Lue keskustelun säännöt.
Olenko ainoa, joka ei ymmärrä trendiä lahjattomista synttäreistä?
19.02.2022 |
Lasten kaveripiirissä, tai siis oikeasti tietty vanhempien keskuudessa, on viime aikoina tullut jonkinlaiseksi trendiksi järjestää "lahjattomia synttäreitä". Äitien whatsapp-ryhmissä on tästä paljon keskustelua.
Tätä perustellaan sillä, että ei tule "krääsää" kotiin ja kaikki (köyhätkin) voivat varmasti osallistua.
Olenko ainoa äiti, joka ei ihan ymmärrä tätä?Ensiksikin lahjojen ostaminen ja antaminen on minusta mukavaa. Ajattelen, että synttärisankarin muistaminen pikkupaketilla kuuluu hyviin tapoihin, on osa tapakasvatusta. Lapsetkin on aina innoissaan, kun yhdessä mietitään että mistähän synttärisankari tykkäisi ja paketoidaan lahja nätisti. Eivät nämä paljon maksa. Ollaan ostettu nätit hiuspinnit, tarroja ja karkkipussi, tussit, tehtäväkirja... noin 5-10e.
Juuri nyt ärsyttää ja painostaa se, että tytön päikkyryhmässä pari äitiä yrittää saada kaikki järjestämään näitä lahjattomia synttäreitä. Haluavat kuulemma aloittaa tällaisen perinteen ja toivottavasti muutkin nyt uskaltavat seurata esimerkkiä... Justiinsa joo, itse aion kyllä järjestää ihan sellaiset juhlat lapsilleni kuin itse parhaaksi näen, en voi käsittää että joku kehtaa asettaa itsensä esimerkiksi muille silmää räpäyttämättä ja vielä ääneen sen toteaa.
Asiassa on myös hiukan kipeämpi puoli. Meidän perhe on se pienituloinen. Meidän lapsille ei ostella mitään "krääsää" tai leluja huvikseen ympäri vuoden kuten ilmeisesti tehdään suuressa osassa perheitä, tai näin olen näistä whatsapp-keskusteluista ymmärtänyt. Meidän opiskelija-pätkätyöläisperheen lapset saavat lahjoja ja uusia leluja joulupukilta ja synttärilahjaksi, eivätkä mitään kasaa, vaan muutaman paketin. En millään haluaisi nyt viedä heiltä sitä kaverisynttäreiden pakettien avaamisen riemua, mutta tuntuu että meitä katsotaan karsaasti, jos ei lähdetä tähän lahjattomien synttäreiden trendiin mukaan. Ahdistaa jo kevään juhlat.
Kommentit (77)
Lahjan hinnalle yläraja. Vaikka 5 euroa. Tai 10 euroa.
Lapsi saa lahjan, mutta lahjan ostaminen ei rasita kenenkään taloutta.
Toki viisikin euroa voi olla joskus tiukassa, ymmärrän sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksei Ap:n vähävarainen perhe voi käyttää kavereiden lasten synttärilahjoihin varaamiansa rahoja ostamalla omille lapsilleen muutaman lisäpaketin?
Lahjojen ostamattomuus on sekä lastenkasvatuksen että luonnon kannalta erittäin terve suuntaus. Lapset oppivat arvostamaan yhdessäoloa ja ehkä niitä joitain spesiaaliherkkuja, joita juhlissa tarjotaan. Saavat sitten ne muutamat, harkitut lahjat lähipiiriltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottamatta kantaa tähän lahjattomat/lahjalliset synttärit -aiheeseen kysyn: kuinka moni oikeasti on lasten nähnyt nyroistelevän nenäänsä halvalle laajalle tai vertailevan ikävään sävyyn lahoja kalleuden tai minkään muunkaan perusteella? Oikeasti?
Tämä aina nousee näissä keskusteluissa esiin. Itselläni on neljä 2-12-vuotiasta lasta. Kun mukaan lasketaan naapurien, kummilasten, kavereiden lasten kemut, niin olen ollut varmaan sadassa lastenjuhlassa. Ikinä, en kertaakaan ole kuullut tai nähnyt lasten puhuvan lahjojen hinnoista.
