Lue keskustelun säännöt.
Oletko selättänyt sosiaalisten tilanteiden pelon?
15.02.2022 |
Minulla on lievää sosiaalisten tilanteiden pelkoa, joka ilmenee erityisesti isommissa ryhmissä. Tämä on alkanut vaivata, sillä olen aloittanut juuri uudessa työpaikassa, enkä haluaisi antaa itsestäni outoa ja epäsosiaalista kuvaa heti ensikättelyssä.
Oletko sinä kärsinyt sosiaalisten tilanteiden pelosta/ahdistuksesta ja mikä siihen on sinulla auttanut?
Kommentit (12)
En nyt varsin selättänyt, mutta oppinut sietämään.
Ja tiukan paikan varalla Propral huuleen tai isompiin esiintymisiin Propral+puolikas pami.
Auttaa jo vain tieto, että noita lievittäviä lääkkeitä on mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tieto ihmisten psykologiasta on auttanut. Ja itsen hyväksyntä.
Kaikkia ei voi miellyttää, eikä pidäkään. Et voi koskaan miellyttää esim. manipuloijia.
Rohkeus ja itsevarmuus auttaa, se tulee kokemuksen myötä.
Älä lähde liian radikaalisti yrittämään mitään käyttäytymisen muutosta. Kyllä ihmiset ymmärtää uuden työntekijän jännittämisen, ei kaikkien odoteta lähtevän sirkustirehtöörimäisesti mekastamaan muiden keskelle. Hiljainen tarkkailija on ihan hyväksytty käyttäytymismalli. Peruskohteliaisuus riittää, moikkaukset yms. Pikkuhiljaa katot jonkun työkaverin jonka kanssa teillä voi olla jotain yhteistä tai joka vaikuttaa ymmärtäväiseltä ja empaattiselta, hänelle voit sitten kertoa siitä, että sinua jännittää. Ole armollinen itsellesi äläkä ajattele, että sinun täytyy muuttua täysin.
Olen. Altistin itseni tilanteeseen ja siinä tilanteessa annoin itselleni luvan romahtaa ja pyörtyä ja mennä aivan sekaisin ja aivan sama mitä muut ajattelee. Pääsin yli. Sitä ennen kokeilin lääkkeitä, alkoholia yms. vain siedätys auttoi ja nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
En nyt varsin selättänyt, mutta oppinut sietämään.
Ja tiukan paikan varalla Propral huuleen tai isompiin esiintymisiin Propral+puolikas pami.
Auttaa jo vain tieto, että noita lievittäviä lääkkeitä on mukana.
Kiitos vastauksestasi! Olen myös käyttänyt noita propraleja erityisen tiukoissa paikoissa ja ne auttaa kyllä hyvin fyysisiin jännitysoireisiin.
Toivoisin, että saisin jollain keinolla enemmän psyykkistä varmuutta ja uskallusta puhua ja olla ihan normaalisti, kuten kaikki muutkin tuntuvat olevan. Jään miettimään jokaista lauseen puolikastakin, etten vain sano mitään hölmöä ja lopulta päädyn istumaan tuppisuuna jossain nurkassa, kun en vain saa suutani auki.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tieto ihmisten psykologiasta on auttanut. Ja itsen hyväksyntä.
Kaikkia ei voi miellyttää, eikä pidäkään. Et voi koskaan miellyttää esim. manipuloijia.
Rohkeus ja itsevarmuus auttaa, se tulee kokemuksen myötä.
Kiitos viestistäsi! Olen jonkun verran psykologiaa opiskellut ja se on kyllä auttanut ymmärtämään omia ja muiden toimintatapoja. Epävarmuudesta tuntuu silti olevan hirvittävän vaikeaa päästä eroon.
Vierailija kirjoitti:
Älä lähde liian radikaalisti yrittämään mitään käyttäytymisen muutosta. Kyllä ihmiset ymmärtää uuden työntekijän jännittämisen, ei kaikkien odoteta lähtevän sirkustirehtöörimäisesti mekastamaan muiden keskelle. Hiljainen tarkkailija on ihan hyväksytty käyttäytymismalli. Peruskohteliaisuus riittää, moikkaukset yms. Pikkuhiljaa katot jonkun työkaverin jonka kanssa teillä voi olla jotain yhteistä tai joka vaikuttaa ymmärtäväiseltä ja empaattiselta, hänelle voit sitten kertoa siitä, että sinua jännittää. Ole armollinen itsellesi äläkä ajattele, että sinun täytyy muuttua täysin.
Kyllä. Yritän ajatella, että on ihan ok olla hiljaisempi tyyppi. Jotenkin oma erilaisuus vaan korostuu nykyisessä työyhteisössä, jossa kaikki puhua pulputtavat kokoajan. Itselle tukee ihan juntti olo.
Jopa ryhmätyönohjaus tuntuu ahdistavalta itselle, vaikka sen pitäisi olla avuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisiä pelkää niin kauan kuin välittää mitä ne ajattelee.
Älä välitä.
Mitä sillä on väliä? Surkeita laumasieluja.
Edelliset siis ap:n viestejä. Unohdin allekirjoittaa :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt nelikymppisen olen tottunut elämään sen kanssa eikä se enää niin vaivaa kun ei välitä mitä muut ajattelee. Yritän aina olla ystävällinen, se riittää.
Siis kannattaa keskittyä siihen että on luotettava työkaveri ja ystävällinen ihminen. Sen voi unohtaa että onko liian hiljainen, kömpelö, outo yms. Aika pian huomaat ettei sellaisilla asioilla ole mitään väliä.
EN