Kutsuvatko vanhempanne teitä nimeltä?
Niin eli käyttävätkö teistä etunimeä, lempinimeä vai jotain muuta?
Omat vanhemmat puhuvat minusta joka yhteydessä vain "lapsena". Eli 95% ajasta ei kutsuta nimeltä, eikä käytetä sanamuotoa josta ilmenisi sukupuoli. Aina vaan "lapsi". Esimerkiksi isäni puhuu kavereilleen minusta lapsena, vaikka hänen kaverinsa ovat tunteneet minut pienestä lähtien ja olemme aina olleet tekemisissä ("mennään lapsen kanssa keilaamaan"). Mikähän vika etunimessäni on?
Ja tarkennukseksi että olen jo lähes 30-vuotias. Onko tämä outoa vai normaalia? Mietityttää vain.. :)
Kommentit (11)
Mun isä sanoi mua aina likaksi, likka sitä ja likka tätä. Joskus mietin että tietääkö se edes mun nimeä, olin kuitenkin sen ainut tytär. Isä kuoli just ennen kuin täytin neljäkymmentä ja nykyään kaipaan sitä likka-sanaa, sen sanan kuuleminen saa minulla nykyään välillä ihan kyyneleet silmiin.
Olen joskus kaverilta kuullut että toinen vanhempi ei ole koskaan kutsunut häntä etunimellään. Mut ei kai se kamalan yleistä ole. Minua on aina kutsuttu vain etunimelläni. :)
Mun vanhemmat kutsuu mua nimellä tai lempinimellä. Lapsena oltiin muksuja.
Lempinimel, koska syntymäst asti sil nimel kutsuttu
Lempinimellä tai lapsilleni puhuu "teidän äidistä".
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 17:37"]
Mun isä sanoi mua aina likaksi, likka sitä ja likka tätä. Joskus mietin että tietääkö se edes mun nimeä, olin kuitenkin sen ainut tytär. Isä kuoli just ennen kuin täytin neljäkymmentä ja nykyään kaipaan sitä likka-sanaa, sen sanan kuuleminen saa minulla nykyään välillä ihan kyyneleet silmiin.
[/quote]
Kuulostaa hellyyttävältä ^_^
Etunimellä vanhemmat mua kutsuvat.
Mun vanhemmat ovat kutsuneet mua yhteensä enemmän siskoni nimellä ja siskoani minun nimellä, kuin oikeilla nimillämme.
Mikähän psykologinen juttu tuossakin on takana. Ja siskoni ei-mieluisia poikaystäviä AINA väärillä nimillä kanssa.
Minua taas rasittaa että ristimänimeni takia minua kiusattiin koko ikäni koulussa, joten aikuiseksi tullessani vaihdoin nimeni sellaiseen normaalimpaan joka ei herätä kummastelua. Osaksi myös siksi koska nimi toi mieleen aina kaikki ikävät kiusaamistilanteet. No, siitä (vaihdosta) on jo päälle 15 vuotta mutta vanhemmat kutsuvat edelleen sillä alkuperäisellä. Ymmärrän että he itse tykkäävät nimestä mutta olisi mukavaa jos voisivat kunnioittaa minun pyyntöäni ja kutsua nykyisellä virallisella nimelläni.
Erunimellä. Minulla on kolme siskoa, joten se on kailkein selkeintä.
Kutsutaan etunimellä. Outoa vanhemmilta antaa nimi jota ei sitten itse "kehdata" käyttää....