Minä olen, useita kertoja. Välttämättä tuo ei ole se sankari, vaan joku muu. Opiskelijana vedin synttäreitä viikonloppuisin. Noin kolmasosassa juhlista oli joku, joka huomautti lahjojen hinnoista/ arvosteli lahjoja, että mikä oli paras( käski sankaria kertomaan, kenen lahjasta piti eniten yms.) Huomattavaa on, että se ei aina tapahtunut siinä lahjojen jakamishetkessä vaan aikuisten selkien takana. Ohjaajana oppi jossain määrin huomaamaan ne hetket, jolloin sipistiin ja supistiin ja naureskeltiin "köyhien" lahjoille. Tai rikkaitten, jotka ovat pihejä ostaa vain tarroja yms. Aina arvostelijat eivät olleet lapsia, vaan myös aikuisetkin osallistuivat hintojen arvosteluun.
Olin todellä järkyttynyt aluksi,koska en ollut tottunut tuollaiseen toimintaan. tuo työpaikka opette kuitenkin ilkeistä ihmisistä monta asiaa ja siksi olen itse ollut esim. lahjattomien synttäreiden puolella.
Tuommoinen supina ei johdu siitä lahjasta vaan siitä että supisijaporukka koittaa liimautua tiiviimmin yhteen sulkemalla jotkut muut pois porukastaan. Jokaisen aikuisen tehtävänä on puuttua siihen heti, kun lapset vielä uskovat kun aikuinen sanoo että jokin toiminta ei käy.
Vierailija kirjoitti:
Lahjan hinnalle yläraja. Vaikka 5 euroa. Tai 10 euroa.
Lapsi saa lahjan, mutta lahjan ostaminen ei rasita kenenkään taloutta.
Toki viisikin euroa voi olla joskus tiukassa, ymmärrän sen.
No miksi sitten ehdotat tuollaista, jos itsekin ymmärrät että jonkun taloutta se todella rasittaa?
Kyllä mä oisin lapsena pettyny jos en ois saanut lahjoja. Ja kyllä nyt aikuisenakin on kiva jos joku muistaa. Kyllä mun lapsille saa ostella lahjoja ja joku random vanhempi ei siihen kyllä voi vaikuttaa kun omalta osaltaan. Voihan se lahja olla vaikka karkkipussi tai vitosen seteli niin ei jää krääsää. Sinänsä en arvosta krääsää mutta luulisi että sitä muitakin lahjoja on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni lahjattomat synttärit ovat loistava idea. Sen sijaan, että niissä juhlissa keskitytään siihen että avataan lahjoja ja sitten mietitään kenen lahja oli huonoin, niin voitaisiin niistä juhlista tehdä säästetyillä rahoilla mielekkäämmät ja enemmän tekemistä nuorille.
Jos kysytte minulta mitkä synttärit minä muistan kaikista parhaiten? No ne, missä tehtiin kaikkea ja pääpointtina oli ne kokemukset. En muista yhtään niitä juhlia, jossa availtiin vain lahjoja. En edes muista mitä lahjoja koskaan sain nuorena.
Se koko lahjojen aukaisuhetki on jotenkin kiusallinen, tuijotetaan silmä kovana kun yksi avaa lahjoja ja tulkitaan millainen reaktio tulee mistäkin. Kiltille ujolle lapselle varsinkin, sekä lahjan antajana että saajana, aika pienenä lapset jo oppii miettimään että se kaveri näytti ilahtuneemmalta avatessaan muiden paketteja. Ja toisaalta sitten pitää yrittää esittää ilahtunutta vaikka ei yhtään tykkäisi jostain, ettei kaverille tule paha mieli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tapakulttuurin muuttaminen olisi järkevää lahjojen suhteen. Omat lapseni ovat jo teini-ikäisiä, mutta muistan, kun koko päiväkotiryhmä/luokka kutsuttiin juhliin, niin järkevistäkin lahjoista tuli järjettömiä: kukaan ei tee mitään 9 samanlaisella tussipakkauksella, 7 samanlaisella pienellä Lego-pakkauksella ja lisäksi kasasta muoviroskaa. Juu, voi kierrättää lahjoja. Sitä lapset ( sankarit ja vieraat) itsekin keskustelivat, että onko kohteliasta antaa esim. tussipakkauksia eteenpäin vai ei. Ne tussitkin kun kuivuvat. Pikkuhiljaa onneksi lasten piireissä päädyttiin lahjattomiin synttäreihin.
