Oletko meinannut kuolla?

Lapsena sain henkeä uhkaavan hengitystieinfektion ja oli jo minuuteista kyse kun minut taksilla kaupunkiin vietiin sairaalaan,tehohoidosta en juuri muista, mutta pelkoa se juurrutti esim selkäydinpistoa kohtaan kun sen tekivät. Olin myös hukkua jokeen uimataidottomana. Se ei ainakaan vähentänyt uimisintoa, sai vahtimaan omaa ipanaa haukkana veden äärellä ja lähellä.

Mahdollinen kuolema olisi itselleni voinut tulla, kun kuuntelin palstalaisia aloituksessani, jossa kysyin "Kuinka sulatatte pakastimen?".

Joku nimittäin ehdotti sähkölaitteen käyttöä siinä. Vesi ja sähkö ei ole hyvä yhdistelmä.

Vieläpä funtsin sähkölaitteen käyttöä, siinä ketjussa, mutta onneksi ajattelin loppuun asiaa ja tietysti laitoin palautetta sille sähkölaitteen ehdottajalle.

Olen. Jumalalle kiitos, pääsin jatkamaan elämääni.

Vähän päälle parikymppisenä, juuri kortin ja auton saanut tyttöystävä, marraskuun loskassa, joutui luisuun ja auto pyörähti horisontaalisesti ympäri pari kertaa ja päädyimme tuijottamaan vastaantulevien kaistan tien poskeen, vastaan tulevaa autoa. joka ohitti meidät hiuksen hienosti.

Lapsena meinasin lähteä kävelemään tien yli ja olisin jäänyt alle jos kaveri ei olisi vetäissyt minut pois tieltä. Ei sitä siinä sen kummemmin ajatellut, mutta jälkeenpäin tullut mietittyä että tuossakin olisi voinut huonosti käydä.

Olen meinannut jäädä traktorin alle ja aito-onnettomuudessa olen ollut.

Lapsena leikin korkeassa lumikinoksessa, jonne olimme kaverini kanssa kaivaneet luolan sisälle. Minä ajattelin, että olisi jännittävää olla luolassa, kun lumiaura tulee laittamaan lisää lunta kasan päälle. Lumiaura saapuikin, kun oli kinoksessa. Kuljettaja jo keräsi lumet kauhaan, mutta sitten hidasti ja jätti lumet nostamatta. Oli ilmeisesti nähnyt minusta vilauksen.

Vasta aikuisena olen ajatellut, että olisin varmaan kuollut, jos kasaa olisi tiivistetty. Tämä muisto, auran ääni tulee aina talvisin mieleeni, kun lunta sataa paljon kerralla.

Olen..astma ,joka johti lähes kuolemaan kun keuhkos joku paha tulehdus,keuhkokuumeet ehkä paristi..Musteni jo..keuhkokuumees oli toivo ,tulee tajuihinsa viikon kuluttua en muista viikosta mitään..

Mä oon kuullut tapauksen, jossa erään silmään oli tippunut puukko teräpuoli tietysti silmään päin. Selvisi hengissä, mutta aika lähellähän tuossa oli hengen lähtö.

Sähkövikaa korjatessa sain kunnon sähköiskun, että kropassa tuntui. Säikähdyksellä selvisin.

Kannattaa jättää ammattilaisille sähkövikojen korjaamiset.

Vierailija kirjoitti:

Helsingin keskustassa yritettiin tappaa ilman pienintäkään syytä tai varoitusta. Koetan skarpata enemmän ja tarkkailla ympäröiviä ihmisiä. Ei sen ihmeempiä.

Olen pahoillani. 

Mihin aikaan? Oliko yöllä?

Vierailija kirjoitti:

Sähkövikaa korjatessa sain kunnon sähköiskun, että kropassa tuntui. Säikähdyksellä selvisin.

Kannattaa jättää ammattilaisille sähkövikojen korjaamiset.

Ruuvasin keittiön lampun johtoja meisseliä kämmeneen tukien kun sähköisku laittoi heittämään meisselin nurkkaan. Onko sitten Bart Simpsonin taipumusta kun yritin uudestaan ja sama juttu. Vasta sitten huomasin jonkun käyttäneen meisseliä vasaran kanssa kun runko oli tullu kahvasta läpi.

Yritin itsemurhaa menemällä talvella jokeen. Silloin oli lähellä kuolema.

