keskimmäinen lapsi - väliinputoaja !!

Mulla on itselläni kolme tyttöä ja kyllä, keskimmäinen on se väliinputoaja. Tosin hän ei todellakaan ole kiltti ja näkymätön, mutta kai se äärimmäisen huomionhakuinen käytös -vaikka sitten pahalla, jos ei muuten- johtuu siitä, että hän itse kokee itsensä näkymättömäksi. Esikoinen on niin samanlainen ja samannäköinen kuin minä lapsena, ja ennätti olla se ainokainen lähes viisi vuotta, joten hän on minulle se kaikista rakkain. Tätä keskimmäistä jouduimme tekemään kolme vuotta ja hän oli vaikeiden lapsettomuushoitojen tulos, joten ehkä siitäkään syystä en ole koskaan kokenut häntä niin läheiseksi. Lisäksi hän on aivan erinäköinen kuin minä ja luonteeltaankin hyvin erilainen. Ja kuopus sitten, no, hän on tietysti aina se äidin vauva, varsinkin kun tiedän, että hän jää viimeiseksi lapsekseni. Tietenkään en ole tietoisesti syrjinyt tuota keskimmäistä, mutta nyt kun hänen vaikeutensa ovat sitä luokkaa, että olemme joutuneet käymään perheneuvolassa, niin alan tajuta, että tiedostamattani olen tainnut jättää hänet viimeiseksi.



Sanokaa vaan suoraan, olen huono äiti, niin olen omasta mielestänikin.

Meillä on tyttö-tyttö-poika sarja kotona, ja meillä vähiten huomiota on saanut esikoinen - joka on se kiltti ja huomaamaton. Keskimmäinen tytär on vahva persoona ja hän sai olla äidin vauva pitkän aikaa (lähes kouluikään saakka) ennenkuin poika syntyi.



Ennen kuin lapsia alettiin edes harkitsemaan aina sanoin, että lapsimäärä 3 on ihan vihonviimeinen vaihtoehto, sillä siinä aina jää se keskimmäinen paitsioon. Kaikki tuntemani keskimmäiset lapset ovat nyt aikuisina jollakin tapaa mahdottomia; oireilevat lapsuuttaan vielä ihan selvästi - en halunnut sitä omille lapsilleni.



Meille kuitenkin nyt jäävät lapset tähän, mutta tiedostan kyllä asetelman hankaluuden ja LUPAAN kiinnittää tähän huomiota :-). Onneksi meilläkin se keskimmäinen on eniten äidin mussukka, ja huomioiminen käy ihan luonnostaan. Olen kiinnittänyt siihenkin nyt huomiota, että teen juttuja vain esikoisen kanssa yksin, ettei hänkään tuntisi oloansa sellaiseksi, ettei välitetä. Kaikki ovat omalla tavallaan rakkaita ja tarvitsevat yksilöllistä huomiota.

Han saa onneksi runsaasti huomiota sukupuolensa vuoksi. Joskus paljon enemman kuin esim. kuopus.

mitens meillä isommilla perheillä määrittelet "keskimmäisen"?



Meillä kokoonpano:



Esikoinen, josta tasan kahden vuoden päästä syntyi:

Toinen, josta viiden ja puolen vuoden jälkeen syntyi:

Kolmas, josta kahden ja puolen vuoden jälkeen syntyi:

Neljäs, josta neljän ja puolen vuoden jälkeen syntyi:

Kuopus



Eli viisi ja puoli vuotta olimme kahden lapsen perhe. Oli vaan esikoinen ja kuopus. Sen jälkeen toiseksi vanhin oli keskimmäinen kaksi ja puoli vuotta. Sitten ei hetken aikaan ollutkaan yhtään keskimmästä, vai oliko kaksi keskimmäistä (2. ja 3. lapsi)?



Ja kas, elettyämme neljä ja puoli vuotta "onko meillä keskimmäistä" epätietoisuudessa syntyi kuopus, minkä jälkeen 3. lapsi on ollut keskimmäinen lapsi nyt jo kuusi vuotta. Hän muistaa tästä aina välillä muistutella, jos ja kun lukee "keskimmäinen jää vähimmälle huomiolle" tutkimuksia :-D.