Ja huomattavaa on, että nämä yli 20 päiväkotikaveria tai luokkakaveria eivät ole ainoita, joille juhlia järjetetään: Meillä on ainakin lapsilla ollut lisäksi parin harrastusryhmän kaverit, naapurikaverit ja vielä sukulaissynttärit. Yhteensä laskettiin joskus, että mikäli kaikki olisivat lahjoja antaneet, niin olisi tullut yli 100 pikkupakettia. Jos joka kolmas olisi antanut niitä tusseja, kuten aikaisemmin tapahtui, niin mihin ihmeeseen olisi noin 30 pakettia tusseja mahtunut? tai, jos olisi annettu leffalippuja, niin kuka niitä olisi tuon määrän ehtinyt käyttää?
Puhuit siitä, että olette pienituloisia ja siksi ne saadut lahjat olisivat tärkeitä. Juuri tuon pienituloisuuden vuoksi olisi hyvä, jos te itse ostaisitte lapsellenne sen tavaravuoren, joita hän todella toivoo. Näin teidän pienituloisten ei tarvitsisi säilyttää joka vuosi kertyvää tavaravuorta mahdollisesti pienissä neliöissänne.
Ja omalla lapsellannekin saattaa tulla yli 50 synttärijuhlat vuodessa, jos hänelläkin tulee olemaan muita kavereita kuin päiväkotokavereita yms. Se on sitten vuodessa 250-500 euroa lahjoihin. Lisäksi muistutan, että lapset osaavat olla ilkeitä. Jos nyt riittääkin 5 euron lahja, niin kouluiässä on kuitenkin sellaisia lapsia, jotka hankkivat 20-30 euron lahjan jokaiselle. Osa näistä on sitten niitä, jotka huomauttelevat, että teidän lapsenne ostaa joka kerta jotain halpaa viidellä eurolla.
Helpommalla pääsisitte, kun piätisi tuota lahjattomuutta hyvänä ideana.
Anteeksi, mutta kuka kutsuu lapsen kaverisynttäreille koko päiväkotiryhmän tai luokan, yli 20 lasta? Tai olettaa, että kaikki yli 20 luokkakaveria kutsuu lapsesi juhliinsa ja sen lisäksi vielä harrastuskaverit ja kaikki muutkin sukulaiset ja tutut kutsuvat, jolloin lapsella on yli 50 kaverisynttärit vuodessa?!
Nauran täällä ääneen. Ihan hyvä trollaus.
Monessa koulussa on niin, että pitää kutsua koko luokka tai sitten ei ketään. Tai ainakaan avoimesti ei saa kutsua valikoiden. Liekkö ajatuksena kiusaamisen vähentäminen kun ketään ei saa jättää ulkopuolelle.
En usko tätä. En ole ikinä kuullut tällaisesta säännöstä/ohjeesta. Lasteni luokilla on 24 ja 26 ja 21 lasta. En usko, että kenelläkään olisi mahdollisuutta kutsua kaikkia juhliin ihan jo tilakysymysten ja tarjoilujen hinnan takia. Maalla kyläkouluissa ehkä eri tilanne.
Tampereella on tuo sääntö käytössä, tai siis oli ennen koronaa.
Höpöhöpö. Olen asunut Tampereella 25 vuotta, lapset on käyneet täällä kahta eri alakoulua ja kolmea eri päikkyä, eikä missään ole tällaista sääntöä ollut.
Ei ollut sääntö vaan suositus ja tuli vuonna 2018.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä oisin lapsena pettyny jos en ois saanut lahjoja. Ja kyllä nyt aikuisenakin on kiva jos joku muistaa. Kyllä mun lapsille saa ostella lahjoja ja joku random vanhempi ei siihen kyllä voi vaikuttaa kun omalta osaltaan. Voihan se lahja olla vaikka karkkipussi tai vitosen seteli niin ei jää krääsää. Sinänsä en arvosta krääsää mutta luulisi että sitä muitakin lahjoja on.
Minä ainakin olin pienenä pettyneenpi siihen, etteivät jotkut kaverit tulleet, kuin siihen etten saanut lahjoja.
