Mitäs sitten jos epäonnistunut elämässään? Kun ei ole enää keinoja nousta?

Hae hyvä ihminen apua! Tuo on masennus-niminen sairaus. Mulla on ollut samoja ongelmia, joten ymmärrän sua. Ja ei, en aio sanoa että "kaikki kääntyy hyväksi ja blaa blaa...", mutta elämästä voi tulla siedettävää, yksi hyvä ystävä voi löytyä ja jopa työkin jolla elää. Mutta hoida masennustasi ensin, kaikkea hyvää sinulle!

No sitten epäonnistutaan. Ei se maailmaa kaada.

Ja aapeen sijalla pitäisin nyt muutaman vuoden rauhoittumistauon: 

-jos työt ovat pelkkää ahdistusta ja nöyryytystä koska et usko itseesi, niin anna periksi: älä yritä sen enempää, teet vaan sen minkä osaat. Jollei se riitä, työnantaja osaa kyllä irtisanoa sut - ja jollei osaa, omapa on vikansa.

-jos parisuhteesi ovat hirvittäviä, ja puolisosimielenvikaisia alkoholisteja, ole mieluummin yksin.

- jos identiteetti on kadonnut, onkin oikeastaan oikein hyvä vaihe olla yksin (ilman puolisoa ja ilman ystäviäkin) ja tunnustella kaikessa rauhassa, että mikä ja kuka minä oikein olenkaan, ja mistä tykkäisin ihan itse, jos ei tarvitsisi välittää muista lainkaan.

- ÄLÄ TAISTELE. Koita mieluummin sopeutua! SIllain elämästä selviää - ei lopulta hengissä, mutta siihen asti helpommalla -  ja siitä jopa löytää hyviäkin puolia.

Sinä tarvitset ulkopuolista apua, katkaistaksesi tuon olotilan. Sinä tarvitset hyviä kokemuksia elämääsi.

Tarvitset ystävän, joka on empaattinen. Olet varmaan itsekin empaattinen. Ihminen joka tekee virheitä, on henkisesti kehittyneempi, eikä ole alituiseen tuomitsemassa muita.

Olet hyvällä tiellä, kunhan saat vähän tai paljonkin tukea.

Jonkinlainen tapetin vaihto voisi myös tehdä hyvää.

Iloa ja rakjautta elämääsi, toivon todellakin.

Kiitos teille ihan todella paljon.

Masentunut olen. Olen karsinut nyt paljon elämästä pois että jaksaisin. Olen kuitenkin henkisesti niin loppu, että luulen olevani jo jossain määrin osaston tarpeessa. Vähintään avun tarpeessa.

Otin nyt terveyskeskukseen yhteyttä. Lakkaan taistelemasta ja otan vastaan avun. Lakkaan ajattelemasta mitä muut minusta ajattelevat. He pitävät minua vahvana ja tulevat ihmettelemään avun hakemista. Minulle ihan sama. Olen liikaa jo yrittänyt vain selvitä ja miellyttää toisia, olla piilossa ja itkenyt yksin.

Olen jopa suunnitellut vakavasti kaiken loppua.

En vain enää tiedä mitä tehdä joten luovutan väliaikaisesti. Toivottavasti saan apua, yksin en pärjää, en enää mitenkään.

Ap

Juuri siksi olen valmistellut itsemurhaa. Pyrin siihen että asunto on helppo siivota jäljiltäni. Annan lapsille ne tavarat jotka ovat oikeasti heidän mutta ovat minulla koska ovat saaneet ne yhteisesti. Olen valinnut hautaustavan ja hautajaisten musiikin. Vaatteita on vuosiin ollut 1 asukokonaisuus talvelle ja yksi kesälle joten ei jää paljon siivottavaa.

Kun matalapalkka työt ja jatkuva köyhyys tiputtaa psykiatritkin toteaa vain, että:

Ei ole masennusta olet vain ymmärtänyt harvinaisen hyvin omat mahdollisuutesi parantaa elämän laatuasi tai enemmänkin mahdollisuuksien puutteen. Uskomme että elämäsi olisi ollut todellakin parempi jos olisit syntynyt toiseen maahan ja yksityiskohtaisen selvityksesi johdosta ymmärrämme, että olisit sopinut paremmin aasialaiseen kulttuuriin. 

