Alaa vaihtavien opettajien tsemppiketju

Toinen ope, jota kiinnostaa myös!

Minä opiskelin lakimieheksi. Saan nykyään työskennellä sellaisten asiakkaiden kanssa, jotka arvostavat minua. Ihan kiva.

En uskalla suositella näin vähien tietojen varassa sinulle mitään.

No johan me tehdään poliisin, sosiaalityöntekijän, psykologin, terveydenhoitajan, siivoojan jne. hommia, että varmaan mikä tahansa onnistuu. Kaikenlainen myyntityö, koulutus ja hallinnon tehtävät tietty lähimpänä. Välillä vois tehdä etätöitä. Aika luksusta nykyiseen verrattuna.

Jotain myyntityötä olen itsekin miettinyt. Lyhyehkö koulutus saisi olla, kun olen jo tämän ikäinen.

Ap

Luokanopettajatausta on aika haastava suomalaisessa työmarkkinassa. Myöskin kun ikää on, et todennäköisesti työllisty generalistialalle edes lisäkoulutuksella, koska muilla hakijoilla on parempi tausta.

Farmaseutti, optikko, röntgenhoitaja, suuhygienisti, bioanalyytikko ovat hyvin työllistäviä melko nopeita koulutuksia, joissä ei ehkä ole samoja varjopuolia kuin muissa sotehommissa suhteessa opettajan töihin.

Pääsin taidealalle. Alanvaihto oli vaikeaa. Olin noin 1,5 vuotta työttömänä, jonka aikana käytin säästöni, keräsin verkostoja, tein kaikenlaista silppu- ja talkoohommaa ja etsin tosi aktiivisesti töitä. Onneksi tein sen. Opettajana en olisi jaksanut enää päivääkään.

Koulussani on käynyt opettajien keskuudessa melkoinen vaihtuminen. Muutama on vaihtanut koulua, mutta kokonaan alaa vaihtaneitakin on joukossa paljon. Tilalle ei ole saatu päteviä aineenopettajia. Minäkin harkitsen alan vaihtamista.

Minulla on aineenopettajan kurssipaketin lisäksi myös muut aineopinnot kasassa. Opiskelin liki 300 opintoviikkoa eri luonnontieteitä. Toistaiseksi en ole vaihtanut alaa, vaikka muiden alojen työpaikkoja olisi ollut tarjolla. Nyt arvostuksen puute oppilaiden ,huoltajien ja valtiovallan taholta on alkanut ärsyttää. Lomat eivät enää riitä korvaamaan työviikoilla tehtävää valtavaa työmäärää ja stressiä. En usko enää olevani opettajan työssä pitkään. Tiedän, että osaamisellani on kysyntää muuallakin, joten kynnys lähteä ei ole kovin korkea.

Vaihdoin kustannusalalle n. Neljä vuotta sitten. Aluksi tuntui luksukselta: liukuva työaika, ei meteliä, etätyömahdollisuus, lounas lounasravintolassa, siisti toimistotyö. Sitten alkoi todellisuus iskeä kasvoille. Aivan liikaa työtä, työt huonosti organisoitu, koko ajan valutetaan lisää työtä ja teetetään ylitöitä. Mahdottomat deadlinet ja syyllistämistä kun niissä ei ihan aina pysytä. Burnout ja paluu takaisin opetusalalle. Olen tykännyt ja arvostan tätä ammattia nyt enemmän kuin ennen.

Minuakin kiinnostaa! Olen tosin jo sen ikäinen, että asuntolainat alkaa olla maksettu, joten ihan kortistokin voi kutsua. Mikään raha ei korvaa päivä päivältä syvemmälle syöksyvää pahoinvoinnin, kiireen, levottomuuden ja jopa väkivallan kierrettä.

Todettiin tänään parin kollegan kanssa, että meidän yläkoulussa alkaa olla peli hävitty. Loputtomalle päivittäiselle häiriköinnille, suunsoitolle, nujakoinnille ja painimiselle ei vaan mahda mitään. Keinoja ei ole. Kukaan jaksa olla joka päivä neuvottelemassa samojen k*sipäiden kanssa, kun tietää ettei meno muutu. Tänään tarkistamastani 7. luokan koenipusta lähes puolet oli hylättyjä. En todellakaan jaksa räätälöidä kymmenille luku/kieli/asennevammaisille tukea, etenkin kun kyseisiä oppilaita ei itseään kiinnosta pätkääkään. Osa ei edes ymmärrä, mikä koe on.

Tiedän opettajia, jotka ovat lähteneet it-firmaan, seksuaaliterapeutiksi, työnohjaajaksi sekä ministeriöön tiedottajaksi. Pari on jäänyt ihan kotirouvaksi, heillä kun puoliso on tienannut rutkasti. Lisäksi pari kollegaa opiskelee ihan vain siksi, että voi ottaa opintovapaata, ei siis ole tarkoituskaan valmistua miksikään. Yksi kollega katosi johonkin kaupungin opetustoimen virkamieheksi.

https://opintopolku.fi/konfo/fi/

Kaverini vaihtoi alaa pelisuunnittelijaksi.

up