Muistatteko miten lankapuhelimeen vastattiin?

Ihan pelkkä sukunimi vaan sanottiin.

Yleensä meillä vastatiin sukunimellä, tyyliin "Virtanen". Siitäkin huolimatta, että kaikilla meillä lapsilla oli aivan samanlainen ääni kuin äitillämme eikä kukaan koskaan erottanut äänen perusteella että kenen kanssa puhuu. Hyvin usein myös pilailimme puhelimessa, vastannut väitti olevansa joku toinen perheenjäsen jne. Jossain vaiheessa saatoimme myös vastata jotain ihan randomia, esim "pommisuojassa" tms. Eipä nykyään enää ole tällaisia huveja, harvemmin kännykkään vastaa kukaan muu kuin luurin omistaja ja yleensä näkee jo ennen vastaamista kuka sieltä soittaa.

[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 00:02"]Yleensä meillä vastatiin sukunimellä, tyyliin "Virtanen". Siitäkin huolimatta, että kaikilla meillä lapsilla oli aivan samanlainen ääni kuin äitillämme eikä kukaan koskaan erottanut äänen perusteella että kenen kanssa puhuu. Hyvin usein myös pilailimme puhelimessa, vastannut väitti olevansa joku toinen perheenjäsen jne. Jossain vaiheessa saatoimme myös vastata jotain ihan randomia, esim "pommisuojassa" tms. Eipä nykyään enää ole tällaisia huveja, harvemmin kännykkään vastaa kukaan muu kuin luurin omistaja ja yleensä näkee jo ennen vastaamista kuka sieltä soittaa.
[/quote]

Mä kerran pelleilin jollain linjalla ja muutin ääneni lapsen ääneksi.
Läpi meni. Sanoin että äitini on kotona.
Tais olla naisten linja.

Joo, nuo pilavastaukset ovat jääneet ihan kokonaan! Itse en niitä harrastanut, mutta kaverin isä oli varsinainen vitsiniekka - ainakin omasta mielestään - ja vastasi aina jotain älytöntä tyyliin "Kuosmasen kala ja kaivinkone" tai "Huttusen hautaus ja kuoppaus", aina ihan oudoilla sukunimilläkin siis. Siinä sitten ekoja kertoja änkytin jotain, että öö, asuuko se Anna siellä? Yleensä tämä huumorimies ei edes vastannut tähän mitään, vaan Anna sitten tuli puhelimeen jonkin ajan kuluttua, kun hänet oli käyty hakemaan omasta huoneestaan.

Tuttavaperheessä tarhaikäinen (hyvä että osasi edes puhua vielä) pikkusisko Ella oli kuullut, kuinka muutaman vuoden vanhempi isosisko Anna vastaa puhelimeen: "Anna Möttönen". Ella oli sitten tomerana tyttönä vastannut puhelimen soidessa siihen itse sanoen: "Anna Möttönen". (Nimet muutettu.) Oi niitä aikoja.

osoitteella

Mä vastasin sukunimellä ja jo lapsena mut sekoitettiin äitiini! Menin ihan lukkoon, kun joku naapuri siellä alkoi sitten puhua kun luuli äitini vastanneen, ja saatoin sulkea puhelimen sanaakaan sanomatta, vaikka äiti olisi ollut kotona. Voi nolous... Olin aika ujo lapsi.

Inhosin lankapuhelimeen vastaamista. Ja en muuten vieläkään uskalla vastata muiden puhelimiin, siis esimerkiksi mieheni puhelimeen, vaikka mies on sanonut että vastaa jos se soi kun hän on vaikka suihkussa. Olenko vähän höpsö :(

[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 23:42"]

Meillä mummo oli pahalla päällä jos joku soitti kun luuli että siitäki tulee laskua jos ottaa puhelun vastaan

[/quote]

Tuo juttu sopisi myös pihiys-ketjuun :D

No entäs puhelinvastaajat? Viestit meni sinne laitteeseen ja niitä pystyi kuuntelemaan oikein nauhalta.

Mä vastasin teininä Penttilällä Pentti täällä. Sit siirryin omaan etunimeen, sukunimellä kun vastas ni alkoi äidin kaverit löpöttämään ja piti sanoo et oota haen äidin :)

Muistan, kun isä nosti aina luurin ensiksi, sitten pureskeli ruoan, etsi kyniä, kaivoi nenää tms mitä tahansa, ja n.40 sekunnin päästä sanoi virallisella ja äreällä äänelllä HALOO!

Isä oli lääkäri ja pienenä oikein nolotti kaikkien arkojen potilaiden puolesta.

Minä sanoin pienenä "haloo *sukunimi*", isä taisi sanoa vain haloo ja äiti sanoi sukunimen.

Jossain vaiheessa tosiaan neuvottiin vastamaan pelkällä numerolla, muistaakseni se johtui ilkivallasta tai muusta rikollisuudesta, muistaako kukaan syytä? Toki myös silloin kun numero oli salainen, vastattiin pelkällä numerolla.

Kohtelias ja asiallinen piti olla niin soittaessaan kuin vastatessaan, ei olisi pahitteeksi nykyäänkään.

Käytän päivittäin töissä "lankapuhelinta", jossa on matkapuhelinliittymä. Kuuloke (ei siis luuri!) on omassa työssäni kätevämpi kuin pieni matkapuhelin.

Bucket residence, lady of the house speeking.

[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 09:45"]Bucket residence, lady of the house speeking.
[/quote]

:D

"Korhosella, Minna puhelimessa"

Se oli kyllä Bukee heittomerkeillä :)

Meillä vastattiin talon nimellä :)

Eli Mattilassa, Katja Mantere puhelimessa.

Me kakarana pilailtiin noilla vastaajilla siten, että soitettiin täysin tuntemattomiin numeroihin ja keksittiin sinne kaikkea höpönlöpöä, kuten "sorakuormanne saapuu pihaan sovitusti huomenna ja pudotamme laskun postilaatikkoon." Tai " Moikka. Olen miettinyt sua todella paljon ja kiitos viimeisestä."  

Tuo viimeisin pila osuessaan perheisiin ja pariskuntiin on ollut inhottava, mutta ei me lapsena täysin ymmärretty sellaisen mahdollisia seurauksia. =o

[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 23:45"][quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 23:36"][quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 23:18"]

Miten teillä vastattiin puhelimeen: "Mäkisellä, Minna puhelimessa" vai "523 9755", kuten jotkut luettelivat numeronsa? Vai oliko teillä joku muu tapa?

[/quote]

Ihan sukunimellä yleensä. Muistan 80-luvulta, että jossain naapureissa saatettiin kutsua sen paikan nimellä, missä talo sijaitsi. Tavallaan maapalstan nimellä.
[/quote]
Meidän kylällä ainakin oli jokaisella talolla oma nimensä, jolla myös puhelimeen vastattiin. Varsinkin maatiloilla käytettiin tätä tapaa.
[/quote]
Meillä on sama sukunimi kun sillä tilalla, josta ollaan lähtöisin. En tiedä, miten yleistä tämä on. Iso maatila Hämeessä.