Suomalainen yhteiskunta on köyhille karu koska suomessa yleinen käsitys on ettei täällä voi olla köyhä kuin omasta syystä ja valtion taholta saamasi kohtelun perusteella olemme todenneet, että suomi vihasi on perusteltua ja olisimme todennäköisesti samassa tilanteessa itsekin siihen päätyneet.

Jokainen kahdeksasta psykiatrista itki istuntojen aikana vaikka minä en ja kaksi sanoi, että eivät ole sitten koskaan tätä sanoneet mutta olisivat tilanteessani itsekin itsemurhan kannalla.

Älä välitä enää mistään. Ei täällä tartte onnistua - ei elämä ja maapallo ole mikään suorituslaitos pakkovankila. Hyväksyt kaiken niin kuin se on ja otat vastaan mitä tulee. Huolehdi joka päivä vaan sen päivän suruista. Jos uskot Jumalaan niin tiedät, että ihminen on itsessään arvokas ja Jumalan kuva eivätkä ne suoritukset ole 'se juttu'. Älä siis ota mitään suorituspaineita yhtään mistään. Vapauta itsesi!

HANKI JOKU HARRASTUS JOTA TEET KAIKEN MUUN SUORITTAMISEN SIJAAN. Ja sitten aika näyttää jos se vie vaikka johonkin uuteen maailmaan.

Minäkin olen täysin epäonnistunut elämässäni. Ei ole yhtään mitään, enkä ole yhtään mitään. Vaikka mitä yritin / tein niin mikään ei koskaan johtanut kuitenkaan yhtään mihinkään. Ihan turhaa kaikki... kouluakin olisi riittänyt jos olisin lopettanut keskikouluun - kaikki muu ylimääräistä ja turhaa. Olisi pitänyt panostaa vain yhteen asiaan, mutta nuorena en tiennyt mitä se olisi edes ollut. Ja on niin hullunkurista, että esimerkiksi Kallion friidusta tuli ihan presidentti ja minusta, joka muka syntynyt kultalusikka suussa häneen verrattuna tuli tämän maan yksi luuseri ja syrjäytynyt...

Minäpä luulen, että moni täällä voi huonosti sillä tämä ei ole mikään maailman onnellisempien maa ja Pisatulokset pelkkää pissaa... Tässä kaikessa on jotain perusmätää eli yhteiskunnassamme on jotain ihan outoa... Paljon panisin nimenomaan tuon koululaitoksen piikkiin... joka tasapäistää kaikki... huonoja kehutaan ja hyviä lyödään lapiolla päähän eli koko kouluajan saa kuulla opettajilta ja tuntea nahoissaan, että sinä et ole mitään... Mitään ei ole yritetty ollakaan, mutta nyt se on sitten toteutunut kuin Muuminlaakson Muumimamma ja PikkuMyy... 

HARRASTUSVINKKEJÄ:

Vanhojen tuolien entisöinti.

Villapuseroiden kutominen plus päähineet ja huivit... Kaikki koko perheelle!

Ompele jotain - vaikka kietaisuhame niiden päivien varalle kun et enää mahdu nykyisiin. Ainakin musta ja sitten voit tehdä näitä useampia. Kaavatkin voisit aikaansaada ihan itse.

Piirtäminen - ei maksa mitään kuin kasan A4 paperia ja lyijykyniä ja sitä voi harrastaa muksujen kanssa ja se voi levitä laajemmaksi kuvataideharrastukseksi.

Opettele soittamaan pianoa tai kitaraa ja rupea harrastamaan laulua ja siis opettelemaan kivoja biisejä.

Kirjoita omaelämänkerta viiden vuoden jaksoissa ja pidä tästä lähtien päiväkirjaa. Kirjoita enkuksi niin ylläpidät kielitaitoa ja ehkä jopa kehityt. Kirjoita kaunolla - on tärkeää ja sen voit liittää tuohon piirustusharrastukseen.

