Onko täällä muita, jotka ei ole koskaan pyörtynyt?

Riippuu siten miten paljon loisia ja bakteereja on aivoissa.

Pari kertaa ollu lähellä, onneks taju pysyi... Mutta sitä tuskanhien määrää ja silmien sumentumista, hirveä olotila!

Täällä yks! Tosin uskonpa että meitä ei-pyörtyneitä on enemmän kun niitä jotka ois pyörtyny? En tunne kun ihan muutaman vaan...?

Mä en ole pyörtynyt, mutta melkein päivittäin käy lähellä. Onneks oon oppinut tunnistamaan, että heti kun alkaa päätä kuumottaa ja silmissä tummumaan niin meen kyykkyyn. Pelottaa että jos joskus pyörrynkin, asun pienen lapsen kanssa kaksin :/

Kerran olen muksuna pyörtynyt kuumeessa.

Minulla oli nuorena usein lähellä (kylmä hiki, näkö pimenee), mutta varsinaisesti pyörryin vasta joskus 25-v. Ei siinä sen kummempaa, yhtäkkiä vaan herää, että mitä, pyörryinkö mä? Ei se ole pelottavaa, jos vain ehtii istumaan tai makuulle niin ettei lyö päätään jos kaatuu.

En toistaiseksi,välillä tuntuu että lähtee taju kun esimerkiksi migreenikohtauksen alkaessa näen ihme valoilmiöitä,mutta yleensä se menee nopeasti ohi.

[quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 14:52"]

Riippuu siten miten paljon loisia ja bakteereja on aivoissa.

[/quote]

Se on hienoa,kun palstalla on aina joku lääketieteen asiantuntija paikalla! :D

Eiköhän se ole yleisempää että ei ole pyörtynyt kuin että on pyörtynyt. Itse en ole koskaan. Lapsena muistan kun tehtiin "happikännejä" mikä oli tosi typerää ja vaaralista mutta eihän me siitä välitetty. Homman nimi oli siis että pidätettiin siis hengitystä niin kauan että tajunta sumenee. Kaverit on valmiina ottamaan vastaan jos pyörtyy. Siitä tulee sen muutaman sekunnin ajaksi ihan känninen olo.. ihmekkös kun ei saa aivot happea. Voi helkuta miten tyhmiä tempauksia lapsilla on.

Mäkään en ole koskaan pyörtynyt, joskus kyllä meinannut. Kuulin joskus että pyörtyessä voi tulla pissat housuun ja sen jälkeen ajatus pyörtymisestä on ahdistanut.

Mä kuuluin yli 50 vuotta ei-pyörtyneisiin. Sitten kerran tuli yks-kaks pyörtyminen ilman pienintäkään ennakkovaroitusta.

Semmoisia silmien mustenemisia ja huimauksia mulla oli kyllä ollut. Niihin ehdin reagoida käymällä istumaan tai jopa makaamaan, enkä sitten pyörtynytkään.

Joskus 15 vuotiaana pyörryin koulussa ennen tunnin alkua. Musti pisteitä näin, alkoi tulla oksettava olo, jalat pettivät alta ja silmissä pimeni. Aivan kuin lamppu olisi sammutettu. Se oli PELOTTAVA tunne kun ei ehtinyt sanoa mitään kun taju lähti. En enää ikinä halua kokea sitä uudestaan! Joku lukiolainen sai minut sitten kantaa terveydenhoitajalle ja sieltä heräsin. Kavereilta ja eritoten tuntemattomilta tytöiltä sain kuulla paljon kiusoittelua kun se kantajani sattui olemaan yksi lukion komeimpia ja suositumpia poikia :D

En ole minäkään koskaan pyörtynyt ja ikäni on yli 50.

E ole koskaan, t.18v
Kerran saattoi olla lähellä terveystiedontunnilla kun katsottiin jotain osteoporoosidokumenttia ja tuli kauhea olo, kylmä hiki ja oli pakko maata pää pulpetin päällä ja laittaa silmät kiinni

Minä en ole, eikä ole ollut lähelläkään. Pyörtymistä kyllä pelkään kovasti.

En ole koskaan pyörtynyt. Välillä on heikottanut ja on pitänyt äkisti istua alas, mutta aina olen pysynyt tolkuissani. N26.

en ole. 47 v.

Minullakaan ei ole mitään taipumusta pyörtyilyyn tai näön sumentumiseen, mutta kerran minuun kohdistui niin kova äkillinen kipu, että muistan vain kun silmissä pimeni ja sitten heräsinkin maasta aihan ihmeissäni. Itse pyörtymisestä ei jäänyt traumoja, mutta se äkillinen kipu.....

Mulla taas kaveripiirissäni mä olen ainut, joka ei ole pyörtynyt, siksi tuli mieleen kysyä. Mies ei ole pyörtyväistä sorttia, mutta pari kertaa on kuulemma taju mennyt lapsena kun on pahasti loukannut. Yksi kavereistani pyörtyilee taas jatkuvasti, hänellä on niin matala verenpaine. Ja muistan kun siskoni sai aivotärähdyksen, muutaman päivän ajan hän pyörtyili vähän väliä ja meidän piti olla häntä herättelemässä. Mulla on itselläni käynyt pari isompaa onnettomuutta, on ollut jopa lievä aivotärähdys, mutta silti koskaan en ole pyörtynyt, ei ole edes silmissä sumentunut. Ap

Minä pyörryin ensimmäisen kerran niin, etten edes tajunnut mitä oli tapahtunut. Oli joululoman viimeinen päivä enkä saanut unta. Sitten heräsin lattialta ja aloin manata, että kun vihdoin saa unen päästä kiinni, joutuu lattialle. Sitten huomasin avonaisen yläkaapin oven ja tuolin sen edessä ja muisti alkoi palata pätkittäin. Joku juttu oli tullut mieleen, mitä piti sieltä yläkaapista katsoa. Jälkeenpäin olen siunaillut hyvää tuuriani, ettei sattunut kummasti. Olihan siinä pudotusta, kun on tuolilla seissyt ja sieltä käsin pyörtynyt lattialle.

Toisen kerran pyörryin myös suorilta jaloilta ilman ennakkovaroitusta. Tämäkin teini-ikäisenä. Sen jälkeen en ole pyörtynyt, mutta joskus huimaa kun nousen nopeasti ylös ja pää tuntuu kevyeltä.