Ketju meille yksinäiseksi itsensä kokeville. Kerro syvimmät tuntosi; mitä sinä kaipaat?

Mulla ei oo ollu ystävää, kavereita, sen jälkeen kun lopetin yläasteen, eli siitä on jo ikuisuus kun oon jo 45 vuotias,, eli ystävää kaipaisin

Olen väsynyt tähän yksinäisyyteen. Minulle on tapahtunut pahoja asioita jotka aiheuttaneet että ei ole enää edes niitä pinnallisia kaverisuhteita, oikeita kaversuhteita ei ole ollut koskaan. Sukulaisia ei ole ja äitini kuolee todennäköisesti muutaman vuoden sisään, haluan kuolla ennen häntä. Minulla on taito karkottaa ihmiset ympäriltäni mm.epävakaan luonteeni vuoksi. Minäkin tahtoisin vain kuolla ja jollain tavalla se tuo rauhan kun olen ilmeisesti jo päätöksen tehnyt että lähden oman käden kautta, sitä en tiedä milloin mutta suunnittelen ja valmisten asioita. On minulla aviomies, yhdessä oloa takana pian 18v mutta uskon että hänellekin helpostus että hän saisi jatkaa elämää ilman minua. Jätän vähäisen omaisuuteni hänelle että hän voi jatkaa elämää. N38

Kaipaisin sivistyneitä mutta ei-snobeja ystäviä. En tiedä mistä heitä etsisin, putosin akateemisista ympyröistä jo kauan sitten ja on hankalaa määritellä itseään uusille tuttavuuksille.

Vaikea edes tietää millaiseen mieheen minulla olisi "varaa". Käytännölliset miehet ovat usein kivoja mutta ei heitä kiinnosta filosofiset keskustelut. Jotain huithapelia aikuista lasta en jaksa enää hoivata. Etsisin naisen kumppaniksi mutta vaikea tuntea eroottista vetoa samaan sukupuoleen. Mutta hyvä ystävyys toki kelpaisi.

Syvää yhteyttä itseeni, jotta sellainen olisi mahdollinen toiseenkin ihmiseen. Pinnalliset suhteet eivät enää kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaipaan kuolemaa. Tai siis haluan kuolemaa. Elämä on ohi, kaikki pilalla.

Mikä oli eilisen päiväsi paras hetki?

Se kun pääsi töistä kotiin nukkumaan

Ajattele että on moni jotka toivoisivat työpaikkaa eniten maailmassa. Ssse sinulla on ja ole hyvilläsi siitä.

Suomessa on yli 250 tuhatta työtöntä ja suurinosa heistä ei halua töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen niin väsynyt riitelemään mieheni kanssa, eikä minulla ole ystäviä. Olen niin väsynyt.

Miltä tuntuisi, jos halaisit itseäsi, ja sanoisit itsellesi että "haluan huolehtia sinusta"

Alkoi itkettämään

-lainaamasi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen niin väsynyt riitelemään mieheni kanssa, eikä minulla ole ystäviä. Olen niin väsynyt.

Miltä tuntuisi, jos halaisit itseäsi, ja sanoisit itsellesi että "haluan huolehtia sinusta"

Alkoi itkettämään

-lainaamasi

Ja pöh.

Oltuani viisi-kymmenen vuotta yksin kaipasin keskustelua ja ihmistä jonka kanssa voisi päättää esim mitä ruokaa tekee ja ostaa. Kaikesta oli päätettävä itse. Kaipasin romantiikkaa, flirttiä, jotta päivässä olisi kihelmöintiä ja iloa. Kaipasin kosketusta ja ihon lämpöä. Oli yhä joitakin ystäviä joita tapasi joskus, mutta huomasi ettei ystävät poistaneet yksinäisyyttä joka oli aina sellaisen päivän jälkeen entistä pahempi kun meni yksin kotiin illalla.

Oltuani yli 10 vuotta yksin en enää kaivannut keskustelua olin oppinut hiljaisuuteen. Kaipasin yhä noita muita. Ystäviä en kaivannut. Ystäviä oli netissä, enkä halunnut liikkua pihalla yksin näkemässä pareja ja imisiä jotka yhä jaksoi harrastaa.

20 vuotta yksin ja yhtä kauan fyysisestä kosketuksesta vastakkaiseen sukupuoleen. (miehiä olen pari kertaa kätellyt), Kaipaan kosketusta ja ihon lämpöä en muuta,

20+ Enimmäkseen kaipaan kuolemaa ja kaiken loppumista = ei ikuist köyhyyttä ja yksinäisiä öitä vain tyhjää......

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaipaan kuolemaa. Tai siis haluan kuolemaa. Elämä on ohi, kaikki pilalla.

Mikä oli eilisen päiväsi paras hetki?

Se kun pääsi töistä kotiin nukkumaan

Ajattele että on moni jotka toivoisivat työpaikkaa eniten maailmassa. Ssse sinulla on ja ole hyvilläsi siitä.

Suomessa on yli 250 tuhatta työtöntä ja suurinosa heistä ei halua töihin.

He eivät halua töihin palkalla joka ei elätä. Harrastus on kivaa, mutta kuka haluaa harrastaa työtä. Jos minimi kuukausi palkka suomessa olisi kohtuullinen 4000 euroa jokainen haluaisi työhön minä ainakin.

Olen tehnyt 15 vuotta työtä ja pakollisten menojen (vuokra, työmatkakulut, sähkö) jää ruokaan sen verran että paras kuukausi viidentoista vuoden aikana sain laitettua 20 euroa säästöön (se meni seuraavan kuun ruokaan)

Hetkissä kuten nyt:

- Koira on sairastunut ja en tiedä kauan elää. Ollut koiran kanssa reilut 11v. 

- Koira pitänyt seuraa ja parisuhdeasiat jääneet taka-alalle. 

- Tässä tilanteessa kaipaisi läheisyyttä ja lohdutusta kumppanilta. 

- Kaverit (2 kpl) on satojen km päässä kuten lähiperhekin. 

- Tuntuu niin yksinäiseltä selvitä tästä kaikesta surusta yksin. 

Niin ja olen 35v mies. 

Toista ihmistä jakamaan päivittäisiä arkisia asioita kanssani, yksin on rankkaa. Päivät ovat pitkiä ja piikkilankaisia.