Tahallinen alisuoriutuminen työelämässä. En jaksa enää muuta kuin äärihelppoa työtä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samoja tuntoja ja ajatuksia täälläkin. Jäin jo edellisestä ammatista opintovapaalle ja vaihdoin alalle, jonka ajattelin olevan vähemmän stressaava ja vastuullinen. Nyt olen uudessa ammatissani työskennellyt muutaman kuukauden ja todellakin mietin, että jaksanko tätäkään.

Olen alkanut haaveilemaan stressittömästä elämästä. Ja konkreettisestihan se tarkoittaisi sitä, että vaihtaisin johonkin osa-aikatyötä, jossa voi lähes "aivottomasti" vain tehdä hommansa ja siinä se. Esim jokin siivoushomma voisi olla sopiva.

Siivouksessa stressi tulee siitä poskettomasta työtahdista joka on täysin epärealistinen. Joka vuoro joudut paiskimaan hommia kuin eläin ja aina pitää jättää ainakin kolmannes töistä tekemättä, jos riittääkään. Vuoron jälkeen tuntuu kuin olisi maratonin juossut. Se kuluttaa sekä fyysisesti että henkisesti todella nopeasti. Ainakin itse tulin ihan hermoraunioksi ja päätin että ei koskaan enää.

Myös asennekysymys.

Itse olen siivooja ja oppinut ajat sitten luovimaan tehokkuus ja aikapaineissa. Fyysisesti täytyy olla vähintään kohtalainen kunto, mutta yhtä tärkeää osata pilkkoa päivä ja pitää tauot. Varmasti on jossain vedetty tahti överiksi mutta kuten sanoin, kaikki tietävät missä nykyään mennään ja kyllä tuossa työssä on melko rauhassa kun opit rutiinin ja tiedät mikä on asiakkalle tärkeää.

Ihan siksi kommentoin, kun itse jo melko nuorena totesin, että työelämässä kiipeily ei vaan kiinnosta, oli paljon omaa kuormaa ja siivoustyö on varsin armollista kuitenkin, kunhan yksinoloa kestää. Toisille se on tietysti se ainoa vaihtoehto.

Ap:lle vinkki näistä siivoushommista, olen tehnyt aikoinani kaikki mahdolliset erilaiset siivouskohde hommat, ja todella tuo toimistosiivous on rankimmasta päästä,

mutta itse viihdyin tiskarina monta vuotta. Parempi tuntipalkka ja mukavaa hommaa. Itsellä kanssa tuo stressinsieto kyky nolla, mutta tuota tiskarin hommaa tein putkeen kaikista kauimmin, ja oli kiva mennä töihin aina, ihan viimisenäkin päivänä, joka tuli muuton takia.

Sitten toinen minusta kiva homma oli mökkisiivoukset, siinä on välillä kiire, mutta mökit viihtysiä ja saa olla välillä ulkona siirtymisessä seuraavaan mökkiin.

Minulla on sama juttu. Pelkään, etten enää koskaan tule kestämään kuormitusta. Teen työni hyvin, mutta olen ihan loppu... Nyt myös fyysisesti. Olen entinen terveydenhuollon työntekijä, joka meinasi palaa loppuun.

Nyt teen siivoustyötä ja voi luoja, miten vihaan painostavaa esimiestäni. Tai siis naista. Sellainen työjyrä, joka ei sairaslomia hyväksy. Kyttää ja tulee oven taakse tekemään tikusta asiaa, jos joskus joutuu olla pois päivänkään. Tarkistaa, että onko oikeasti kipeä. Pelottaa jo valmiiksi, jos sairastun. Hyi olkoon. Printtasin jo irtisanoutumislapun valmiiksi. Mutta mitä sitten. Kestänkö enää uutta paikkaa ja koeaikaa ja... Kunpa toipuisin vielä joskus omaksi iloiseksi itsekseni :(

Kiitos suuresti viesteistä mitä olette jakaneet.

Voi kun meistä jokainen löytäisi oman polkunsa elämässään ja saisimme elää voimavarojemme mukaista elämää!