Laita mahdollisimman halpoja, mutta hyviä ruoka- ja leivonnaisreseptiä ja tee niistä kaunolla keittokirja jossa myös itse ottamiasi kuvia.

Seuraa jotain sarjaa... Tosi hyvä on ollut Milanon naisten paratiisi. Kivoja vaatteita, autoja sun muuta aikojen takaa ja ihmissuhteita sun muuta joita voisi olla oikeassakin elämässä. 

Kiitos harrastusneuvoista.

Nyt ei kuitenkaan ole minkäänlaista mielenkiintoa miettiä yhtään moisia. Luo vain paineita ja pelkoa kaikki mitä ihmiset neuvovat tekemään vaikka tarkoitus olisikin hyvä. Yritän vain selviytyä tästä jotenkin nyt ja ehkä joskus tämä aika on pelkkä muisto vain ja pääsen taas jaloilleni. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitos teille ihan todella paljon.

Masentunut olen. Olen karsinut nyt paljon elämästä pois että jaksaisin. Olen kuitenkin henkisesti niin loppu, että luulen olevani jo jossain määrin osaston tarpeessa. Vähintään avun tarpeessa.

Otin nyt terveyskeskukseen yhteyttä. Lakkaan taistelemasta ja otan vastaan avun. Lakkaan ajattelemasta mitä muut minusta ajattelevat. He pitävät minua vahvana ja tulevat ihmettelemään avun hakemista. Minulle ihan sama. Olen liikaa jo yrittänyt vain selvitä ja miellyttää toisia, olla piilossa ja itkenyt yksin.

Olen jopa suunnitellut vakavasti kaiken loppua.

En vain enää tiedä mitä tehdä joten luovutan väliaikaisesti. Toivottavasti saan apua, yksin en pärjää, en enää mitenkään.

Ap

Tämä kuulostaa hyvältä suunnitelmalta. Anna itsellesi aikaa ja lepoa ja ota vastaan apua. Sillä, mitä muut ajattelevat ei todellakaan ole väliä.

Vierailija kirjoitti:

Juuri siksi olen valmistellut itsemurhaa. Pyrin siihen että asunto on helppo siivota jäljiltäni. Annan lapsille ne tavarat jotka ovat oikeasti heidän mutta ovat minulla koska ovat saaneet ne yhteisesti. Olen valinnut hautaustavan ja hautajaisten musiikin. Vaatteita on vuosiin ollut 1 asukokonaisuus talvelle ja yksi kesälle joten ei jää paljon siivottavaa.

Kun matalapalkka työt ja jatkuva köyhyys tiputtaa psykiatritkin toteaa vain, että:

Ei ole masennusta olet vain ymmärtänyt harvinaisen hyvin omat mahdollisuutesi parantaa elämän laatuasi tai enemmänkin mahdollisuuksien puutteen. Uskomme että elämäsi olisi ollut todellakin parempi jos olisit syntynyt toiseen maahan ja yksityiskohtaisen selvityksesi johdosta ymmärrämme, että olisit sopinut paremmin aasialaiseen kulttuuriin. 

Suomalainen yhteiskunta on köyhille karu koska suomessa yleinen käsitys on ettei täällä voi olla köyhä kuin omasta syystä ja valtion taholta saamasi kohtelun perusteella olemme todenneet, että suomi vihasi on perusteltua ja olisimme todennäköisesti samassa tilanteessa itsekin siihen päätyneet.

Jokainen kahdeksasta psykiatrista itki istuntojen aikana vaikka minä en ja kaksi sanoi, että eivät ole sitten koskaan tätä sanoneet mutta olisivat tilanteessani itsekin itsemurhan kannalla.

Puolet väestöstä on köyhiä ja heidän kaikkienko pitäisi tehdä itsemurha sen takia? Tuskin psykiatri kehottaa ketään tekemään itsemurhaa, se on vastoin lakiakin.  Älä edes harkitse tuollaista. 

