Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitäs sitten jos epäonnistunut elämässään? Kun ei ole enää keinoja nousta?
15.02.2022 |
Se on vain totuus. Annan kaiken vain mennä koska en näe enää mitään tarvetta yrittää.
Päästän vain irti.
Mitään mielenkiintoa minulla ei ole enää yrittää saada elämääni toimivaksi, tyrin kaiken kuitenkin. Olen niin tyhmä, että en opi virheistäni ja elän samaa helvettiä läpi uudelleen ja uudelleen.
Työtkin ovat itselleni silkkaa ahdistusta ja nöyryytystä koska en usko kuitenkaan enää itseeni.
Parisuhteet todella hirvittäviä. Valitsen puolisoiksi mielenvikaisia alkoholisteja.
Niin, että ei ole enää jäljellä omaa identiteettiä. Ystäviä ei ole myöskään.
Olen rajoilla, en tiedä mitä tekisin mutta tiedän vain, että en kykene enää mihinkään tähän samaan. Ehkä lääkäriin pitäs mennä mutta sekin tuntuu häpeälliseltä.
Joskus epäilty kaksisuuntaista mielialahäiriöö sekä traumaperäistä stressihäiriötä.
Olen vain yrittänyt siitä huolimatta taistella itsekseni mutta ojasta allikkoon aina vain.
Minussa vain on jotain vialla.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Kiitos teille ihan todella paljon.
Masentunut olen. Olen karsinut nyt paljon elämästä pois että jaksaisin. Olen kuitenkin henkisesti niin loppu, että luulen olevani jo jossain määrin osaston tarpeessa. Vähintään avun tarpeessa.
Otin nyt terveyskeskukseen yhteyttä. Lakkaan taistelemasta ja otan vastaan avun. Lakkaan ajattelemasta mitä muut minusta ajattelevat. He pitävät minua vahvana ja tulevat ihmettelemään avun hakemista. Minulle ihan sama. Olen liikaa jo yrittänyt vain selvitä ja miellyttää toisia, olla piilossa ja itkenyt yksin.
Olen jopa suunnitellut vakavasti kaiken loppua.
En vain enää tiedä mitä tehdä joten luovutan väliaikaisesti. Toivottavasti saan apua, yksin en pärjää, en enää mitenkään.
Ap
Nyt pitää luopua perfektionismista ja toisten miellyttämisestä. Se tie ei vie mihinkään.
Happimaski ensin omalle nassulle, jookos?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos harrastusneuvoista.
Nyt ei kuitenkaan ole minkäänlaista mielenkiintoa miettiä yhtään moisia. Luo vain paineita ja pelkoa kaikki mitä ihmiset neuvovat tekemään vaikka tarkoitus olisikin hyvä. Yritän vain selviytyä tästä jotenkin nyt ja ehkä joskus tämä aika on pelkkä muisto vain ja pääsen taas jaloilleni. Ap
Yks pieni juttu voi auttaa voimaantumaan. Toisille se on kutominen, toisille lenkkeily.
Kuulostaa varmaan tyhmältä mutta mun mielialaani kohensi se että aloin sijoittamaan pienestä palkastani osakkeisiin. Yhtäkkiä elämään tulikin mielenkiintoa kun seurasin salkkuni kasvamista ja saapuneita osinkoja. Kiinnostuin myös firmojen talousluvuista. Aloin haaveilla siitä mitä voin tehdä kun säästöjä on tarpeeksi. Tavoitteena on joskus pieni edullinen loma-asunto ulkomailta. Olen tajunnut että siihen ei tarvitse lottovoittoa.Riittää kun tutkii mitkä firmat todennäköisesti pärjäävät. Riittää kun ottaa pitkän rivin pieniä askelia sihen suuntaan.
PItää olla jokin juttu miksi puskea eteenpäin. Vaikka itselle luvattu pieni ulkomaanmatka tai harrastusreissu. Tai päiväkäynti kauneushoitolassa.
Jokin juttu mitä odottaa ja mihin voi omilla toimilla vaikuttaa. Mieti sellainen ja tähtää siihen. Sen saavutettuasi keksi seuraava etappi.
Löysin isän kuolleena koneen äärestä. Tämä sivu oli viimeinen jolla kävi. Toivottavasti olette ylpeitä itsestänne.
Heti kun tässä aloin miettimään, että mahdanko saada edes apua, niin sain heti huomiselle ajan.
Ongelmat ovat niin pitkälti aikaväliltä oikeastaan lähteneet luisumaan etten tiedä miten kertoa.
Ehkä teen jonkinlaisen oirelistan ja niihin liittyneet syyt mitä tässä on viime aikoina ollut. Pelkään, että rupean itkemään ja kertomani on epäjohdonmukaista, joten ehkä helpompi paperille lyhyesti sanoittaa tätä kaikkea ja näyttää se sitten hoitajalle.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvitse tehdä mitään.
