Lue keskustelun säännöt.
Voinko luottaa siihen että yli 70-vuotiaat vanhempani pärjäävät elämänsä loppuun asti kodissaan?
16.02.2022 |
Toisella heistä on paljon sairauksia ja toisella ei mitään. Molemmilla ajokortit. Asuvat maaseudulla.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
? Kenellä on noin vanhoja vanhempia? Itse menetin äitini hänen ollessaan 54 vuotta ja isäni 65 vuotiaana. Itse olen nyt 41 vuotta. Mitä rohtoja teidän vanhemmat oikein syövät!?
Oliko sun vanhempasi juoppoja vai miksi kuolivat noin kauan ennen keskimääräistä elinikää?
? Ihan normaaleja ihmisiä. Äiti sai sairaskohtauksen ja isä kuoli haimasyöpään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin he voivat vaan fyysisesti niin hyvin että ajattelen onko meno samaa loppuun asti. Esim isäni äiti eli kodissaan kuolemaansa asti. eli 93-vuotiaaksi. t.ap
Aika vaikea tuota tulevaa terveyttä on kenenkään kohdalla ennustaa. Epävarmuudessa eletään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riittää jos toinen saa muistisairauden ja toinen aivoinfarktin jonka seurauksena halvauksen, niin se oli siinä kotona pärjääminen.
Kyllä sitä ihmistä pidetään omassa kotonaan yllättävänkin huonokuntoisena ja pitkälle muistisairaana. Kotihoito jäy muutaman minuutin vilkaisun tekemässä muutaman kerran vuorokaudessa ja loppuajan olet yksin. Tai yhtä vanha omainen ”hoitaa” jaksamisen äärirajoilla puolisoaan.
Tuo tilanne on siinä mielessä maaseudulla parempi (tai tämä ainakin minun kokemus). Oman entisen kotikuntani keskustassa oli vapaina olevia kunnan vuokra-asuntoja ja ainakin omia omaisiani houkuteltiin muuttamaan kirkonkylän keskustaan pois syrjäkylän omakotitalosta. Perustelivat sitä esim sillä, että kotisairaanhoidon palvelut on helpompi toteuttaa kylän keskustaan.
Vierailija kirjoitti:
? Kenellä on noin vanhoja vanhempia? Itse menetin äitini hänen ollessaan 54 vuotta ja isäni 65 vuotiaana. Itse olen nyt 41 vuotta. Mitä rohtoja teidän vanhemmat oikein syövät!?
No minä olen 72 v ja mieheni samanikäinen. Emme käytä mitään "rohtoja", ainoastaan D, C ja B- vitamiineja. Miehelläni on sydän- ja verenpainelääkitys.
Yritämme syödä terveellisesti, liikkua säännöllisesti ja pitää varamme, ettei ylipainoa pääse kertymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riittää jos toinen saa muistisairauden ja toinen aivoinfarktin jonka seurauksena halvauksen, niin se oli siinä kotona pärjääminen.
Kyllä sitä ihmistä pidetään omassa kotonaan yllättävänkin huonokuntoisena ja pitkälle muistisairaana. Kotihoito jäy muutaman minuutin vilkaisun tekemässä muutaman kerran vuorokaudessa ja loppuajan olet yksin. Tai yhtä vanha omainen ”hoitaa” jaksamisen äärirajoilla puolisoaan.
Tuo tilanne on siinä mielessä maaseudulla parempi (tai tämä ainakin minun kokemus). Oman entisen kotikuntani keskustassa oli vapaina olevia kunnan vuokra-asuntoja ja ainakin omia omaisiani houkuteltiin muuttamaan kirkonkylän keskustaan pois syrjäkylän omakotitalosta. Perustelivat sitä esim sillä, että kotisairaanhoidon palvelut on helpompi toteuttaa kylän keskustaan.
Ihan samaa pikakäyntiä se kotihoito tekee täällä maallakin. Yhtä kiireisiä ovat hoitajat kun paikkoja on ahdettu yhdelle vuorolle älytön määrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa omituinen kysymys. Miksi, Ap, luulet että hoitokoteja on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti pääsi eläkkeelle 63 v, isä oli jo eläkkeellä.
Ekana laitettiin omakotitalo myyntiin.
Sijainti huono. Välittäjä koko ajan sanoi tiputa hintaa, tiputa hintaa.
Ei tiputettu, kylässä ei vaan asunnot mene kaupaksi.
2 v myyntiin, sinä aikana lähti tavaraa eteenpäin älyttömästi.
Hommattiin vanhemmille heti asumisoikeusnro ja muuttivat samaan kaupunkiin, missä minä asun.
Muutto oli tosi helppo. Vkonloppu meni, matkaa oli pari sataa km ja 2 reissua tehtiin.
Asuivat ekassa asunnossa pari v ja nyt viime vuonna muuttivat lähemmäksi mua, vuotta aikaisemmin myytiin mökki pois. 1,5 v paremminkin.
Asuvat nyt pienessä kolmiossa. Kaikki toimii.
Mun vanhemmat asuu n. 30 kilometrin päässä minusta. Pääsen kyllä auttamaan heitä jos pyytävät vaan eivät oo koskaan pyytäneet. t.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei voi koskaan tietää. Oma mummini eli 85-vuotiaaksi hyväkuntoisena omassa omakotitalossa, kunnes sai aivoinfarktin ja viimeiset 2 vuotta oli halvaantuneena laitoksessa.
Ihan hyvin voi luottaa.
En mä ainakaan oo koskaan kuullu et missään ois ikinä tapahtunu mitään eikä varsinkaan ajan kanssa.
Mitäs luulet? Pysyykö ihminen keskimäärin terveydeltään vakaana elämänsä loppuun asti, kunnes päivänä X kaatuu saappaat jalassa? Voiko elämää ennustaa ylipäätään ennakolta?