Muistatteko miten lankapuhelimeen vastattiin?

Minä vastasin (nimet keksitty): Ahosella, Maija puhelimessa.

Isä ja minä vastattiin pelkkä sukunimi, äiti ja muut sisarukset etunimi sukunimi. En ole kyllä tuota numeronluetteloa ikinä kuullut kenenkään käyttävän. Epäilen sen olevan melko harvinaista tai jossain muualla päin Suomea tapahtuvaa.

[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 23:31"]Etunimellä vastasin, vanhemmat vastasivat koko nimillään. Olen niin nuori, että lankapuhelimet lähtivät minun ollessa ala-asteella :) onneksi.
[/quote]

Kännyköistä tulee säteilyä.

[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 23:18"]

Miten teillä vastattiin puhelimeen: "Mäkisellä, Minna puhelimessa" vai "523 9755", kuten jotkut luettelivat numeronsa? Vai oliko teillä joku muu tapa?

[/quote]

Ihan sukunimellä yleensä. Muistan 80-luvulta, että jossain naapureissa saatettiin kutsua sen paikan nimellä, missä talo sijaitsi. Tavallaan maapalstan nimellä.

HALOO

Äiti kun soittaa, se kysyy että ootko sää kotona.
No, oonhan minä jos puhelimeen vastaan!

Mä vastasin juuri tuohon "Mäkisellä, Minna puhelimessa"-tyyliin eka, mutta joskus teininä aloin sanoa vaan "Minna Mäkinen". Pikkuserkkuni ainakin luetteli numeron vastatessaan. 

Meillä käytiin  soittamassa mm. hinausapua talvisin kun autot ajeli lujmipenkkaan ja puhelimia ei mailla halmeilla, kaikilla naapureillakaan ei ollu puhelimia, ja saattoivat käydä soittamassa.

Sukunimellä vastasin vain. Eli Mäkinen. Teininä tuo vaihtusi yleispätevään "haloo"

"Virtasilla anna puhelimessa"

Meiän mummulassa oli vanhaan aikaan ensimmäisiä puhelimia. Seinässä kiinni ja sentraalisantran kautta yhdistettiin.
1900-luvun alkupuolella.

Meillä mummo oli pahalla päällä jos joku soitti kun luuli että siitäki tulee laskua jos ottaa puhelun vastaan

Haloo, Mäkisillä, Pirkko puhelimessa.
Ja teininä vaan "Pirkko Mäkinen"
Omaan ekaan puhelimeen "Pirkko"

Puhelimessa puhuminen on ehkäpä mennyt rennommaksi. Espanjassa kuulemma sanotaan vaan "digame" eli suomalaisittain "kerro." Muistan kun piti naiselle soittaa niin aina ensin piti jutella muun talonväen kanssa ja pyytää puhelimeen.

[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 23:36"][quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 23:18"]

Miten teillä vastattiin puhelimeen: "Mäkisellä, Minna puhelimessa" vai "523 9755", kuten jotkut luettelivat numeronsa? Vai oliko teillä joku muu tapa?

[/quote]

Ihan sukunimellä yleensä. Muistan 80-luvulta, että jossain naapureissa saatettiin kutsua sen paikan nimellä, missä talo sijaitsi. Tavallaan maapalstan nimellä.
[/quote]
Meidän kylällä ainakin oli jokaisella talolla oma nimensä, jolla myös puhelimeen vastattiin. Varsinkin maatiloilla käytettiin tätä tapaa.

Minulla on edelleenkin myös lankapuhelin (jota käytän paljon enemmän kuin kännykkää). Vastaan koko nimelläni, koska asun yksin.

Käsimerkkiä pysty antamaan toiselle ja viittomaan etten ookaan kotona kun toinen vastas puhelimeen.

Meillä oli salainen nro ja siksi vastasin numerolla. Kännykkään vastaan moi, jos tiedän kuka soittaa tai haloo, jos en ole varma/en tiedä soittajaa.

Etu- ja sukunimellä vastasin. Ja tosiaan, kun joku perheenjäsen pyysi minua puhelimeen, vastasin "etunimi puhelimessa". Oli se jännää - tuossa vaiheessakaan ei vielä yleensä tiennyt kuka siellä soitti :)

Aika jännä kuinka sitä pysty treffejä tekemään ihan hyvin johonkin Stockan kellon alle.
Ja ne puhelinkopit!