Palstan kommentit uusivat anoreksiani - tervehdys sairaalasta
Kysyin palstalla noin vuosi sitten käännösapua Instagram-blogiini saamaani englanninkieliseen viestiin. Joku ehkä muistaa, mutta ketjua ei (sen törkeyden vuoksi) ole enää olemassa.
Kirjoitin ja kuvasin tuolloin Instagramiin kuvia ruuasta, maisemista ja lemmikeistäni, jotka ovat sairastamiseni ajan olleet parhaat terapeuttini. Blogi oli toipumisblogi.
Kirjoitin blogia englanniksi, koska en halunnut varsinaisesti suomalaista yleisöä, kuten kerroin. Joku nälvi: ”etkö sinä tajua että suomalaisetkin voivat sitä lukea? 😂”
”Miksi kirjoitat englanniksi, kun et selvästikään osaa sitä!?”
”Friikki.”
Palstailu sekä blogi loppuivat sinä päivänä, ja sitähän kommentoijat halusivatkin.
Minulta on kysytty osastolla ystävälliseen sävyyn, että tunnistanko syitä, tilanteita tai tunnetiloja sairauden uusiutumisen takana, eikä minun tarvinnut varsinaisesti kaivella, kun ymmärsin että syyt tulevat ulkopuolelta.
Olen 167 senttimetriä pitkä ja tänä aamuna klo 4:00 painoin 35,1 kiloa. En ole tarpeeksi laiha sänkypotilaaksi, mutta syön osaston keittiössä valvotusti. Olen noussut painon mukana ennenkin, nousen siis nytkin.
Kommentit ja ilkeys eivät olleet tietenkään ja varmasti ainoa syy, niin itsekeskeinen en ole että syyttäisin ainoastaan muita, mutta kiusaaminen sai sairauden kytemään ensimmäisen kerran, mikä nyt olisi toisin?
Kummalle puolelle sinä tässä maailmassa asetut: mielensairaan ihmisen puolelle, vai sen, jonka avoin mielipide on, että tappavasta sairaudesta kaikin keinoin toipuva ja kaikkia työkaluja käyttävä ihminen on friikki?
(Kiitos, jos/kun jaksoit lukea. Tämä oli minun työkaluni ja terapeuttinen tuokioni.)
Kommentit (26)
Vuosi sitten palsta sairastutti sinut, ja nyt kun olet sairauden akuutissa vaiheessa, palaat tänne?
Täällä ollessa kannattaa ymmärtää, että moni kommentoijista on trollaamassa / purkamassa omaa pahaa oloaan. Täällä ei kannata viettää aikaa, jos päästää kommentit herkästi ihon alle tai ottaa kommentit liian tosissaan. "Misery loves company", sanotaan - jos itsellä on kurjaa, muillakin tulee olla.
Tsemppiä toipumiseen: mutta jos odotat saavasi täällä anteeksipyyntöä tai katumusta, ei kannata pidättää hengitystä. Sen kuitenkin uskon, ettei saamasi kohtelu ollut henkilökohtaista: kuka hyvänsä kaltaisesi olisi samassa tilanteessa painettu yhtälailla maan rakoon. Siitä täällä nautitaan.
Olen pahoillani siitä mitä sinulle on tapahtunut, vaikka en ole ollut tuossa osallisena.
Lapsellani on anoreksia ja olen kyllästynyt siihen, että syyllinen on aina joku muu. Hän kykenee syyllistämään Hesarin kuolinilmoitusten muistovärssyn valinneet omasta pahasta olostaan, jos ei muuta keksi.
Siksi ajattelen tästä sairaudesta samoin kuin skitsofreniasta eli se on todella paha sairaus, jonka oireisiin kuuluu erilaisia asioita. Ympäristö ei kuitenkaan voi olla parantaja, koska vaikka kaikki tekisivät parhaansa ja käsittelisivät sairastunutta silkkihansikkain, hän löytää aina ulkopuoleltaan syyn tekoihinsa.
167cm/35kg on todellakin jo sänkypotilas ja letkuissa.
Tällä palstalla on todella ilkeitä ja toksisia ihmisiä, jotka todella näkevät vaivaa keksiäkseen mahdolisimman ihon alle meneviä loukkaavia kommentteja.
Tämä.
"Tönnätte päänne sellaiseen paikkaan, ettette tiedä ja mikä ei ole teille hyväksi!"