Usko tai älä, ne kokemukset ja tekeminen on lapsille paljon tärkeämpää, kuin lahjat. Ennenaikaan vain ne lahjat olivat usein se pääpiste synttäreissä. Jos ne vaihdettaisiin mielekkääseen ja hauskaan tekemiseen, niin varmasti monet lapset valitsisivat sen tekemisen kavereiden kanssa, eikä pelkästään lahjoja. Vanhemmat, sukulaiset ja isovanhemmat voivat sitten antaa lahjoja erikseen lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottamatta kantaa tähän lahjattomat/lahjalliset synttärit -aiheeseen kysyn: kuinka moni oikeasti on lasten nähnyt nyroistelevän nenäänsä halvalle laajalle tai vertailevan ikävään sävyyn lahoja kalleuden tai minkään muunkaan perusteella? Oikeasti?
Tämä aina nousee näissä keskusteluissa esiin. Itselläni on neljä 2-12-vuotiasta lasta. Kun mukaan lasketaan naapurien, kummilasten, kavereiden lasten kemut, niin olen ollut varmaan sadassa lastenjuhlassa. Ikinä, en kertaakaan ole kuullut tai nähnyt lasten puhuvan lahjojen hinnoista.
Minä olen, useita kertoja. Välttämättä tuo ei ole se sankari, vaan joku muu. Opiskelijana vedin synttäreitä viikonloppuisin. Noin kolmasosassa juhlista oli joku, joka huomautti lahjojen hinnoista/ arvosteli lahjoja, että mikä oli paras( käski sankaria kertomaan, kenen lahjasta piti eniten yms.) Huomattavaa on, että se ei aina tapahtunut siinä lahjojen jakamishetkessä vaan aikuisten selkien takana. Ohjaajana oppi jossain määrin huomaamaan ne hetket, jolloin sipistiin ja supistiin ja naureskeltiin "köyhien" lahjoille. Tai rikkaitten, jotka ovat pihejä ostaa vain tarroja yms. Aina arvostelijat eivät olleet lapsia, vaan myös aikuisetkin osallistuivat hintojen arvosteluun.
Olin todellä järkyttynyt aluksi,koska en ollut tottunut tuollaiseen toimintaan. tuo työpaikka opette kuitenkin ilkeistä ihmisistä monta asiaa ja siksi olen itse ollut esim. lahjattomien synttäreiden puolella.
Tuommoinen supina ei johdu siitä lahjasta vaan siitä että supisijaporukka koittaa liimautua tiiviimmin yhteen sulkemalla jotkut muut pois porukastaan. Jokaisen aikuisen tehtävänä on puuttua siihen heti, kun lapset vielä uskovat kun aikuinen sanoo että jokin toiminta ei käy.
Tottakai aikuisen pitää puuttua. Ei ole kuitenkaan välttämättä mitään porukkaan liimautumista vaan ihan suoraan kiusaamista. Lisäksi et maininnut ollenkaan sitä, että miksi ne aikuiset huomauttelivat lasten lahjojen hinnoista? Mikä psykologinen tausta siinä on+ ja miksi lasten pitäisi sellaista nähdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi toisen ostamia lahjoja automaattisesti. Koska toinen hankkii väärän, ellei tunne hyvin. Itse hankittu rahalla olisi paras, teoriassa.
Oletko sinä se 4-vuotias synttärisankari?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottamatta kantaa tähän lahjattomat/lahjalliset synttärit -aiheeseen kysyn: kuinka moni oikeasti on lasten nähnyt nyroistelevän nenäänsä halvalle laajalle tai vertailevan ikävään sävyyn lahoja kalleuden tai minkään muunkaan perusteella? Oikeasti?
Tämä aina nousee näissä keskusteluissa esiin. Itselläni on neljä 2-12-vuotiasta lasta. Kun mukaan lasketaan naapurien, kummilasten, kavereiden lasten kemut, niin olen ollut varmaan sadassa lastenjuhlassa. Ikinä, en kertaakaan ole kuullut tai nähnyt lasten puhuvan lahjojen hinnoista.
Minä olen, useita kertoja. Välttämättä tuo ei ole se sankari, vaan joku muu. Opiskelijana vedin synttäreitä viikonloppuisin. Noin kolmasosassa juhlista oli joku, joka huomautti lahjojen hinnoista/ arvosteli lahjoja, että mikä oli paras( käski sankaria kertomaan, kenen lahjasta piti eniten yms.) Huomattavaa on, että se ei aina tapahtunut siinä lahjojen jakamishetkessä vaan aikuisten selkien takana. Ohjaajana oppi jossain määrin huomaamaan ne hetket, jolloin sipistiin ja supistiin ja naureskeltiin "köyhien" lahjoille. Tai rikkaitten, jotka ovat pihejä ostaa vain tarroja yms. Aina arvostelijat eivät olleet lapsia, vaan myös aikuisetkin osallistuivat hintojen arvosteluun.