Vierailija kirjoitti:

Lapsena kerran olin lähellä hukkua ja toisella kerralla meinasin jäädä auton alle. Kolmas kerta oli aika erikoinen, tapahtui aikuisiällä:

Ajoin polkupyörällä pikkukatua pientaloalueella, kun kuulin takaani auton tulevan joltain pihalta aggressiivisesti kaasuttaen ja lähtevän samaan suuntaan minua kohti. En katsonut taakseni, mutta lähestyin pihaliittymää (muutoin tietä reunusti ojat). Poljin mahdollisimman ripeästi eteenpäin ja koukkasin pihaliittymälle ja jarrut kiinni. En tarkkaan tiedä, kuinka läheltä auto minut ohitti, mutta sellaisen käsityksen sain, että kuski oli raivoissaan jostakin, ehkä kännissäkin, ja päätti purkaa kiukkunsa minuun.

Kuvittelet tuon kolmannen. Ei se mitään yrittänyt.

Anafylaktiseen shokkiin lääkkeesta meinasin kuolla. N. 10 minuuttia lääkkeen otosta putosin lattialle ja menetin tajuntani. Yritin ennen sitä nostaa kättä, muttei liikkunut. Yritin avata silmäni, mutten nähnyt mitään. Ajattelin heti että näinkö mä sitten kuolen.

Elämästä alkoi yhtäkkiä kuvia vilistä silmissäni, jopa sellaisia tapahtumia, joista en muistanut normaalisti mitään. Alkoi paniikki. Aloin jossain sisälläni huutaa "En halua kuolla! En ole valmis! Olen liian nuori ja on vielä paljon tehtävää! Lisäksi tämä on todella typerä tapa kuolla".

Tunsin jonkun ihmeellisen vedon, joka meinasi vetää mut jonnekin, mutta vastustelin kaikin voimin. Sitten se loppui ja rauhoituin. Ambulanssi tuli ja ensihoitajat tekivät hommansa ja siitä sitten vietiin teholle yöksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sähkövikaa korjatessa sain kunnon sähköiskun, että kropassa tuntui. Säikähdyksellä selvisin.

Kannattaa jättää ammattilaisille sähkövikojen korjaamiset.

Ruuvasin keittiön lampun johtoja meisseliä kämmeneen tukien kun sähköisku laittoi heittämään meisselin nurkkaan. Onko sitten Bart Simpsonin taipumusta kun yritin uudestaan ja sama juttu. Vasta sitten huomasin jonkun käyttäneen meisseliä vasaran kanssa kun runko oli tullu kahvasta läpi.

Näin ne työkalut pilataan ja toiselta lähtee vielä melkein henki.

viimeksi pari päivää sitten meinasin tukehtua....hukkua  

Katsottiin kontio ja parmas-kummelia , join mehua ja vedin aimoannoksen henkeeni kun aloin nauramaan samaan aikaan. Mehua meni keuhkoihin asti ja tukehduskokemus oli hyvinkin aidon tuntuinen sekä kivulias. Loppuilta meni sitä mehua yskiessä keuhkoista. 

opetus oli, älä juo /syö mitään, kun katsot kontio ja parmasta...hengenlähtö voi olla lähellä.

Pari kerta lapsena.

Meinasin 4 - 5- vuotiaana hukkua, mutta ehdittiin ajoissa saada minut rantaan. Siitä jäi pelko vettä kohtaan.

Tämä oli läheltä piti- tilanne.

Taisin olla 6-vuotias. Asuttiin maalla, lypsykarjaa. Isä oli lantaritilän nostanut, koska kaivo ei vetänyt eteenpäin ja yritti tukosta sitä saada auki.

Leikittiin siskon kanssa, kun yhtäkkiä maa petti jalkojen alta, en huomannut että ritilä oli auki. Sain sentään viereisestä, paikallaan olevasta ritilästä kiinni, siinä minä yhdellä kädellä roikuin. Sisko lähti hakemaan isän apuun joka nosti ylös, ja laittoi ritilän saman tien paikalleen.

Kaivon syvyys oli 2 metriä. Sinne olisin hukkunut, jos en olisi ihmeen kaupalla saanut mistään kiinni.

Kaikenlaisia tyhmyyksiä on tullut lapsena tehtyä, luisteltua ohuella joen jäällä veden virratessa vieressä tai kiivettyä puun latvaan 15 metrin korkeuteen. En luokittele näitä ”meinasin kuolla”- tapauksiksi kun ei onneksi käynyt mitään.

Yksi läheltä piti -tapaus oli, kun olin kävelemässä ekaluokkalaisena kouluun talvella autotien reunassa. Takaani tuli auto, joka ohittaessaan minua alkoi heittelehtiä, pyörähti ympäri ja päätyi lumipenkkaan vähän matkan päässä edessäni. Eipä siinä, kummissani vaan ohitin auton ja jatkoin matkaa kouluun. Onneksi ei osunut ihan kohdalleni.

Lapsena oltiin 9-kerroksisen talon katolla ja katsottiin reunalta alas.