Miksi nykyään lauluääntä vääristetään studiossa? Myykö kaupalliseksi muokattu ääni paremmin vai miksi laulajan ääni pitää muuttaa?
Haloo Helsingillä on sellaista puhelinääntä.
Antti Tuiskulla nenä-ääntä.
Monilla kotimaisilla naislaulajilla kireää ääntä.
Sen kuulee heti, että nyt lauluääntä on peukaloitu. Samanlainen efekti, kun halvan kaiuttimen jakotaajuudella oleva epäjatkuvuus.
Tuohon päälle vielä kaiken maailman autotunet, kompressoinnit ja Spotify niin tulos on kuin oksentamista kuuntelisi.
Ihan vertailun vuoksi joillakin kansainvälisen tason huippulaulajilla ääni on uskallettu viedä luonnollisena levylle, mutta tämäkin on käymässä yhä harvinaisemmaksi. Ilahduttavasti on myös joitakin kotimaisia laulajia joiden ääni on säästetty.
Onhan se sääli, että lauluääni pitää pilata, vaikka tämän ajan tekniikka mahdollistaisi todella hyvän tallennuksen. Miksi se kuitenkin pitää pilata?
Kommentit (30)
Syynä taitaa olla se, että halutaan väkisin laulajaksi, vaikka mitään lahjoja siihen hommaan ei ole. Lisäksi nykyinen studiotekniikka mahdollistaa kaikenlaisen muokkaamisen helposti tietokonesoftilla. Vielä 90-luvulla äänitykset tehtiin nauhoille analogisesti, ja kaikki muokkaukset vaativat fyysisen efektin siihen äänilinjaan, eli jokainen efekti piti olla erillisenä laitteena. Studiohommat on muutenkin menneet ihan pelleilyksi. Kappaleet äänitetään lyhyissä pätkissä ja laulut samalla tavalla. Ei ole enää sellaista ykkösellä purkkiin koko raita-toimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Tulee halvemmaksi, kun tehdään vain yksi otto.
Eli sama syy, miksi elokuvien efektit tehdään tietokoneella eikä enää rakennella ja räjäytellä monimutkaisia pienoismallimaailmoja. Eihän se paremmalta näytä mutta tulee halvemmaksi.
Luin just äsken että Bruce Dickinson oli joutunut laulamaan Number of The Beastin intron/ekan säkeistön kymmeniä kertoja ennen kuin se saatiin tuottajan mielestä oikein. Montako ottoa luulet että vaadittaisiin nykylaulajilta nykybiiseihin? :D
Jos ei osaa laulaa nuotin mukaan, epävireys voidaan korjata studiossa.
Vierailija kirjoitti:
Luin just äsken että Bruce Dickinson oli joutunut laulamaan Number of The Beastin intron/ekan säkeistön kymmeniä kertoja ennen kuin se saatiin tuottajan mielestä oikein. Montako ottoa luulet että vaadittaisiin nykylaulajilta nykybiiseihin? :D
Hahhaha, albumit olis jatkuvasti "tekeillä" kun laulajat ei pääsis studiosta edes pois :D
Joskus laulaja vain ei pysty laulamaan koko kappaletta virheettömästi. Analogisella ajalla biisi koottiin lyhyistä oiken lauletuista pätkistä leikkaa/liimaa-teknikalla. (esim Danny & Armi Aavikko "Tahdon olla sulle hellä")
Nykyisellä digitekniikalla asia voidaan hoitaa tietokoneella ja AutoTunella, mutta silti ei aina onnistuta. Esim Cherin "Believe"-kappaleesta maallikkokin kuulee AutoTunen käytön, jota selitellään muka ns. Cher-Soundilla.
Ennen piti honottaa jotta tuli Suomessa suosituksi. Nykyään autotunettaa.
Elli Haloolla on kenties juuri sellainen ääni, kuin studiossa nauhoitetaan. Liven ääni on erilainen, vahvempi, koska livetilanteessa on pakko laulaa eri tekniikalla. Muuten ääni ei kestä.
Se mikä selkäpiitä riipii, on liiallinen vocoder-efektin käyttö. On yleistä esim. hiphopissa, rapissa ja r'n'b-genressä. Se pakottaa lauluäänen jotenkin metalliseksi, ja saan efektistä allergisia oireita. :) On ihanaa kuulla luonnollista laulua, mutta enemmänkin joutunee hakea sellaista 70-80-luvun äänitteistä.
Ehkä luompumpi tuotanto palaa joskus taas muotiin.
Vierailija kirjoitti:
Joskus laulaja vain ei pysty laulamaan koko kappaletta virheettömästi. Analogisella ajalla biisi koottiin lyhyistä oiken lauletuista pätkistä leikkaa/liimaa-teknikalla. (esim Danny & Armi Aavikko "Tahdon olla sulle hellä")
Nykyisellä digitekniikalla asia voidaan hoitaa tietokoneella ja AutoTunella, mutta silti ei aina onnistuta. Esim Cherin "Believe"-kappaleesta maallikkokin kuulee AutoTunen käytön, jota selitellään muka ns. Cher-Soundilla.