Nimenomaan, mitä sitten? Elämä viuhuu kuitenkin pikavauhtia ohi, eikä ole juurikaan käytännön merkitystä mitä elämässäsi teit tai jätit tekemättä. Koko ihmiskunnan olemassolo on vain yksi silmänräpäys kosmisessa aikajänteessä.

Vierailija kirjoitti:

Juuri siksi olen valmistellut itsemurhaa. Pyrin siihen että asunto on helppo siivota jäljiltäni. Annan lapsille ne tavarat jotka ovat oikeasti heidän mutta ovat minulla koska ovat saaneet ne yhteisesti. Olen valinnut hautaustavan ja hautajaisten musiikin. Vaatteita on vuosiin ollut 1 asukokonaisuus talvelle ja yksi kesälle joten ei jää paljon siivottavaa.

Kun matalapalkka työt ja jatkuva köyhyys tiputtaa psykiatritkin toteaa vain, että:

Ei ole masennusta olet vain ymmärtänyt harvinaisen hyvin omat mahdollisuutesi parantaa elämän laatuasi tai enemmänkin mahdollisuuksien puutteen. Uskomme että elämäsi olisi ollut todellakin parempi jos olisit syntynyt toiseen maahan ja yksityiskohtaisen selvityksesi johdosta ymmärrämme, että olisit sopinut paremmin aasialaiseen kulttuuriin. 

Suomalainen yhteiskunta on köyhille karu koska suomessa yleinen käsitys on ettei täällä voi olla köyhä kuin omasta syystä ja valtion taholta saamasi kohtelun perusteella olemme todenneet, että suomi vihasi on perusteltua ja olisimme todennäköisesti samassa tilanteessa itsekin siihen päätyneet.

Jokainen kahdeksasta psykiatrista itki istuntojen aikana vaikka minä en ja kaksi sanoi, että eivät ole sitten koskaan tätä sanoneet mutta olisivat tilanteessani itsekin itsemurhan kannalla.

tuo olikin sitten viimeinen viestini (tai siis tämä) huomatessani miten täällä kaikkiin viesteihini reagoidaan olen todennut että en sovi tänne muiden suomalaisen seuraan (vähintään viiden sukupolven suomalainen pidemmälle en tiedä) ja aikaistan itsemurhaani ja lähden. Kiitos tuomiosta.

Ahdistaa.

Omalle terveysasemalle en pääse, sillä mt-puolella kuukausien jono.

Otin yhteyttä opiskelijaterveydenhuoltoon mutta viimeksi kävi niin, että passittivat vain verikokeisiin ja kun ei ollut mitään poikkeavaa niin se oli siinä. Tuntuu, että on hankala saada apua. Laitoin kuitenkin viestiä sinnekin.

Pelkään kuitenkin, että minua ei oteta tosissaan tai, että jotain todella radikaalia pitää tapahtua että saan tarvitsemaani hoitoa.

Ehkä pitää kertoa kaikista itsetuhoisista suunnitelmista, velkaantumisesta, pelaamisesta, huonosta väkivaltaisesta suhteesta ja itsetunnon totaalisesti kadottamisesta yms. Kaikenlaista on, tunne-elämä on ihan vinksallaan. En edes itke kovin helposti ja elämänilo on miltein kadonnut kokonaan.

Ap

Niin ja tuohon päälle lihominem +20 kg tullut todella nopeasti. Olen ollut helkkarin stressaantunut enkä välitä enää itsestäni.

Näkyy ihan jokaisella elämän osa-alueella tämä oireilu.

Ap

Jos on tullut oikeasti tyrittyä esimerkiksi siten että lusii pitkää kakkua ja mainekin on mennyt niin uskonto on auttanut monia. En ole itse uskovainen mutta tietyssä tilanteissa se voi olla vaihtoehto.