Tosin jollain logiikalla myös 4. lapsemme on nyt "keskimmäinen", koska isoimmat lapset ovat jo niin isoja (18 ja 20), ettei heitä voi enää lapsiksi laskea ;-)

En aio hankkia kolmea lasta. Paljon puhutaan siitä kuinka esikoinen traumatisoituu siitä kun perheeseen tulee uusi vauva ; se ei kuitenkaan ole mitään siihen verrattuna että kuopus syrjäytetään katraan keskelle missä huomiota ja rakkautta ei heru keneltäkään. Esikoinen- sanasta on tullut minulle melkein kirosana, koska se edustaa kaikkea pahaa ja tuskaista omassa elämässäni, huomion ja rakkauden puutetta, itsetunnon nujertamista jne. Eivätkä kaikki keskimmäiset ole näkymättömiä ja diplomaattisia luonnostaan, vaan olosuhteiden pakosta ; jos perheessä on jo kaksi äänekästä huomiosieppoa ( esikoinen ja lellitty kuopus ) vanhemmat vastaavat uupuneina keskimmäisen yrityksiin saada itselleenkin vähän huomiota ja kiintymystä ärtymyksellä. Lapset koittavat olla ärsyttämättä vanhempiaan jotta saisivat sen rakkauden joka heille luonnostaan kuuluu. Vanhempani ovat näistä rooleista hyvin tietoisia, mutta he vain tyytyivät päivittelemään tilannetta sivusta. En anna sitä heille koskaan anteeksi.

Jos elämäsi suurin trauma on tuossa, niin vähälläpä olet selvinnyt. Häpeäisit!

keskimmäinen sisarukseni on meistä kaikista fiksuin: ystävällinen, kiltti, korkeakoulututkinto, menestystä työelämässä, paljon ystäviä. Kertakaikkisen kadehdittavan sympaattinen ja ihana ihminen!



Mutta ikäero nuorimpaan on iso, 6v. uskon, että siis myös tällä vaikutusta. Saanut pitkään olla kuopus. :D

En aio hankkia kolmea lasta. Paljon puhutaan siitä kuinka esikoinen traumatisoituu siitä kun perheeseen tulee uusi vauva ; se ei kuitenkaan ole mitään siihen verrattuna että kuopus syrjäytetään katraan keskelle missä huomiota ja rakkautta ei heru keneltäkään. Esikoinen- sanasta on tullut minulle melkein kirosana, koska se edustaa kaikkea pahaa ja tuskaista omassa elämässäni, huomion ja rakkauden puutetta, itsetunnon nujertamista jne. Eivätkä kaikki keskimmäiset ole näkymättömiä ja diplomaattisia luonnostaan, vaan olosuhteiden pakosta ; jos perheessä on jo kaksi äänekästä huomiosieppoa ( esikoinen ja lellitty kuopus ) vanhemmat vastaavat uupuneina keskimmäisen yrityksiin saada itselleenkin vähän huomiota ja kiintymystä ärtymyksellä. Lapset koittavat olla ärsyttämättä vanhempiaan jotta saisivat sen rakkauden joka heille luonnostaan kuuluu. Vanhempani ovat näistä rooleista hyvin tietoisia, mutta he vain tyytyivät päivittelemään tilannetta sivusta. En anna sitä heille koskaan anteeksi.

Jos elämäsi suurin trauma on tuossa, niin vähälläpä olet selvinnyt. Häpeäisit!

ehkä sinä olet tuollainen kolmen äiti joka on kohdellut lapsiaan epäoikeudenmukaisesti. Minusta oli hyvä kirjoitus ja laittoi ajattelemaan.

huomiota menee aina esikoiselle ja kuopukselle. Joten keskimmäinen oppii omatoimiseksi ja ei vaadi huomiota jos saa saavutuksia. Kekseliäin on keskimmäinen

Esikoistyttö on tosi vahva persoona joka pitää huolen ettei jää huomaamatta.

Pojalla(kakkonen) on ylivilkas luonne joten huomioitua tulee.

Toinen tyttö on se joka jää vähemmille huomiolle. Nuorempana piti huolen ettei unohtunut mutta nyt kun on koululainen huomaan että hän on se joka on huomaamattomin. Otan häntä eniten mukaan ruuan laittoon, pihan hoitoon ym koska hän niistä pitää. Ollut alusta saakka hoivaava, nukke aina kainalossa. Kehun häntä jatkuvasti kun on avulias.