Kaikkihan sitä käyttävät nykyään. Sen takia musiikki onkin kliinistä sisällötöntä roskaa.
Kyllä siihen muokattuun ääneen tottuu. Moniko vaatii nykyisin kitarasoundiin puhdasta nylon- tai teräskielisoundia? Sähkökitaran ja vahvistimen välissä on pitkä rivi erilaisia polkimia, joiden avulla kitaran ääni muuttuu sadoiksi eri variaatioiksi.
Vierailija kirjoitti:
Luin just äsken että Bruce Dickinson oli joutunut laulamaan Number of The Beastin intron/ekan säkeistön kymmeniä kertoja ennen kuin se saatiin tuottajan mielestä oikein. Montako ottoa luulet että vaadittaisiin nykylaulajilta nykybiiseihin? :D
Elvikselläkin, vaikka oli super-hyper taitava lahjakkuus, oli monissa biiseissä studiossa yli 70 ottoa, silloin toki piti vetää kerralla alusta loppuun.
Nykyään laulut äänitetään jossain 10 sekunnin pätkissä, yksi säkeistä kerrallaan ja kertosäkeen alkuosa ja loppuosa erikseen ja nehän kopioidaan sitten muihin kertosäkeisiin ja muuta.
Pop musiikissa on nykyään vähintään noin 3-5 lauluääntä päällekäin ja koneet lisäävät vielä toisia ja kolmansia ääniä laulun ylä- tai alapuolelle, lisäksi on chorus efektiä ja tunerin tuomaa efektiä ja vaikka mitä, eli alkaa se alkuperäinen ääni jäämään aika kauan lopputuloksesta, vähän sama kun otat kuvan ja photo shoppaat sen aivan erilaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Joskus laulaja vain ei pysty laulamaan koko kappaletta virheettömästi. Analogisella ajalla biisi koottiin lyhyistä oiken lauletuista pätkistä leikkaa/liimaa-teknikalla. (esim Danny & Armi Aavikko "Tahdon olla sulle hellä")
Nykyisellä digitekniikalla asia voidaan hoitaa tietokoneella ja AutoTunella, mutta silti ei aina onnistuta. Esim Cherin "Believe"-kappaleesta maallikkokin kuulee AutoTunen käytön, jota selitellään muka ns. Cher-Soundilla.
Luulen että tuo Cherin biisi oli tahallaan laitettu 100% korjaukselle, jolloin tuo saundi siihen tulee, toki siinä saatiin 2 kärpästä yhdellä iskulla: laulu virheettömäksi ja helppo laulaa kun tietää, että riittää kun laulaa sinne päin ja samalla saatiin siihen tuo tarkoituksella kuuluva efekti, jota ei selvästi yritetty peitellä.
Tästähän tuli suosittu saundi, erityisesti tietyssä musiikissa ja sehän sopii hyvin kun voidaan valita kauniimpia laulajia, toki pitää silti suunnilleen aika hyvin osata laulaa.
Niitä peukaloidaan sen takia että ”laulajat” on niin surkeita. Osa on niin hirveitä ettei edes paras laulunopetteja saisi niistä kelvollisia. Lauletaan nenään tai fraseerataan kun ei omat kyvyt riitä.
Marsukin saaaan nykyteknologialla laulamaan jos halutaan. Valitettavasti lopputulos on edelleen käsitellyn kuuloinen verrattuna oikeisiin laulajiin. Jokainen voi itsekseen pohtia miksi joidenkin "soundi" on kompressoitu ja fraseeraukset kummia ja toisilla vastaavasti ei.
Vierailija kirjoitti:
Joskus laulaja vain ei pysty laulamaan koko kappaletta virheettömästi. Analogisella ajalla biisi koottiin lyhyistä oiken lauletuista pätkistä leikkaa/liimaa-teknikalla. (esim Danny & Armi Aavikko "Tahdon olla sulle hellä")
Nykyisellä digitekniikalla asia voidaan hoitaa tietokoneella ja AutoTunella, mutta silti ei aina onnistuta. Esim Cherin "Believe"-kappaleesta maallikkokin kuulee AutoTunen käytön, jota selitellään muka ns. Cher-Soundilla.
Nyt menee kyllä vähän metsikköön.
Elli Haloon ääni on pilalla jo heti tullessaan suusta ulos. En tiedä onko hänen äänensä luonnostaan kaamean kääkivä vai johtuuko se huonosta laulutekniikasta, mutta ärsyttävän kuuloista se on.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei osaa laulaa nuotin mukaan, epävireys voidaan korjata studiossa.
Mutta harvemmin sitä saa korjattua niin, ettei sitä tarkkakorvainen kuuntelija korjatuksi kuulisi.
Levyt vielä menee jotenkin koska kaikilla levyillä on miksausta, mutta että keikoillakin käytetään kaikkia korjauksia niin se ihmetyttää?!
Tulee halvemmaksi, kun tehdään vain yksi otto.