Muistatteko miten lankapuhelimeen vastattiin?

Omalla nimelläni. Siis etu- ja sukunimi. Aivan kuten kännykkäänkin nykyään jos en tiedä kuka spittaa.

Tuohon numeron luetteluun en koskaan törmännyt. Vastasi n Löppösellä Tatjaana puhelimessa.

Meillä sanottiin sukunimi -paitsi minä joka kuulemma sanoin 9-v asti että " meillä".

Meillä minä puhelimessa. Mutta ap, vieläkin on ihmisiä, joilla on lankapuhelin, eivät ne kadonneet ole vaikka ovatkin vähentyneet todella harvaan talouteen. Eli osa vastaa jotain yhä. 

Meillä vastattiin jo lankapuhelin aikana omalla nimellä.

Meillä vastattiin Etunimi Sukunimi. Jotkut tutut vastas noin ja toiset pelkällä sukunimellä. Yks uusperheen lapsi vastas näin: Virtasella Anna Maria Korhonen puhelimessa. Mua nauratti tuo että sanoi pitkään litaniaan myös toisen nimensä.

Meillä vastattiin aluksi pelkällä sukunimellä, mutta kun minut alettiin varhaisteininä sekoittaa äitiini, aloin vastata koko nimellä. En jaksanut enää kuunnella äidin ystävättärien pälpätystä. Kerrankin sanottua vasta minuutin päästä, etten edes ole henkilö, jolle hän luulee puhuvansa. :)

Ap

Tuo numeron luetteleminen oli kyllä ihan turhanpäiväistä, ei siinä millään pystynyt kunnolla kuuntelemaan oliko soittanut oikeaan numeroon, kun nopeasti vaan sanottiin litania.

Tyyliin "Niemisellä, Pirkko-Birgitta puhelimessa". Puhelinmyyjille sanoin mm. ettei vanhemmat ole kotona tai "äiti on tekemässä peemanenttia" (kihartamassa hiuksia). Isovanhemmilla oli tuhkakuppi puhelinpöydän vieressä, siinä sauhuttelivat ja juorusivat. Ai niin, nettiä sai käyttää hyvin hyvin harvoin jos joku vaikka sattuisi soittamaan. T. 90-luvun lapsi

Minullekaan ei ole tuttua tuo numeron luettelu.

Isä vastasi sukunimellään, äiti etu- ja sukunimellään. Itse vastasin aina etunimellä. Pikkusisko vastasi aina "no" tai "haloo" tai "kuka siellä" :) Oli siis varsin nuori eikä meillä enää ollessaan vanhempi ollut lankapuhelinta.

Mä pelkäsin lapsena vastata lankapuhelimeen. Sitten kun vastasin sanoin vaan sukunimen, sis tyyliin "Virtasella"

Sanottiin sukunimi, ja toisessa päässä pyydettiin sitten tiettyä perheenjäsentä puhelimeen. Tai sitten sai sanoa "puhelimessa".

Sukunimellä. Vastaan myös kännykällä tuntemattomiin numeroihin pelkällä sukunimellä.

En oo ikinä kuullut kenenkään luettelevan numeroa, mitä järkeä siinä on.

Mulla on vielä kaksi lankaliittymää.

[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 23:24"]

En oo ikinä kuullut kenenkään luettelevan numeroa, mitä järkeä siinä on.

[/quote]

Ei siinä mitään järkeä ollutkaan. Joillakin (harvoilla) vain oli sellainen tapa, esim. enollani.

Vastasin sukunimellä, koska inhosin etunimeäni. Vaihdoinkin sen sitten.

Vanhemmat vastas sukunimellä, lapset etunimellä ja joskus sukunimellä, yksi vastasi etunimi sukunimi puhelimessa.

Pienenä vastasin koko nimellä, "Etunimi Toinen nimi Sukunimi". Vähän isompana vastasin vain etu- ja sukunimellä. Omaan kännykkääni vastaan useimmiten pelkällä etunimellä, jos en tunnista soittajaa, tutuille sanon yleensä vain "hei".

Etunimellä vastasin, vanhemmat vastasivat koko nimillään. Olen niin nuori, että lankapuhelimet lähtivät minun ollessa ala-asteella :) onneksi.