Kolmas tyttö vie huomion kehityshäiriöllään jota tutkitaan edelleen.



Jokaisen lapsen kanssa yritän viettää yhteistä aikaa.

Keskimmäinen on joka perheessä parhaimman näköinen, mutta mitä muuta?

Muut sisarukset saa aina apua, lainaa ja ymmärrystä elämän mutkissa paitsi minä. Toinen keskimmäisistä lapsista.

Minulle on vielä käynyt juttuja joihin sitä tukea kaipaisi vaan ihan saa yksin pärjätä kun äiti olettaa että näin on ja haluaa ummistaa silmät todellisuudelta. Ajattelee automaattisesti kaiken olevan hyvin kun on työpaikka 😅

Vierailija kirjoitti:

Muut sisarukset saa aina apua, lainaa ja ymmärrystä elämän mutkissa paitsi minä. Toinen keskimmäisistä lapsista.

Minulle on vielä käynyt juttuja joihin sitä tukea kaipaisi vaan ihan saa yksin pärjätä kun äiti olettaa että näin on ja haluaa ummistaa silmät todellisuudelta. Ajattelee automaattisesti kaiken olevan hyvin kun on työpaikka 😅

Tähän päälle vielä se että huudot saa siitä hyvästä jos avautuu jostain asiasta tai pyytää jotain. Muut saa kyllä aina kaikkea. En saa edes kunnon lahjoja 🤦‍♂️

Se on kyllä jännä että oli ei oli sitten missä tahansa kohtaa katrasta niin jotkut vanhemmat/toinen vanhempi kohtelee eriarvoisesti. Sitä en ymmärrä🤷‍♀️

Onko se oikein että oletetaan asioita ja halutaan kieltää ja huudetaan jos tarvitsee jotain. Edes olkapäätä?? Jos koskaan ei saa ymmärrystä niin ja yksin eikä uskalla kertoa huolistaan kuin ehkä kumppanille ja ystäville. Ei voi aina olettaa toki että vanhemmat jeesaa rahallisesti, mutta kohtaisivat lapsensa edes lämmöllä. Ja ratkaistaisiin yhdessä- Periaate.

Turha odottaa että tää lapsi tukee myöskään kun oma vanhempi on raihnainen ja sairas vanhus. Metsä vastaa!

Vierailija kirjoitti:

Se on kyllä jännä että oli ei oli sitten missä tahansa kohtaa katrasta niin jotkut vanhemmat/toinen vanhempi kohtelee eriarvoisesti. Sitä en ymmärrä🤷‍♀️

Onko se oikein että oletetaan asioita ja halutaan kieltää ja huudetaan jos tarvitsee jotain. Edes olkapäätä?? Jos koskaan ei saa ymmärrystä niin ja yksin eikä uskalla kertoa huolistaan kuin ehkä kumppanille ja ystäville. Ei voi aina olettaa toki että vanhemmat jeesaa rahallisesti, mutta kohtaisivat lapsensa edes lämmöllä. Ja ratkaistaisiin yhdessä- Periaate.

Turha odottaa että tää lapsi tukee myöskään kun oma vanhempi on raihnainen ja sairas vanhus. Metsä vastaa!

Oho tuli virheitä vähä. Mutta ehkä perusperiaate selvisi. Meinasin tuolla yhdellä jutulla että sitä jää jollain tapaa yksin ja ulkopuoliseksi. Tietää, että ois voinut periaatteessa saada apua jossain asiassa, mutta se sattuu sieluun kun saakin rumaa kohtelua siitä hyvästä, kun jotain uskaltaa pyytää. Ja suurimmat riidat tulee aina rahasta. Itsellä on esimerkiksi maksukykyä maksaa lainakin takaisin. Multa on lähtenyt joskus omaisuutta melkein alta, kun on tullut tiukkaa ja ihan hiljaa on pitänyt olla ettei vaan kukaan satuta ja hauku alimpaan helvettiin vätykseksi. Että semmosta.