Pohjalta on vain yksi tie, ja se on tie ylöspäin. Itsekin sieltä kavunnut ja nyt olen vahvempi kuin koskaan henkisesti. Ota kaikki apu vastaan. Olet rakastettava ja arvokas ihminen ihan omana itsenäsi. Tsemppiä❣️

Hyvä, että hait apua! Ei ihmistä ole luotu selviämään yksin. Olemme tarvitsevia olentoja syntyjämme, mutta harmittavan moni oppii tuntemaan syyllisyyttä omasta tarvitsevuudestaan. On kuitenkin myös ihmisiä, jotka haluavat olla toisten tukena. Nyt ota vain kaikki apu vastaan. Julkisella ei pidä esittää vahvaa vaan olla täysin rehellinen voinnistaan, jotta otetaan vakavasti.

Mitä sitten teen jos en saa apua?

Kun tässä yritän miettiä, että pitää mennä kouluun, töihin, maksaa laskut, auttaa miestä, yrittää vain mennä eteenpäin niin tuntuu, etten enää pysty. En pysty menemään minnekkåän enkä jaksa tehdä tehtävän tehtävää. Mikään ei todellakaan kiinnosta eikä ole merkityksellistä.

Ajattelin että menen toiselle paikkakunnalle tässä lähipäivinä, aion olla yksin ja annan kaiken valua. Millään ei ole merkitystä. Ainakin olen yrittänyt hakea apua ja se näkyy sitten lukemattomissa yhteydenotoissa minnelie terveydenhoitajille ja sairaanhoitajille. Viestit ovat tallessa (digiklinikka) jossa minua on ohjattu aina vain toiseen tahoon ja kerrottu pitkistä jonoista.

Tåssä siis vuoden sisään. Joitakin kokeita otettu ja sanottu että tuut sit uudestaan jos tilanne pahenee.

En vain kertakaikkiaan jaksa enää tätä. On tullut täydellinen vastustus ja stoppi sietää enempää. En ymmärrä tätä oikein itsekään. Elämäni vain on täydellisen korjauksen edessä tarkoitti se sitten mitä vain niin tämä elämä saa jäädä. Tämä paska saa nyt jåädä, vaati se sitten ensin kaiken nykyisen romuttamista totaalisesti.

Ap

Ei se mikään totuus ole. Se on tekosyy olla yrittämättä. Vain neliraajahalvautunut ei voi nousta ylös ja heidänkin paristaan löytyy yksilöitä joiden henki on voittanut fyysiset rajoitteet.

Sun vaan pitää keksiä jotain uutta nyt.

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten teen jos en saa apua?

Kun tässä yritän miettiä, että pitää mennä kouluun, töihin, maksaa laskut, auttaa miestä, yrittää vain mennä eteenpäin niin tuntuu, etten enää pysty. En pysty menemään minnekkåän enkä jaksa tehdä tehtävän tehtävää. Mikään ei todellakaan kiinnosta eikä ole merkityksellistä.

Ajattelin että menen toiselle paikkakunnalle tässä lähipäivinä, aion olla yksin ja annan kaiken valua. Millään ei ole merkitystä. Ainakin olen yrittänyt hakea apua ja se näkyy sitten lukemattomissa yhteydenotoissa minnelie terveydenhoitajille ja sairaanhoitajille. Viestit ovat tallessa (digiklinikka) jossa minua on ohjattu aina vain toiseen tahoon ja kerrottu pitkistä jonoista.

Tåssä siis vuoden sisään. Joitakin kokeita otettu ja sanottu että tuut sit uudestaan jos tilanne pahenee.

En vain kertakaikkiaan jaksa enää tätä. On tullut täydellinen vastustus ja stoppi sietää enempää. En ymmärrä tätä oikein itsekään. Elämäni vain on täydellisen korjauksen edessä tarkoitti se sitten mitä vain niin tämä elämä saa jäädä. Tämä paska saa nyt jåädä, vaati se sitten ensin kaiken nykyisen romuttamista totaalisesti.

Ap

Sit sun pitää ihan ite koittaa repiä rahat terapiaan jostain tai hakea resepti mielialalääkitykseen.

On ihan hyvä että sulla on koulu, työ ja muutakin mietittävä. Keskity niihin. Jokainen suoritettu opintopiste ja palkkapäivä vie sua kohti parempia aikoja.

Toki voit koittaa myös kertoa potilasasiamiehelle ettei sun huolta oteta todesta.