Parisuhteelta ja avioliitolta pitäisi voida odottaa tiettyjä etuja ja lisäarvoa elämään.

Kyllähän sitä avioon astuessa oletti, että seksielämä olisi vähintään yhtä vilkasta kuin sinkkuaikoina.

Vierailija kirjoitti:

Nämä ennen oli paremmin jutut on aina vähän niin ja näin. Sanoisin pikemminkin, että nyt parisuhteelle nimenomaan asetaan niitä odotuksia ja jos ne eivät täyty, niin sitten ei olla parisuhteessa. Ei nykyisin ole olemassa mitään sääntöä, ettei syntymäpäivä muistettaisi tai sairasta puoilsoa tuettaisi tai yhdessä tehtäisi asioita. En tiedä, kuka sinulle on niin sanonut. 

Sinähän nyt vain vahvistit ap:n kommentin. Jos koskaan ei voi tehdä mitään ystävällistä puolisolleen (vaikka tietää tämän toivovan sitä), koska NYKYISIN EI OLE SÄÄNTÖJÄ, niin miksi olla suhteessa? Luulisi, että pelkkää seksiä saisi muutenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Se on tätä hampaat irvessä itsenäisyyttä. Mitään kun ei saada katkeroidutaan ja se käännetään itsenäisyydeksi. Halveksutaan ja tuhahdellaan sitten ympäriinsä.

Jo kakskymppiset käyttäytyvät kuin kuivat vaihdevuotiset.

Juuri näin. Ollaan niin itsenäisiä ja omavaraisia, koska muu on typeryyttä ja lapsellisuutta. Jos muille tekee hyvää, on hyväksikäytettävä hölmö, mutta jos muilta odotat jotain niin olet täysi lapsi. Sitten mietitään, että kun kansa kokee yksinäisyyttä, parisuhteet ei kestä eikä edes kiinnosta ja masennus sekä ahdistus ajaa ihmisiä työkyvyttömyyteen. Jos edes puolisolta ei saa odottaa hyvää kohtelua ja apua, niin pakostahan sitä päättelee että ei voi odottaa keneltäkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on tätä hampaat irvessä itsenäisyyttä. Mitään kun ei saada katkeroidutaan ja se käännetään itsenäisyydeksi. Halveksutaan ja tuhahdellaan sitten ympäriinsä.

Jo kakskymppiset käyttäytyvät kuin kuivat vaihdevuotiset.

Juuri näin. Ollaan niin itsenäisiä ja omavaraisia, koska muu on typeryyttä ja lapsellisuutta. Jos muille tekee hyvää, on hyväksikäytettävä hölmö, mutta jos muilta odotat jotain niin olet täysi lapsi. Sitten mietitään, että kun kansa kokee yksinäisyyttä, parisuhteet ei kestä eikä edes kiinnosta ja masennus sekä ahdistus ajaa ihmisiä työkyvyttömyyteen. Jos edes puolisolta ei saa odottaa hyvää kohtelua ja apua, niin pakostahan sitä päättelee että ei voi odottaa keneltäkään. 

Hyvää kohtelua ja apua saa kyllä jos niitä myös itsekin antaa. Nykyajan ongelma on se että naiset vaativat hyvää kohtelua ja apua sekä sanovat että mies saa hoitaa itse minä en sitä auta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on tätä hampaat irvessä itsenäisyyttä. Mitään kun ei saada katkeroidutaan ja se käännetään itsenäisyydeksi. Halveksutaan ja tuhahdellaan sitten ympäriinsä.

Jo kakskymppiset käyttäytyvät kuin kuivat vaihdevuotiset.

Juuri näin. Ollaan niin itsenäisiä ja omavaraisia, koska muu on typeryyttä ja lapsellisuutta. Jos muille tekee hyvää, on hyväksikäytettävä hölmö, mutta jos muilta odotat jotain niin olet täysi lapsi. Sitten mietitään, että kun kansa kokee yksinäisyyttä, parisuhteet ei kestä eikä edes kiinnosta ja masennus sekä ahdistus ajaa ihmisiä työkyvyttömyyteen. Jos edes puolisolta ei saa odottaa hyvää kohtelua ja apua, niin pakostahan sitä päättelee että ei voi odottaa keneltäkään. 

