on saaja ollut iloinen.
Vierailija kirjoitti:
Mä kyllä ymmärrän, miksi jotkut toivovat lahjattomia synttäreitä. Jotkut tosiaan voivat olla niin hyväosaisia, että lapsilla kerta kaikkiaan on jo kaikkea. Alkaa kaapeista tila loppua, jos koko ajan rahdataan lisää tavaraa ja plus, voi olla, että lapsikin on niin hemmoteltu, ettei mikä tahansa halpa krääsää kelpaa. Vain hieno ja kallis on riittävän hyvää kullannupulle ja vanhempi ei sitten halua tuollaista noloa konfliktia, että oma lapsi dissaa kavereidensa antamat lahjat ja alkaa arvottamaan kavereitaan lahjojen kalleuden perusteella. Ja onhan se vähän niinkin päin, että jos kaveri tuo kalliin synttärilahjan, niin tulee paine hankkia siten takaisin myös kallis lahja. Lopulta sitten nämä useat kaverisynttärit käyvät varsin kalliiksi.
Minulle tulisi lahjattomista synttareistä heti mielikuva äidista, joka konmarittaa ja päättää koko talon sisustuksesta. Lastenkin huoneet on sisustettu äidin maun mukaan, että kiva esitellä Instagramissa. Paljon kulissia - vähän oikeaa välittämista.
Öö, jos olette pienituloisia, niin ei oikein logiikka toimi tuossa lahjojen toivomisessa omille lapsille, koska sittenhän teidänkin pitäisi ostaa useamman kerran vuodessa lahjoja lastenne kavereille. Jos kenellekään ei tarvisi ostaa lahjoja, niin teillekin säästyisi rahaa oman lapsenne lahjoja varten, ja hän saisi juuri sitä mitä itse toivoisi.
Tai sitten ap. on provo, jolla on hemmoteltu lapsi jolle ei pysty selittämään lahjattomia juhlia? Tai rahankäytössä on toivomisen varaa, kun ei osata katsoa tätä hetkeä pidemmälle ja ymmärretä säästämisestä?
Hyvä, ettei sentään ole tilinumeroa "krääsän" tilalle, kuten hääkutsuissa...
En tiedä oletko ainoa, mutta minä olen tästä trendistä ikionnellinen! En halua antaa enkä vastaanottaa krääsää.
Jos ei ole leluja tarpeeksi omasta takaa, niin kirpparit ja kierrätyskeskukset pullistelevat kaikenlaista muutamalla sentillä/eurolla kappale. Itselläni ei ole lapsia, mutta hyödyntäisin niitä, jos olisi tarvetta (tiedän, että tekisin niin ihan oikeasti). Ymmärrän samalla toiveen lahjattomista synttäreistä: monella on asunto tukossa sekalaista hyvää ja huonoa roinaa. Mitä tehdä läheisen ystäväperheen lahjalle, josta ei ole lapselle toivottua iloa tai hyötyä?
Meillä ei osteta lapsille tavaroita ympäri vuoden, mutta lapset eivät silti kaipaa jatkuvasti tavaraa. Esim. en järjestänyt edellisiä kaverisynttäreitä vanhemmalle lapselleni, koska hän sitä itse ehdotti. Tehtiin muuta sen sijaan yhden tuttavaperheen kanssa.
En tiedä, olenko itse tehnyt jotain oikein, vai ovatko lapset itsekseen oppineet sen, ettei tavaran saaminen tee onnelliseksi, mutta joka tapauksessa heillä on mielestäni varsin terve suhde materiaan. Iät 7 ja 10.
(Mua ei haittaa ostaa muille niitä pikkulahjoja synttäreillä, ollaan myös monesti annettu pieni summa rahaa. Saattaa olla, että itse järjestän lahjattomat synttärit joskus.)