Mä vihaan joukkuepelejä. Miksen voi olla pelaamatta?

En osaa potkia palloa, en heittää frisbeetä. En osu pesiksessä palloon, enkä saa mitään heitettyä esinettä koskaan kiinni. Kun koulun pakkoliikunta loppui, aloin nauttia liikkumisesta - yksin. Uinti, pyöräily, kävely, lenkkeily, löysin hirveästi lajeja, joita voin harrastaa yksin. Nautin liikkumisesta tosi paljon.

Mutta! Pakkojoukkuepelit eivä loppuneetkaan kouluun. Nyt pitäisi osallistua kaikenlaisiin perhepeleihin, jossa kaikki on mukana, kaikilla on hauskaa, kukaan ei ole huono jne. MUTTA KUN MINÄ OLEN HUONO! Pilaan kaikkien pelin, pelit keskeytyvät, palloja haetaan puskista ja ojista, frisbeet lentävät kuuseen ja lyön pesiksessä kovan pallon jonkun naamaan. Ottaa päähän.

Ja sitten kun sanon, etten oikeasti osaa ja olisin mieluiten osallistumatta, saan nyrpeitä katseita. Että miksi lasten pitää osallistua, jos aikuiset voi maata kentän reunalla.

MÄ VAIN VIHAAAN, VIHAAN JA VIHAAN JOUKKUEPELEJÄ! 

T.Äiti, aikuinen, nainen, pelisilmätön