Mielipide ihmisistä, jotka puhuvat vain itsestään?

Masentuneita .

Itsekeskeisiä, eivät välttämättä pahantahtoisia kuitenkaan.

Perheettömiä, eikä ole sosiaalisia yhteisöä johon kokisi kuuluvansa tai edes lemmikkiä.

Suunnilleen tällaisia aloituksia olen nähnyt palstalla useita. Ilmeisesti ongelma on aika yleinen.

Minustakin se on todella rasittavaa ja ihmettelen sellaisia ihmisiä.

Itse en osaa luontevasti keksiä väkisin kysymyksiä toisille, niin tarjoamalla itsestäni tarttumapintaa/omia kokemuksia, toivon että keskustelukumppani voisi sitten näiden kautta jatkaa keskustelua.. Varmaan osa luulee, että haluan puhua vain itsestäni, mutta minulle tämä on vain tapa keskustella. Joistain ihmisistä ei saa taas mitään irti vaan pitää joka asia kysymysten kautta nyhtää esiin

Väsyttäviä. Eivät tunne rajoja. Ei kehittynyttä empatiakykyä. Lapsenomainen käsitys itsestä, ja muista. Kyvyttömiä olemaan läsnä. Jne. Harvemmin on kyse narsismista.

Asiakaspalvelussa törmää näihin jatkuvasti. Kuvittelevat että kun palvellaan ollaan myös heitä varten muutenkin. 5 minuuttia ei riitä. Pitää lopettaa työt ja kuunnella kun kehuskelevat ihmeellisellä elämällään. Huokaus.

Ghostaan noi.

Eivät keksi muuta puhuttavaa. Köyhä mielikuvitus.

Minä puhun aina itsestäni. Kerron kaikenlaisia satuja ja katson kuinka paljon muut uskovat. En vain jaksa kuunnella toisten tyhjänpäiväisiä jaarituksia.

Vierailija kirjoitti:

Perheettömiä, eikä ole sosiaalisia yhteisöä johon kokisi kuuluvansa tai edes lemmikkiä.

Mitä mieltä emistä jotka puhuvat vain lapsistaan ja lesoilevat toisilleen heidän saavutuksillaan? 

Mieluummin he kuin ne, jotka jauhavat aina vain muiden asioita, ts juoruilevat.

Minusta on mielenkiintoista kuunnella ihmisten asioita. Tietysti luonteva vuoropuheluun perustuva keskustelu on tietenkin suotavampaa.

Kauheaa, kun joskus joku tulee kylään ja alkaa tenttaamaan vain minun asioitani. Ei halua vastaavasti itsestään puhua mitään. Itse tietysti kerron jos huvittaa, mutta en utelemalla ja koko ajan kuin poliisikuulustelussa.

Kaikenlisäksi jos arvostelee ja valittaa minun asioitani esim. harrastuksista, kodistani ym. siis löytää vain vikoja. Valittaisi omistaan. Meitä on moneksi. Ja sukulaisiaan esimerkiksi ei voi valita.

Huonot sosiaaliset taidot.

Minä. Olen vain väsynyt. En osaa muuta. Anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Mieluummin he kuin ne, jotka jauhavat aina vain muiden asioita, ts juoruilevat.

Tämä, mutta toisinaan kyllä ärsyttää kuunnella aina vain toisen leuhkimista

Minä teen niin, koska olen hermostunut ja pelkään saavani paniikkikohtauksen, jos on vähänkin taukoa.

En pysty olemaan hiljaa. Enkä pysty kysymään toisen asioista, koska minulla on irrationaalinen pelko, että kysyä töksäytän jotain sopimatonta. Vastakkaisen sukupuolen edustajalta en varsinkaan, koska hänhän voi kuvitella minun olevan hänestä romanttisesti kiinnostunut tai jotain. Kuten sanoin, irrationaalista "säkenöintiä" päässä noissa tilanteissa.

Välttelen tämän takia sosiaalisia kontakteja viimeiseen asti, koska en pysty olemaan rento ja "normaali". Paradoksaalisesti töissä minut halutaan tunkea asiakasrajapintaan, koska osaan kuulemma puhua niin hyvin. Yhtä helvettiähän se on. :(

Vierailija kirjoitti:

Minä teen niin, koska olen hermostunut ja pelkään saavani paniikkikohtauksen, jos on vähänkin taukoa.

En pysty olemaan hiljaa. Enkä pysty kysymään toisen asioista, koska minulla on irrationaalinen pelko, että kysyä töksäytän jotain sopimatonta. Vastakkaisen sukupuolen edustajalta en varsinkaan, koska hänhän voi kuvitella minun olevan hänestä romanttisesti kiinnostunut tai jotain. Kuten sanoin, irrationaalista "säkenöintiä" päässä noissa tilanteissa.

Välttelen tämän takia sosiaalisia kontakteja viimeiseen asti, koska en pysty olemaan rento ja "normaali". Paradoksaalisesti töissä minut halutaan tunkea asiakasrajapintaan, koska osaan kuulemma puhua niin hyvin. Yhtä helvettiähän se on. :(

Huomasitko, että puhuit vain itsestäsi etkä vastannut ketjun kysymykseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä teen niin, koska olen hermostunut ja pelkään saavani paniikkikohtauksen, jos on vähänkin taukoa.

En pysty olemaan hiljaa. Enkä pysty kysymään toisen asioista, koska minulla on irrationaalinen pelko, että kysyä töksäytän jotain sopimatonta. Vastakkaisen sukupuolen edustajalta en varsinkaan, koska hänhän voi kuvitella minun olevan hänestä romanttisesti kiinnostunut tai jotain. Kuten sanoin, irrationaalista "säkenöintiä" päässä noissa tilanteissa.

Välttelen tämän takia sosiaalisia kontakteja viimeiseen asti, koska en pysty olemaan rento ja "normaali". Paradoksaalisesti töissä minut halutaan tunkea asiakasrajapintaan, koska osaan kuulemma puhua niin hyvin. Yhtä helvettiähän se on. :(

Huomasitko, että puhuit vain itsestäsi etkä vastannut ketjun kysymykseen?

Vastasihan hän.

Ja ihan kauheeta on sekin jos muiden ihmistenasioista puhuu, juoruaa. Ehdoton ei juoruilulle. Parempi kun mökötetään hiljaa omissa oloissamme eikä puhuta mistään. 😎👍

Kohtuudella kaikkea.

Ei minun kokemuksen mukaan ole kyse siitä, ettei ihmisellä ole sosiaalista elämää tms. Muuan työkaverini on juuri tuollainen, hän puhuu oikeastaan vain itsestään tai "itsensä kautta" eli kertoo omia mielipiteitään tai jakaa omia "tietojaan" asiasta kuin asiasta ja mielellään myös kiistää toisten mielipiteiden, kokemusten ja tietojen arvon. Joudun usein menemään lounaalle tuon tyypin kanssa. Joskus hänen juttujaan on mukavakin kuunnella, mutta viime aikoina on alkanut tulla mitta täyteen. Minulla on sellaista ammattiosaamista, jota tuolla ihmisellä ei ole, mutta koska hän ei sen olemassaoloa suostu tunnustamaan, en sitä hänelle enää tarjoa. Teeskentelen vain ystävällistä ja kiinnostunutta sen verran kuin on pakko ja haistattelen itsekseni.