Ei mullakaan ole enää voimia, mahdollisuuksia tai aikaa nousta täältä pohjalta. Olen siis päättänyt, että olen vain. Elelen yksin työttömyyskorvauksilla vuodesta toiseen ja yritän olla mahdollisimman vähän ihmisten kanssa tekemisissä. Ehkä joskus sitten päätän päiväni, kun en enää jaksa tätä, mutta nyt vain olen.
Helpotti kun tajusin, että ei mulla ole enää mahdollisuuksia mitään saavuttaa tai elämääni mitenkään parantaa. Se poisti stressin ja osittain häpeänkin. Joku voi haukkua luuseriksi, mutta ei se haittaa, koska olen tiedostanut luuseriuteni.
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse tehdä mitään.
Ei mullakaan ole enää voimia, mahdollisuuksia tai aikaa nousta täältä pohjalta. Olen siis päättänyt, että olen vain. Elelen yksin työttömyyskorvauksilla vuodesta toiseen ja yritän olla mahdollisimman vähän ihmisten kanssa tekemisissä. Ehkä joskus sitten päätän päiväni, kun en enää jaksa tätä, mutta nyt vain olen.
Helpotti kun tajusin, että ei mulla ole enää mahdollisuuksia mitään saavuttaa tai elämääni mitenkään parantaa. Se poisti stressin ja osittain häpeänkin. Joku voi haukkua luuseriksi, mutta ei se haittaa, koska olen tiedostanut luuseriuteni.
Juuri tällaiselta minusta tuntuu. Siis en ole tuossa tilanteessa mutta hyvin lähellä siinä, että päätän vain antaa olla, juuri kuten sinäkin koska voimat eivät riitä.
En vain kestä enää tätä kaikkea. Siihen on monta syytä tai moni asia on johtanut tähän.
Itsetuntoni on todella surkea nykyään. Taustalla useita uupumisia. Mieliala syklii eestaas niin ettei järki kestä. Olen jatkuvassa stressitilassa.
En vain kestä elämän kriiterejä.
Onneksi ei kuitenkaan ole lapsia. Enkä omista mitään.
Elämä on sellaista tuuliajoa ollut ja olen todella yrittänyt mutta olen mieleni vanki, siltä ainakin tuntuu. Teen vääriä valintoja enkä vain ymmärrä miten itseäni tulisi kohdella, en osaa tai uskalla vetää rajoja.
Huominen mietityttää, olenko tarpeeksi sairas tai tarpeeksi ollakseni oikeutettu apuun ja mitä apua voin saada. Mielialalääkkeitä nyt pyydän vaikka ennen olen ollut jopa vastaan mitään tuollaisia. Nyt tuntuu, etten selviä ilman jotain lääkitystä.
Töistä tai mistään en uskalla haaveilla. Minulla ei vain ole voimia nyt. Pelottaa mihin elämä vie. Jospa nyt kuitenkin selviäisin tästä..
Kaikki vaihtoehdot kuitenkin pelottavat mutta katsotaan, päivä kerrallaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri siksi olen valmistellut itsemurhaa. Pyrin siihen että asunto on helppo siivota jäljiltäni. Annan lapsille ne tavarat jotka ovat oikeasti heidän mutta ovat minulla koska ovat saaneet ne yhteisesti. Olen valinnut hautaustavan ja hautajaisten musiikin. Vaatteita on vuosiin ollut 1 asukokonaisuus talvelle ja yksi kesälle joten ei jää paljon siivottavaa.
Kun matalapalkka työt ja jatkuva köyhyys tiputtaa psykiatritkin toteaa vain, että:
Ei ole masennusta olet vain ymmärtänyt harvinaisen hyvin omat mahdollisuutesi parantaa elämän laatuasi tai enemmänkin mahdollisuuksien puutteen. Uskomme että elämäsi olisi ollut todellakin parempi jos olisit syntynyt toiseen maahan ja yksityiskohtaisen selvityksesi johdosta ymmärrämme, että olisit sopinut paremmin aasialaiseen kulttuuriin.
Suomalainen yhteiskunta on köyhille karu koska suomessa yleinen käsitys on ettei täällä voi olla köyhä kuin omasta syystä ja valtion taholta saamasi kohtelun perusteella olemme todenneet, että suomi vihasi on perusteltua ja olisimme todennäköisesti samassa tilanteessa itsekin siihen päätyneet.
Jokainen kahdeksasta psykiatrista itki istuntojen aikana vaikka minä en ja kaksi sanoi, että eivät ole sitten koskaan tätä sanoneet mutta olisivat tilanteessani itsekin itsemurhan kannalla.
tuo olikin sitten viimeinen viestini (tai siis tämä) huomatessani miten täällä kaikkiin viesteihini reagoidaan olen todennut että en sovi tänne muiden suomalaisen seuraan (vähintään viiden sukupolven suomalainen pidemmälle en tiedä) ja aikaistan itsemurhaani ja lähden. Kiitos tuomiosta.
Nyt ei oikein ymmärretä sinua. Kerro mikä sinulla on hätänä?
Alue: Aihe vapaa
Sen verran voisit koittaa rakastaa itseäsi että lähdet kävelylle heti kelin niin salliessa. Liikunta kun parantaa mielialaa.