Hyvää kohtelua ja apua saa kyllä jos niitä myös itsekin antaa. Nykyajan ongelma on se että naiset vaativat hyvää kohtelua ja apua sekä sanovat että mies saa hoitaa itse minä en sitä auta

Vai niin ne sinulle sanovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmekään kun suhteet ei kestä jos suhteelta haetaan pelkästään hyötyjä itselle

Jos siitä ei ole hyötyä eikä iloa, niin miksi ihmeessä ryhtyä siihen? Itse olen ollut 20 vuotta saman miehen kanssa mutta jos miinukset ylittäisivät plussat pitkällä aikavälillä niin suhde päättyisi.

Rohkenen epäillä onko miehesi myös plussan puolella.

Ilmeisesti on, koska keskustellessamme asiasta avoimesti hän on aina sanonut, että ei halua erota vaan haluaa olla kanssani.

Kannattaa lopettaa samalla tavalla kun on aloittanutkin.

Jos viet naisen kalliille illalliselle, se on se standardi, mitä nainen voi odottaa sinulta loppuun asti.

Huijari tekee sen, että vain alussa on kalliita illallisia, huomiota ja tehtävien tasapuolisuutta, ja sitten suuttuu naiselle kun tämä odottaa standardin jatkuvan. 

Pitää olla aito alusta loppuun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmekään kun suhteet ei kestä jos suhteelta haetaan pelkästään hyötyjä itselle

Jos siitä ei ole hyötyä eikä iloa, niin miksi ihmeessä ryhtyä siihen? Itse olen ollut 20 vuotta saman miehen kanssa mutta jos miinukset ylittäisivät plussat pitkällä aikavälillä niin suhde päättyisi.

Miksi kukaan panostaisi enään suhteeseen kun kumppanuutta ei arvosteta ja eroamis kynnys on noin matala että "jos en saa riittävästi hyötyjä itselle eroan"

Mikä tätä on niin vaikeaa käsittää? Väännän vielä rautalangasta: Nykyään ei ole pakko olla yhdessä vaan on mahdollista erota. Molemmilla on vastuu parisuhteesta ja molemmat tietävät, että kumpikaan ei ole sidottu toiseen. Suhteessa on kaksi vapaata aikuista, jotka ovat valinneet pysyä yhdessä ja tehdä töitä parisuhteen eteen. Toki tuo työskentely on väärä sana sikäli että jos sattuu pitämään vaikka seksistä ja yhdessäolosta, ei se tunnu työltä.

Jos kummankin tiedossa olisi että avioliitto säilyy sama mitä tapahtuisi, silloinhan sitä vasta ei jaksaisikaan panostaa. Jos vaikka tietäisit, että työsuhde säilyy ja palkka juoksee, vaikka et nostaisi tikkua ristiin, niin noinko yrittäisit parhaasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä ennen oli paremmin jutut on aina vähän niin ja näin. Sanoisin pikemminkin, että nyt parisuhteelle nimenomaan asetaan niitä odotuksia ja jos ne eivät täyty, niin sitten ei olla parisuhteessa. Ei nykyisin ole olemassa mitään sääntöä, ettei syntymäpäivä muistettaisi tai sairasta puoilsoa tuettaisi tai yhdessä tehtäisi asioita. En tiedä, kuka sinulle on niin sanonut. 

Sinähän nyt vain vahvistit ap:n kommentin. Jos koskaan ei voi tehdä mitään ystävällistä puolisolleen (vaikka tietää tämän toivovan sitä), koska NYKYISIN EI OLE SÄÄNTÖJÄ, niin miksi olla suhteessa? Luulisi, että pelkkää seksiä saisi muutenkin. 

Ei ole pakko olla. Mutta hyvästä suhteesta saa muutakin kuin seksiä. Kumppanuutta, ystävyyttä, arjen jakamista, keskusteluja, apua. Ulkopuolelta asetettuja sääntöjä ei ole mutta itse ainakaan en huonossa suhteessa vuosikausia olisi. Jokainen sitten puolisonsa kanssa määrittelee, mitä riittävän hyvä suhde on. Jos tästä on kovasti erimielisyyttä eikä asiassa päästä molempia tyydyttävään ratkaisuun, vaihtoehtona on ero.