Olin todellä järkyttynyt aluksi,koska en ollut tottunut tuollaiseen toimintaan. tuo työpaikka opette kuitenkin ilkeistä ihmisistä monta asiaa ja siksi olen itse ollut esim. lahjattomien synttäreiden puolella.
Tuommoinen supina ei johdu siitä lahjasta vaan siitä että supisijaporukka koittaa liimautua tiiviimmin yhteen sulkemalla jotkut muut pois porukastaan. Jokaisen aikuisen tehtävänä on puuttua siihen heti, kun lapset vielä uskovat kun aikuinen sanoo että jokin toiminta ei käy.
Mitäs, kun ne on ne aikuiset, jotka arvioivat lahjoja? Kuka silloin puuttuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi nuo krääsää vastustavat vanhemmat eivät voi pyytää vaikka aineetonta lahjaa? Leffalippua, metsäretkeä lapsen kaverin perheen kanssa tai vaikka valmiiksi purkkiin laitettuja muffinssiaineksia? Mitkään noista eivät jää nurkkiin pyörimään eli ongelma ratkaistu.
Lapsi ei mitenkään ehtisi jokaisen kanssa sinne metsäretkille. On koulua ja harrasteita. Helpompi vaikka joku kulutustavara, ne hiuspompulat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni lahjattomat synttärit ovat loistava idea. Sen sijaan, että niissä juhlissa keskitytään siihen että avataan lahjoja ja sitten mietitään kenen lahja oli huonoin, niin voitaisiin niistä juhlista tehdä säästetyillä rahoilla mielekkäämmät ja enemmän tekemistä nuorille.
Jos kysytte minulta mitkä synttärit minä muistan kaikista parhaiten? No ne, missä tehtiin kaikkea ja pääpointtina oli ne kokemukset. En muista yhtään niitä juhlia, jossa availtiin vain lahjoja. En edes muista mitä lahjoja koskaan sain nuorena.
Se koko lahjojen aukaisuhetki on jotenkin kiusallinen, tuijotetaan silmä kovana kun yksi avaa lahjoja ja tulkitaan millainen reaktio tulee mistäkin. Kiltille ujolle lapselle varsinkin, sekä lahjan antajana että saajana, aika pienenä lapset jo oppii miettimään että se kaveri näytti ilahtuneemmalta avatessaan muiden paketteja. Ja toisaalta sitten pitää yrittää esittää ilahtunutta vaikka ei yhtään tykkäisi jostain, ettei kaverille tule paha mieli.
Kyllä. Sitä sanotaan sosiaalisten vuorovaikutustaitojen oppimiseksi ja se ei ole helppoa. Ne ovat mieleenpainuvia tapahtumia joissa lapsi oppii paljon siitä minkalainen on yksilön suhde omaan yhteisöönsä. Tekemällä oppii ja on hyvä oppia näitä varhaisessa vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottamatta kantaa tähän lahjattomat/lahjalliset synttärit -aiheeseen kysyn: kuinka moni oikeasti on lasten nähnyt nyroistelevän nenäänsä halvalle laajalle tai vertailevan ikävään sävyyn lahoja kalleuden tai minkään muunkaan perusteella? Oikeasti?
Tämä aina nousee näissä keskusteluissa esiin. Itselläni on neljä 2-12-vuotiasta lasta. Kun mukaan lasketaan naapurien, kummilasten, kavereiden lasten kemut, niin olen ollut varmaan sadassa lastenjuhlassa. Ikinä, en kertaakaan ole kuullut tai nähnyt lasten puhuvan lahjojen hinnoista.
Minä olen, useita kertoja. Välttämättä tuo ei ole se sankari, vaan joku muu. Opiskelijana vedin synttäreitä viikonloppuisin. Noin kolmasosassa juhlista oli joku, joka huomautti lahjojen hinnoista/ arvosteli lahjoja, että mikä oli paras( käski sankaria kertomaan, kenen lahjasta piti eniten yms.) Huomattavaa on, että se ei aina tapahtunut siinä lahjojen jakamishetkessä vaan aikuisten selkien takana. Ohjaajana oppi jossain määrin huomaamaan ne hetket, jolloin sipistiin ja supistiin ja naureskeltiin "köyhien" lahjoille. Tai rikkaitten, jotka ovat pihejä ostaa vain tarroja yms. Aina arvostelijat eivät olleet lapsia, vaan myös aikuisetkin osallistuivat hintojen arvosteluun.
