Miksi vauvalle tulee isän sukunimi

Kun veljeni meni naimisiin, molemmat vaihtoivat sukunimeä. Sukunimeksi valikoitui vaimon suvusta harvinainen sukunimi, jolla ei muuten olisi ollut jatkajia. Nyt heillä on pari lasta. Vanha sukunimi sai jatkoaikaa. Jos lapset aikanaan saavat omia jälkeläisiä, toivottavasti pitävät sukunimen.

Miksi lapsella olisi äitinsä isän nimi eikä oman isänsä?

Otin avioituessa kaksoisnimen. Se on käytännössä kuitenkin vähän hankala, joten lapset saivat isänsä sukunimen.

Koska se on oman sukunimeni jälkimmäinen osa, on myös perheellä yhteinen sukunimi.

Isän nimen antaminen on valtaosassa maailman maita lain määräämä pakko. Miesten nar*istisuus taustalla. Ihmettelen oikeasti todella syvästi miten akat suostuvat antamaaan miesten nimiä lapsille, vaikka miehet käyttävät omaa nimivaltaansa tyttöjä vastaan. Aina kun perhe kiusaa tytön syntymästä, nousee merkittävimmäksi syyksi se, ettei tyttö jatka nimeä. Miesvaltainen sukulinja syrjii systemaattisesti tyttöjä, eikä naiset tee silti asialle mitään. He suuttuvat niille harvoille feministeille jotka tapaa uskaltavat kritisoida. Heteroperheet nyt vain ovat pakkoon ja tyranniaan perustuvia suhteita, jossa kaikki on pakotettu aina miehen mallin mukaan. Heteronaiset on kimittämässä jos tätä tapaa kritisoi, vaikka naiset eivät itsekään tee mitään sille, että naisen nimi on täysin sorrettu ja edelleen - LAITON antaa valtaosassa maailmaa. Kas kun ei vapauden määkijöitä kiinnosta ;) No eipä kiinnosta, kun ette te vapauden puolella alunperin olleetkaan, vaan miehen ylivallan.

Naurettavaa. Heikennätte täysin sivullisten tyttöjen asemaa, itsekkäät lehmät. Kaiken huipuksi miehet itse kääntää sen teitä vastaan, HE SYRJIVÄT NAISIA HEIDÄN NIMIROOLINSA TAKIA. Kas kun tämä ei mene heteroakan kaaliin.

Eihän sillä ole mitään väliä.

Meillä tuli äidin nimi ja sekin vielä vaihdettiin myöhemmin niin että koko perheelle uusi, keksitty nimi.

Sitten taas aikuisena vaihtavat kuitenkin. Kaikki on katoavaista.

Kyllä mun lapsilla on mun sukunimi. Ja naimisissakin oltiin, kun lapset saatiin. T: äiti

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun lapsilla on mun sukunimi. Ja naimisissakin oltiin, kun lapset saatiin. T: äiti

ainiin, yksi kyllä vaihtoi etunimet tultuaan teini-ikään. Tosiaan, kaikki on katoavaista :-) T: äiti

No naimisiin ei ainakaan kannata mennä pelkästään sen takia, että saisi paremman sukunimen. Etunimen tai sukunimen saa muutenkin vaihtaa, jos alkuperäinen ei miellytä. Huono ennuste avioliitolle, jos pelkästään parempi sukunimi on tavoitteena.

Vierailija kirjoitti:

Ei tule. Monella on myös äidin sukunimi, mm minun kahdella tyttärellä.

Monet tehtailee aviottomia lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsella olisi äitinsä isän nimi eikä oman isänsä?

Tarkoitit siis kysyä, että miksi lapsella olisi äitinsä isän nimi eikä isänsä isän nimi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsella olisi äitinsä isän nimi eikä oman isänsä?

Tarkoitit siis kysyä, että miksi lapsella olisi äitinsä isän nimi eikä isänsä isän nimi?

Sama asia.