T. Se 20 vuotta saman miehen kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on tätä hampaat irvessä itsenäisyyttä. Mitään kun ei saada katkeroidutaan ja se käännetään itsenäisyydeksi. Halveksutaan ja tuhahdellaan sitten ympäriinsä.

Jo kakskymppiset käyttäytyvät kuin kuivat vaihdevuotiset.

Juuri näin. Ollaan niin itsenäisiä ja omavaraisia, koska muu on typeryyttä ja lapsellisuutta. Jos muille tekee hyvää, on hyväksikäytettävä hölmö, mutta jos muilta odotat jotain niin olet täysi lapsi. Sitten mietitään, että kun kansa kokee yksinäisyyttä, parisuhteet ei kestä eikä edes kiinnosta ja masennus sekä ahdistus ajaa ihmisiä työkyvyttömyyteen. Jos edes puolisolta ei saa odottaa hyvää kohtelua ja apua, niin pakostahan sitä päättelee että ei voi odottaa keneltäkään. 

Saa odottaa. Oma ongelmasi, jos uskot muuta. Älä tyydy liian vähään. Itsenäiselle ihmiselle vaihtoehdot ovat riittävän hyvä suhde tai yksinolo.

Vierailija kirjoitti:

Nämä ennen oli paremmin jutut on aina vähän niin ja näin. Sanoisin pikemminkin, että nyt parisuhteelle nimenomaan asetaan niitä odotuksia ja jos ne eivät täyty, niin sitten ei olla parisuhteessa. Ei nykyisin ole olemassa mitään sääntöä, ettei syntymäpäivä muistettaisi tai sairasta puoilsoa tuettaisi tai yhdessä tehtäisi asioita. En tiedä, kuka sinulle on niin sanonut. 

Aikaisemmin sukupuolten välistä valtaeroa ei juuri kritisoitu. Se asetelma on muuttunut täysin.

Tosin aikaisemmin odotettiin ihmisiltä YLEENSÄ kohteliaisuutta ja huomaavaisuutta enemmän kuin nykyisin. Etenkin perheen/parisuhteen sisällä odotettiin, että ihmiset oikeasti tekevät toistensa puolesta asioita, ja auttavat sekä tukevat toinen toisiaan. Ja lisäksi vielä muuta lähipiiriä (lapsuudenperhettä, puolison lapsuudenperhettä, sukua).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä esimerkit ovat poimintoja työpaikan kahvipöytäkeskusteluista, naisporukoiden saunailloista (missä sekä sinkkuja että parisuhteessa olevia) ja keskusteluista somesta kuten täältä av:ltakin.  Vai onko teille vieras ilmiö, että jos joku ilmaisee, että hänellä oli joku odotus puolisoaan kohtaan eikä se toteutunut, niin joku kertoo heti miten lapsellista on rasittaa toista ihmisistä lapsellisuuksilla ja sen sijaan täytyy olla itsenäinen aikuinen, joka ei tarvitse puolisoltaan mitään.

Jatkan vielä, että sama ajatusmalli tuntuu liittyvän myös muihin ihmissuhteisiin kuten sukupolvien välisiin suhteisiin. Ei saa olettaa, että isovanhemmat auttaisivat lasten kanssa. Turha pettyä, kun on itse tehnyt lapset. ei saa olettaa, että joku tulisi suvusta tai kaveripiiristä muuttoavuksi, vaan täytyy tilata itse palvelut ja ellei ole varaa, niin sitten ei muuta. Tai on tyhmää olettaa, että monikin ihminen haluaa käyttää aikaansa tullaakseen vieraaksi juhliin. Eihän se sinun merkkipäiväsi ole kenellekään muulle merkittävä, joten miksi oletat että joku muu haluaa sitä sinun kanssa juhlistaa.

Tuon tyyppistä ajattelua olen kyllä nähnyt paljon somessa, ikinä ei saisi apua tai tukea odottaa keneltäkään, edes silloin vaikka olisi itse kuinka tehnyt samanlaisia palveluksia toisille. Aina pitäisi itse pystyä tekemään kaikki, ennen avun antaminen vähintään läheisille oli paljon itsestäänselvempää.