Lue keskustelun säännöt.
Millaisia ovat olleet ahdistavimmat yksinäiset hetket vieraalla paikkakunnalla
30.06.2015 |
asuessasi? Kun olet esim muuttanut yksin uudelle paikkakunnalle tai sairastanut vieraalla paikkakunnalla yksin. Millaisia ikäviä käytännön tilanteita olet kohdannut yksinäisyyden vuoksi?
Kommentit (27)
[quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 21:03"]
Kauan kauan aikaa sitten, muutettiin Hong Kongiin miehen tyon perassa ja asuttiin viela hotellissa kun miehelle tuli ma-pe tyomatka Sydney:iin (tais olla toka viikko kun oltiin siella). Paivat kiertelin kaupunkia ja kattelin turistinahtavyyksia. Illaksi ostin pullon viinia ja yllatys yllatys roikuin AV:LLa. Aika musertavaa oli se yksinaisyys kun ei kenenkaan kanssa puhunut paitsi kun mies soitti illalla. AV kantoi yli tuon viikon ja sen jalkeen aktiivisesti liityinkin paikallisiin klubeihin ja tapasin paljon ihmisia, joista osa on edelleen ystavavia. Kiitos AV! Oisko silloin pitanyt viela olla sisaankirjautunut kun muistan Nannan ja Naadan (joka oli aarimmaisen hauska). Oma niccini oli finn!
[/quote]
Me ollaan best!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 21:34"]
Sairastuin masennukseen opiskeluaikana. 300km päässä sukulaisista ja ystävistä aivan yksin sairastamassa.
[/quote]
Mikä nosti sinut ylös sieltä?
hieman erilainen tarina kuin muilla, mutta: eksyin vieraaseen suurkaupunkiin lomalla ollessani. Ensimmäinen kerta ulkomailla ilman vanhempia, opintomatka melko vieraiden ihmisten kanssa. Ruuhkaisessa metrossa kadotin muun porukan. Huomasin tilanteen vasta monta pysäkkiä myöhemmin, kun muut olivat jo jääneet kyydissä. Hätäännyin, säntäsin ulos metrosta. Puhelin ei tietenkään siellä maan alla toiminut. Tässä kohti taisin jo olla aika paniikissa, muistissa n. 10-15 min tyhjä aukko.
Seuraava selkeä muistikuva on puistossa, ihan metrotunnelin lähellä. Tiesin olevani pahasti hukassa, hiton isossa kaupungissa yksin ja onnettomalla turistienglannilla varustettuna. Paikallista kieltä en puhunut ollenkaan. Ratkaisuni onnettomaan tilanteeseen oli ostaa jäätelö :D Jäätelön jälkeen taisin jopa tajuta, että maan pinnalla puhelinkin toimii ja voisi jo soittaa jollekin...
Muutin työn perässä jotakuinkin toiselle puolelle Suomea. Olen melko ujo, joten tutustuminen on vaikeaa, ja lisäksi uudet työkaverit ovat melkoisen paljon vanhempia vastakkaisen sukupuolen edustajia...
Pidän työstäni ja olen onnellinen että sen sain, mutta aika yksinäinen olo on. Olen onnistunut kehittelemään itselleni kammon, että jos tuo vanhahko välillä kiukutteleva autoni vaikka tyhjentää akun jossain vaiheessa... Ennen oli aina tutut jotka pyytää paikalle virtakaapelien kanssa, nyt ei ketään. Hinauspalvelu tietysti :P
Pärjään kyllä itseksenikin, mutta välillä kurjaa kun kaikki läheiset ja luotetut ovat monen sadan kilometrin päässä :P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväni kanssa vietin aikaa hänen asunnollaan isossa kaupungissa ja itse olen siis pienestä maalaiskylästä. Ajan kuluessa tutustuin mieheen ja ystäväni aina kyyditsi minut hänen luokseen ja haki takaisin. Sitten eräänä lauantai iltana siinä 22 aikaan sain päähäni lähteä mieheni luokse ja otin pyörän alle. Matkaa oli kolme kilometriä. Se oli iso virhe. Vaikka käytin iPhonen karttasovellusta ja katsoin sivu silmällä reittiä että milloin käännyn niin eksyin. Kyllä siinä pala kurkussa kuristi ja paniikki meinasi iskeä kun vaikka miten käänsin reittiä puhelimessa se näytti ihan jotain muuta. Ja olen maailman surkein kartan lukija! Ei muutakuin soitto miehelle että eksyin. Tälläisestä pienestä maalaiskylästä kotoisin ne kaikki kerrostalot ja tiet näytti samalta.
Sairastuin masennukseen opiskeluaikana. 300km päässä sukulaisista ja ystävistä aivan yksin sairastamassa.