Olin todellä järkyttynyt aluksi,koska en ollut tottunut tuollaiseen toimintaan. tuo työpaikka opette kuitenkin ilkeistä ihmisistä monta asiaa ja siksi olen itse ollut esim. lahjattomien synttäreiden puolella.
Tuommoinen supina ei johdu siitä lahjasta vaan siitä että supisijaporukka koittaa liimautua tiiviimmin yhteen sulkemalla jotkut muut pois porukastaan. Jokaisen aikuisen tehtävänä on puuttua siihen heti, kun lapset vielä uskovat kun aikuinen sanoo että jokin toiminta ei käy.
Mitäs, kun ne on ne aikuiset, jotka arvioivat lahjoja? Kuka silloin puuttuu?
Naulan kantaan. Aikuiset ne ovat niitä jotka näistä angstaavat. Lapset keskimäärin rakastavat lahjoja! Kaikkia lahjoja! Ja lapsia varten ne juhlat ovat eikä aikuisia.
Yhteislahja, johon jokainen antaa 5 e. Kortin saa tuoda.
Sukulaissynttäreillä sitten normaalia lahjontaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni lahjattomat synttärit ovat loistava idea. Sen sijaan, että niissä juhlissa keskitytään siihen että avataan lahjoja ja sitten mietitään kenen lahja oli huonoin, niin voitaisiin niistä juhlista tehdä säästetyillä rahoilla mielekkäämmät ja enemmän tekemistä nuorille.
Jos kysytte minulta mitkä synttärit minä muistan kaikista parhaiten? No ne, missä tehtiin kaikkea ja pääpointtina oli ne kokemukset. En muista yhtään niitä juhlia, jossa availtiin vain lahjoja. En edes muista mitä lahjoja koskaan sain nuorena.
Se koko lahjojen aukaisuhetki on jotenkin kiusallinen, tuijotetaan silmä kovana kun yksi avaa lahjoja ja tulkitaan millainen reaktio tulee mistäkin. Kiltille ujolle lapselle varsinkin, sekä lahjan antajana että saajana, aika pienenä lapset jo oppii miettimään että se kaveri näytti ilahtuneemmalta avatessaan muiden paketteja. Ja toisaalta sitten pitää yrittää esittää ilahtunutta vaikka ei yhtään tykkäisi jostain, ettei kaverille tule paha mieli.
Kyllä. Sitä sanotaan sosiaalisten vuorovaikutustaitojen oppimiseksi ja se ei ole helppoa. Ne ovat mieleenpainuvia tapahtumia joissa lapsi oppii paljon siitä minkalainen on yksilön suhde omaan yhteisöönsä. Tekemällä oppii ja on hyvä oppia näitä varhaisessa vaiheessa.
Kyllä niitä vuorovaikutustaitoja oppii ihan muuallakin kuin kavereiden lahjoja avaamalla. Aina on se joku, jonka vanhemmat ei viitsi tai voi panostaa ja lahja on sitten huonompi kuin muilla. Mitä lapsi siitä oppii?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottamatta kantaa tähän lahjattomat/lahjalliset synttärit -aiheeseen kysyn: kuinka moni oikeasti on lasten nähnyt nyroistelevän nenäänsä halvalle laajalle tai vertailevan ikävään sävyyn lahoja kalleuden tai minkään muunkaan perusteella? Oikeasti?
Tämä aina nousee näissä keskusteluissa esiin. Itselläni on neljä 2-12-vuotiasta lasta. Kun mukaan lasketaan naapurien, kummilasten, kavereiden lasten kemut, niin olen ollut varmaan sadassa lastenjuhlassa. Ikinä, en kertaakaan ole kuullut tai nähnyt lasten puhuvan lahjojen hinnoista.