Ap

Unelmieni työ:

• Vastuu olisi pyöreä nolla

• Vain yksi työtehtävä

• Ei tarvitsisi olla tekemisissä ihmisten kanssa

Ja ihmiset ihmettelevät miksi olen elämäntapatyötön. Työelämä ei ole vain minua varten. M26

Mielestäni se uupumus tulee etenkin silloin kun se työ tuntuu merkityksettömältä. Mä sain pahan burn outin kiireisessä ja stressaavassa työssä, johon mulla ei oikeastaan ollut muutenkaan mitään intohimoa. Olin useita vuosia työkyvytön pahan masennuksen ja ahdistuksen vuoksi. Sittemmin perustin oman yrityksen ja vaikka työ nytkin on ajoittain kiireistä se ei tunnu niin rankalta, koska rakastan työtäni ja pystyn itse valitsemaan milloin työskentelen.

Haave asua talvi ulkomailla pienellä budjetilla,kesäaika tehdä keikkahommia suomessa. Omaisuuden realisointi mahdollistais tämän ja sitä kohti suuntaan.

Suorittavissa matalapalkkaduuneissa pahinta on äkäiset työkaverit ja mahdolliset asiakkaat. Muutenhan niitä kyllä jaksaisi tehdä. Ei vaan jaksa sitä huutoa, pompottamista ja valittamista. Tosi sivistymätöntä porukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Unelmieni työ:

• Vastuu olisi pyöreä nolla

• Vain yksi työtehtävä

• Ei tarvitsisi olla tekemisissä ihmisten kanssa

Ja ihmiset ihmettelevät miksi olen elämäntapatyötön. Työelämä ei ole vain minua varten. M26

Vastuutonta työtä ei taida löytyä mistään. Siis että ketään ei kiinnosta mitä ja miten teet.

Eri asia, minkä sitoudut hoitamaan ainakin kohtuullisen hyvin. Vielä paremmin, jos silloin tällöin skarppaat.

Kyllä tämmöisiä töitä löytyy edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Suorittavissa matalapalkkaduuneissa pahinta on äkäiset työkaverit ja mahdolliset asiakkaat. Muutenhan niitä kyllä jaksaisi tehdä. Ei vaan jaksa sitä huutoa, pompottamista ja valittamista. Tosi sivistymätöntä porukkaa.

Jaa, no siivoisalalla teet työsi yksin. Työkavereita, jos niitä on, tarvitsee vain moikata.

Sanoisin että esimiesten laatu on parantunut. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, alasta riippumatta.

Nyrpeistä kaikenvalittajista ei tykätä missään, joko sopeudut työn tiettyihin raameihin tai sitten et. Kyllä se oma asenne vaikuttaa paljon siinä, miten työsi.

Minulle on aivan sama millaisia muut ovat, miten se minun työhöni lopulta liittyy, jos hoidan hommani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin olet rehellinen. Minulla on kollega joka ei vain suostu tekemään mitään ja kaikki jää minun hoidettavakseni. Alkaa ottamaan päähän että saadaan suunnilleen samaa palkkaa. Aionkin asettaa ultimatumin ja lähteä itse ellei meno muutu. Joko minun palkkani tuplataan tai kollega saa lähteä.

Aha..

En kyllä ihan tuota tarkoittanut.

Minä kyllä teen ja paljonkin kun olen töissä. Tottakai hommani haluan hoitaa kuten pitääkin.

Tarkoitin vain helpommalla työllä, että ei tarvitsisi stressata liikaa. En jaksa paineita mutta hommani hoidan, siihen haen sellaista työtä, josta tiedän selviytyvän ilman suurempia ponnisteluja.

Ap

Onko tehtäviä, joita voisit teetättää muilla? En siis tarkoita sitä, että kaataisit muiden niskoille työkuorman vaan että tasataan työkuormaa.

Mutta työelämän ulkopuolelle jättäytyminen ei ainakaan tuntuisi järkevältä. Onkuin sahaisi sen oman oksansa pois kokonaan. Sieltä ulkopuolelta kun on vaikeampi ponnistaa takaisin.

Omien voimiensa rajallisuuden tunnustaminen on ihan hyvä alkulähtökohta.-. Sitä vain helposti asennoituu niin, että kyllä minä pystyn yksin nämä kaikki tekemään. Niin kauan on hyvä jos lähtevien töiden pinkka on korkeampi kuin tulevien.