Olen keskimmäinen lapsi ja isosisko ja pikkusisko on äitin ja isän lellikki esimerkiksi kun istumme autossa niin aina isosisko saa istua etupenkillä ja en saa itse koskaan ärsyttää koska olemme kaikki samaa sukupuolta ja sen takia minut aina, AINA unohdetaan ja ei välitetä minusta:( 

Ja kovasti väitetään että lapsi tarvitsee sisaruksia :D Keskimmäinen tuskin on tätä mieltä jos jää huomiotta sisarusten ansiosta!

Vierailija kirjoitti:

keskimmäinen lapsi lapsuuden kodissani oli ja on se äidin palvoma poika, josta ei saa mitään muuta sanoa ääneen kuin kehuja

Olin kait kelvottomaksi luokiteltu esikoistyttö, eivätkä pettyneet vanhempani halunneet ilmoittaa syntymästäni edes sukulaisille, kun vain poikaa odotettiin. Sitten toivottu  poika syntyi jälkeeni aika pian, ja kaikki olivat haltioissaan, jopa kummini. Äiti palvoi ja puolusti tätä ihme prinssiään kuin tiikeriemo. Sisareni syntyi, ja olikin sitten isän sievä lempitytär.  Osakseni jäi sitten olla aina se ei-toivottu esikoistytär, melkein kuin perheen ulkopuolinen. 

Olit siis 10 vuotta perheen kuopus.

Sun ongelmasi eivät nyt taida johtua pelkästään keskimmäisyydestä.

Tämä siis kommentojalle 14, jos lainaus ei onnistunut.

Vierailija kirjoitti:

Ja helposti tuo keskimmäinen lapsi voisi olla väliinputoaja luonteensa puolesta. Mutta itse tykkään ehdottomasti keskimmäisestä ja huomioin hänet.



Rakastan kaikkia lapsiani, mutta koen keskimmäisen eniten läheisimmäksi. Mies ehkä sitten kokee keskimmäisen vaikeammaksi.



Keskimmäinen meillä on se ehdoton äidin tyttö! Ihana antaa huomiota lapselle joka ei sitä vaadi. Ne kaksi muuta osaavat itse pitää huolta että heidät huomioidaan, keskimmäisen kohdalla se olen minä joka pitää sen huolen.



Silti jokainen lapsi meillä varmasti välillä kokee ettei saa niin paljon kuin muut- huoh.

Meillä kaikki kolme valittivat lapsena, että joku toinen sai enemmän huomiota. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on itselläni kolme tyttöä ja kyllä, keskimmäinen on se väliinputoaja. Tosin hän ei todellakaan ole kiltti ja näkymätön, mutta kai se äärimmäisen huomionhakuinen käytös -vaikka sitten pahalla, jos ei muuten- johtuu siitä, että hän itse kokee itsensä näkymättömäksi. Esikoinen on niin samanlainen ja samannäköinen kuin minä lapsena, ja ennätti olla se ainokainen lähes viisi vuotta, joten hän on minulle se kaikista rakkain. Tätä keskimmäistä jouduimme tekemään kolme vuotta ja hän oli vaikeiden lapsettomuushoitojen tulos, joten ehkä siitäkään syystä en ole koskaan kokenut häntä niin läheiseksi. Lisäksi hän on aivan erinäköinen kuin minä ja luonteeltaankin hyvin erilainen. Ja kuopus sitten, no, hän on tietysti aina se äidin vauva, varsinkin kun tiedän, että hän jää viimeiseksi lapsekseni. Tietenkään en ole tietoisesti syrjinyt tuota keskimmäistä, mutta nyt kun hänen vaikeutensa ovat sitä luokkaa, että olemme joutuneet kä

Minä olin kolmesta pojasta keskimmäinen, vuosikausia väkerretty ja lopulta paljastui asperger, joten vanhempani vihasivat minua melkein samoista syistä kuin sinä tytärtäsi. Isoveljeni on minua kuusi vuotta vanhempi, pikkuveli neljä. Isoveli oli perheemme suurin stara, ja tätä nykyä myös hänen lapsensa. Sai meistä eniten synttäri- ja joululahjoja.

Olen näennäisesti menestynyt elämässäni (mm. väitellyt tohtoriksi), mutta aina kokenut olevani paska.