Meillä jo isovanhemmat (ne toiset) otti mummon sukunimen, ja kolmannessakin polvessa on annettu naisen sukunimi. Tausta lienee agraarisessa perintöoikeudessa, koska mies teki agraariyhteiskunnassa suurimman työn talonrakentamisesta perheen ruokintaan. Tekihän nainenkin lapset ja kaikenlaista kodin puhdetyötä ja ruokaa. Ei se sinällään huono kauppa naiselle ollut, ihan reilu diili. Varmasti se sen ajan työelämä miehelle pääosin oli sellaista, että nainen oli iloinen, ettei hänen siihen tarvinnut osallistua, kun oli tietysti omat naiseudenkin taakat synnytyksineen ennen ehkäisyä jne. Toisaalta lapsista oli apua sitten töissä. Suomessa elettiin agraaritaloudessa vielä jonnekin 60-luvulle asti monin paikoin. Toisaaltahan usein 1800-luvulla kai vielä sukunimi tuli talonnimen mukaan, ei suvun, joten tuokin miehen sukunimen antaminen oli lopulta kai vai alle sadan vuoden lyhytaikainen jakso historiassa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä jo isovanhemmat (ne toiset) otti mummon sukunimen, ja kolmannessakin polvessa on annettu naisen sukunimi. Tausta lienee agraarisessa perintöoikeudessa, koska mies teki agraariyhteiskunnassa suurimman työn talonrakentamisesta perheen ruokintaan. Tekihän nainenkin lapset ja kaikenlaista kodin puhdetyötä ja ruokaa. Ei se sinällään huono kauppa naiselle ollut, ihan reilu diili. Varmasti se sen ajan työelämä miehelle pääosin oli sellaista, että nainen oli iloinen, ettei hänen siihen tarvinnut osallistua, kun oli tietysti omat naiseudenkin taakat synnytyksineen ennen ehkäisyä jne. Toisaalta lapsista oli apua sitten töissä. Suomessa elettiin agraaritaloudessa vielä jonnekin 60-luvulle asti monin paikoin. Toisaaltahan usein 1800-luvulla kai vielä sukunimi tuli talonnimen mukaan, ei suvun, joten tuokin miehen sukunimen antaminen oli lopulta kai vai alle sadan vuoden lyhytaikainen jakso historiassa.

Tai siis 1900-luvun alussa monilla ei vielä edes ollut varsinaista sukunimeä.

Miten toimii laki siinä tapauksessa, että vanhemmat ovat avioliitossa ja heillä on eri sukunimet? Kenen sukunimi lapselle tulee? Entä miten silloin, jos nimestä ei päästä yhteisymmärrykseen? Nopea nettihaku ei kertonut vastausta, kertoisiko joku osaavampi täällä?

Vierailija kirjoitti:

No naimisiin ei ainakaan kannata mennä pelkästään sen takia, että saisi paremman sukunimen. Etunimen tai sukunimen saa muutenkin vaihtaa, jos alkuperäinen ei miellytä. Huono ennuste avioliitolle, jos pelkästään parempi sukunimi on tavoitteena.

Ei sitä sukunimeä ihan miten vaan tai miksi vaan vaihdella, säännöt ne on siinäkin. Ei voi valita mitä vaan hyväntuntuista sukunimeä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä jo isovanhemmat (ne toiset) otti mummon sukunimen, ja kolmannessakin polvessa on annettu naisen sukunimi. Tausta lienee agraarisessa perintöoikeudessa, koska mies teki agraariyhteiskunnassa suurimman työn talonrakentamisesta perheen ruokintaan. Tekihän nainenkin lapset ja kaikenlaista kodin puhdetyötä ja ruokaa. Ei se sinällään huono kauppa naiselle ollut, ihan reilu diili. Varmasti se sen ajan työelämä miehelle pääosin oli sellaista, että nainen oli iloinen, ettei hänen siihen tarvinnut osallistua, kun oli tietysti omat naiseudenkin taakat synnytyksineen ennen ehkäisyä jne. Toisaalta lapsista oli apua sitten töissä. Suomessa elettiin agraaritaloudessa vielä jonnekin 60-luvulle asti monin paikoin. Toisaaltahan usein 1800-luvulla kai vielä sukunimi tuli talonnimen mukaan, ei suvun, joten tuokin miehen sukunimen antaminen oli lopulta kai vai alle sadan vuoden lyhytaikainen jakso historiassa.

Jos sukutilan olisi perinyt nainen, niin hän olisi voinut tulla raskaaksi iman aviomiestä ja ollut siunatun tilansa vuoksi kykenemätön tekemään maatalouden vuosittaisia töitä ja koko perhettä ja sukua olisi kohdannut nälkäkuolema. Sukunimi tuli tiluksen mukaan, eikä miehen.

Vierailija kirjoitti:

Miten toimii laki siinä tapauksessa, että vanhemmat ovat avioliitossa ja heillä on eri sukunimet? Kenen sukunimi lapselle tulee? Entä miten silloin, jos nimestä ei päästä yhteisymmärrykseen? Nopea nettihaku ei kertonut vastausta, kertoisiko joku osaavampi täällä?

Lapsella on aina synnyttyään äidin sukunimi ja se säilyy, jos muuta ei ilmoiteta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsella olisi äitinsä isän nimi eikä oman isänsä?

Tarkoitit siis kysyä, että miksi lapsella olisi äitinsä isän nimi eikä isänsä isän nimi?

Sama asia.

Mikset sitten kirjoittanut niin?

Meillä tuli sen takia, kun meillä on miehen kanssa sama sukunimi.

Me ollaan naimisissa, molemmilla on omat alkuperäiset sukunimet. Lapsilla on minun sukunimi, koska miehen sukunimi on huomattavan vaikea kirjoittaa ja omani on yksinkertainen missä tahansa maassa.