Minä olen, useita kertoja. Välttämättä tuo ei ole se sankari, vaan joku muu. Opiskelijana vedin synttäreitä viikonloppuisin. Noin kolmasosassa juhlista oli joku, joka huomautti lahjojen hinnoista/ arvosteli lahjoja, että mikä oli paras( käski sankaria kertomaan, kenen lahjasta piti eniten yms.) Huomattavaa on, että se ei aina tapahtunut siinä lahjojen jakamishetkessä vaan aikuisten selkien takana. Ohjaajana oppi jossain määrin huomaamaan ne hetket, jolloin sipistiin ja supistiin ja naureskeltiin "köyhien" lahjoille. Tai rikkaitten, jotka ovat pihejä ostaa vain tarroja yms. Aina arvostelijat eivät olleet lapsia, vaan myös aikuisetkin osallistuivat hintojen arvosteluun.
Olin todellä järkyttynyt aluksi,koska en ollut tottunut tuollaiseen toimintaan. tuo työpaikka opette kuitenkin ilkeistä ihmisistä monta asiaa ja siksi olen itse ollut esim. lahjattomien synttäreiden puolella.
Tuommoinen supina ei johdu siitä lahjasta vaan siitä että supisijaporukka koittaa liimautua tiiviimmin yhteen sulkemalla jotkut muut pois porukastaan. Jokaisen aikuisen tehtävänä on puuttua siihen heti, kun lapset vielä uskovat kun aikuinen sanoo että jokin toiminta ei käy.
Mitäs, kun ne on ne aikuiset, jotka arvioivat lahjoja? Kuka silloin puuttuu?
Naulan kantaan. Aikuiset ne ovat niitä jotka näistä angstaavat. Lapset keskimäärin rakastavat lahjoja! Kaikkia lahjoja! Ja lapsia varten ne juhlat ovat eikä aikuisia.
Mutta aikuisten tehtävä on myös opettaa lapsille järkevää kuluttamista. Lapset rakastaisivat myös sitä, jos saisivat joka kauppareissulla jonkun uuden tavaran, mutta sitä ei yleisesti pidetä hyvänä asiana...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni lahjattomat synttärit ovat loistava idea. Sen sijaan, että niissä juhlissa keskitytään siihen että avataan lahjoja ja sitten mietitään kenen lahja oli huonoin, niin voitaisiin niistä juhlista tehdä säästetyillä rahoilla mielekkäämmät ja enemmän tekemistä nuorille.
Jos kysytte minulta mitkä synttärit minä muistan kaikista parhaiten? No ne, missä tehtiin kaikkea ja pääpointtina oli ne kokemukset. En muista yhtään niitä juhlia, jossa availtiin vain lahjoja. En edes muista mitä lahjoja koskaan sain nuorena.
Se koko lahjojen aukaisuhetki on jotenkin kiusallinen, tuijotetaan silmä kovana kun yksi avaa lahjoja ja tulkitaan millainen reaktio tulee mistäkin. Kiltille ujolle lapselle varsinkin, sekä lahjan antajana että saajana, aika pienenä lapset jo oppii miettimään että se kaveri näytti ilahtuneemmalta avatessaan muiden paketteja. Ja toisaalta sitten pitää yrittää esittää ilahtunutta vaikka ei yhtään tykkäisi jostain, ettei kaverille tule paha mieli.
Kyllä. Sitä sanotaan sosiaalisten vuorovaikutustaitojen oppimiseksi ja se ei ole helppoa. Ne ovat mieleenpainuvia tapahtumia joissa lapsi oppii paljon siitä minkalainen on yksilön suhde omaan yhteisöönsä. Tekemällä oppii ja on hyvä oppia näitä varhaisessa vaiheessa.
Kyllä niitä vuorovaikutustaitoja oppii ihan muuallakin kuin kavereiden lahjoja avaamalla. Aina on se joku, jonka vanhemmat ei viitsi tai voi panostaa ja lahja on sitten huonompi kuin muilla. Mitä lapsi siitä oppii?
Miksi ylipäätään tehdä kenenkään kanssa mitään? Yksin tässä näppäimistönkin kanssa istutaan.
0/5
Eikö pienituloisena just ole kiva että synttäreille voi mennä ilman että pitää ostaa joku 20€ krääsä, joka ei kuitenkaan ilahduta saajaansa?
Hyvä juttu, toivottavasti yleistyy vallitsevaksi suuntaukseksi, että lahjoja ei ole tapana viedä.
Miksi provosoitua toisten tavasta viettää synttäreitä? Jokainen voi taholaan pitää sellaiset juhlat kun haluaa, muttei voi vaatia sitä toisilta perheiltä.