Muistatko vielä lapsuudenkotisi lankanumeron?

Lankapuhelimia on muuten vieläkin käytössä yllättävän paljon.

Monella sellaisella joka on luopunut varsinaisesta lankapuhelimesta on kuitenkin edelleen käytössä lankapuhelinnumero joka on liitettynä mobiililiittymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ollut puhelinta kun olin alaikäinen. Enkä ole kuin viisikymppinen.

Olitte varmaan aika harvinaisuus. 

Niinpä oltiin.

Muistan, ja muistan vielä myös vanhempieni vanhat työpuhelinnumerot. 

Kyllä muistan, ja siihen piti vastata tyyliin: Virtasella, Ville puhelimessa!!

Vierailija kirjoitti:

Meidän puhelinnumerossa oli 6 numeroa. Tosin se yksi oli kai tullut siihen väliin myöhemmin jossain vaiheessa.

Meillä oli alunperin kuusi ja myöhemmin tuli yksi väliin lisää. Lapsuudenkodin numero on helppo muistaa, on ne perusnumerot alussa ja sitten vain kahta muuta. Siellä on edelleen lankapuhelin käytössäkin. Lisäksi muistan parhaan kaverin, mummon sekä kummilan numerot. Lihasmuistilla palautuu mieleen, jos ei muuten :D

En.

Näköjään muistan.

En muista enää, harmi mutta sen muistan että meidän perheessä pidettiin todella omituisena sitä,

että joku vastasi puhelimeen sillä omalla numerollaan, eikä nimellä.

Eihän se soittaja muista sitä numerolitaniaa mihin on soittanut, niin eihän tuollanen numerolla vastaaminen kerro mitään, mihin se puhelu meni.

Muistan. Koska numeroilla oli se tietty logiikka, niin ei tarvinnut opetella kuin kolme viimeistä kaikille muillekaan naapureille tai koulukavereille. Äkkiseltään osaan sanoa noin kymmenen numeroa, mikä kuului kenellekin.

Numerot vaihutivat ensin viisinumeroisista kuusinumeroisiksi ja sitten 7-numeroisiksi, ja muistan se logiikan, milla eri paikkakunnilla ne numerot vaihtuivat. Paras oli, kun pihaan ilmestyi metsästyskoira, joka ei suostunut lähtemään meiltä pois. Kaulapannassa oli viisinumeroinen puhelinnumero (eli se kaulapanta oli ainakin 20v vanhempi kuin se koira) ja katsoin, että jaa, tuo on tuolta kunnasta toi numero, ja laitoin siihen ne kaksi uutta numeroa eteen. Vähän se koiran omistaja ihmetteli, että miten osasit soittaa, kun siinä on vaan se vanha numero pannassa...

Nyt tiukkaa tekee muistaa oma ja miehen matkapuhelinnumero.

Mitään muuta numeroa en muistakaan, paitsi oman kännykän numeron

Muistan.

Muistan molemmat, muutettiin parin kilometrin päähän, eikä numeroa voinut siirtää.

Lisäksi muistan äidin työnumeron.

Fun fact: en muuten muista omaa työnumeroani, pitää aina äkkiä avata sähköposti, jos se pitää antaa jonnekin. Siinä allekirjoituksessahan se killuu.

Vierailija kirjoitti:

En muista enää, harmi mutta sen muistan että meidän perheessä pidettiin todella omituisena sitä,

että joku vastasi puhelimeen sillä omalla numerollaan, eikä nimellä.

Eihän se soittaja muista sitä numerolitaniaa mihin on soittanut, niin eihän tuollanen numerolla vastaaminen kerro mitään, mihin se puhelu meni.

Mulle on näin kännykkäaikaan useammankin kerran tullut puhelu "Mites tämä nyt sinulle tuli, minä soitin numeroon 045 1234567"

Vastasin ystävällisesti "numero meni oikein, mutta suuntanumero väärin, tää on 040 1234567"

Muistan, ja muistan isoäidinkin numeron kun hän aina vastasi puhelimeen sanomalla oman puhnronsa. :) Olikohan tuo yleinenkin vastaustapa joskus?

Muistan. Se oli numerosarja mistä tuli turvallinen olo. Enää sitä numeroa ei ole eikä lankapuhelintakaan. Tuntuu jokseenkin haikealle.

Äitini kännykkänumeroa en muista.

Kyllä. Myös isovanhempien ja kahden parhaan kaverin numerot. 

Kyllä! On muuten kätevä käyttää sitä, kun luo salasanoja, koska sieltä saa pitkän numerosarjan. Sen kun lisää johonkin vaihtuvaan osioon, niin on vahva salasana, jonka muistaa aina. Esim. palvelun nimen kolme ekaa kirjainta käänteisessä järjestyksessä + vanha puhelinnumero.