Tarkoittasko saattohoito, ettei sinulle anneta juotavaa eikä syötävää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai kivunlievityksessä ne morfiinijohdannaiset tehoaisi jos niitä vaan annettaisiin tarpeeksi. Taitaa vaan olla niin että se tarpeeksi on niin iso määrä että siihen voipi kuolla ja silloin sairaala/saattohoitokoti saapi syytteen kuoleman tuottamuksesta joten kiduttavat sitten loppuun asti ja väittävät etteivät lääkkeet tehoa eikä enempää voi antaa.

En ymmärrä alapeukkuja?

En ole kirjoittaja, mut äitini kitui syöpään kesällä palliatiivisessa yksikössä. Istuin siellä koko ajan. Kun pistin bolusta kipupumpusta levottomuuden kohdalla, yksi hoitaja tuli ja sanoi, että jos painelet liikaa, tästä tulee oikeudellisia seuraamuksia.

Itse kun saattelin rakasta palliatiivisessa niin kipupumpussa oli kyllä sellainen rajoitin, että siitä sai lisätuuttauksen per tietty aika ja sitten tarvi odottaa. 

Niin onkin.

Mutta olin painellut liikaa hoitohenkilökunnan mielestä. Äiti oli vain luuta ja nahkaa. Kasvot jo kolmion malliset. Huuti ja haroi nilkkojaan. Liikkui vuoteen jalkopäähän ja silmissä oli kauhu!

En pääse tuosta ikinä yli! Eilen tuli 7 kk ja näen painajaisia monta kertaa viikossa.

Eli allekirjoitan täällä monen kokemukset

Meitä on kaksi.Veljeni kuoli 2015 ja vieläkin suren joka päivä. Nyt itken sinun äidin lähtöä. Halit sinulle .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki sukulaiset jotka siirretty saattohoitoon ovat menehtyneet 2-3 päivässä tapauksia lähemmäs 10.

Niin. Saattohoito päättyy yleensä kuolemaan.

Alzheimer-äitini oli laitettu saattohoitoon. Sairasti koronan ja oli karanteenissa. Kun pääsin lopulta itse paikalle, ei ollut syönyt tai juonut kunnolla moneen päivään. Edes nesteen saantia ei oltu tarkkailtu. Ei mitään nestelistaa. Kuoli parin päivän kuluessa. Uskon, että suurin syy oli nestehukka ja sen myötä sitten munuaiset ja muut elimet lopettivat toiminnan. Pumpattiin täyteen jotain morfiinia. En voi muuttaa menneisyyttä, mutta pahaa tekee ajatella.

Ei siellä saattohoidossa enää ole tarkoituksenmukaista seurata niitä nestemääriä. Annetaan se, mitä kuoleva pystyy vastaanottamaan. Ei sillä määrällä enää siinä vaiheessa ole merkitystä eikä millään tavalla relevanttia seurata, muuta kuin siltä kannalta, että turvataan se mahdolliseen janontunteeseen vastaaminen.

Liiallinen nesteytys yleensä pahentaa oireita ja kipuja, jos on jo sydän, keuhkot ja munuaiset pettäneet.

Turha sitä kärsimystä on enää pitkittää, millään ylimääräisellä nestetyksellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuoleva ihminen ei enää halua syödä tai juoda. Elimistö sulkeutuu. Siksi se lopetetaan.

 

Aika usein kyse on kyllä siitä, että lääkäri päättää, että hankalasti syövä potilas vie liikaa aikaa, joten aloitetaan saattohoito eli ruoka ja juoma pois. Joudutetaan kuolemaa.

näin se käytännössä menee. säästetään. eikä siellä ole hoitajiakaan syöttämässä, kun ne ovat pikku vitutuksen vuoksi saikulla tai lakossa tai äitiyslomailemassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki sukulaiset jotka siirretty saattohoitoon ovat menehtyneet 2-3 päivässä tapauksia lähemmäs 10.

Niin. Saattohoito päättyy yleensä kuolemaan.

Alzheimer-äitini oli laitettu saattohoitoon. Sairasti koronan ja oli karanteenissa. Kun pääsin lopulta itse paikalle, ei ollut syönyt tai juonut kunnolla moneen päivään. Edes nesteen saantia ei oltu tarkkailtu. Ei mitään nestelistaa. Kuoli parin päivän kuluessa. Uskon, että suurin syy oli nestehukka ja sen myötä sitten munuaiset ja muut elimet lopettivat toiminnan. Pumpattiin täyteen jotain morfiinia. En voi muuttaa menneisyyttä, mutta pahaa tekee ajatella.

Alzheimer potilas lopussa ei saa enää nieltyä eikä juotua.  Suun kostutus.  Kivuttoman pitäminen.  Sisareni siinä vaiheessa makasi siniset silmät auki, ei enää tuskaista ilmettä vaan levollisesti omassa horroksessaan.   Hämärä huone, kynttilä,  raamattu, kasettisoitin jos omaiset olisi tahtoneet musiikkia , kaunista klassista.   Sydän vaan oli sitkeä vaikka keho muuten lopussa.

Kälyni, sama sairaus, mutta ei niin loppuun sairastettu,  lakkasi vaan syömästä ja asettui sänkyynsä,    kolme päivää hänellä kesti, kieltäytyi ottamasta suuhunsa mitään,  suun kostutusta vain sitten. Kuoli omaan hoitokodin huoneeseen.  Lapsensa sanoivat että äiti teki päätöksen vähillä voimillaan.  Sitä tiedä kukaan.

Hyvin hoitivat molemmat koska sisareni luona kävin päivittäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuoleva ihminen ei enää halua syödä tai juoda. Elimistö sulkeutuu. Siksi se lopetetaan.

 

Aika usein kyse on kyllä siitä, että lääkäri päättää, että hankalasti syövä potilas vie liikaa aikaa, joten aloitetaan saattohoito eli ruoka ja juoma pois. Joudutetaan kuolemaa.

 

Tiedän rintasyöpähoitopotilaan jolle annettiin suuri määrä säteilyhoitoa päähän (!?) vielä sen jälkeen kun oli julistettu ettei hänelle voi tehdä mitään. Potilaan kunto romahti massiivisesti tuon säteilyhoitokerran jälkeen. Kuoli seuraavana päivänä.

Potilas oli kalju ja kauttaaltaan keltainen silmämunia myöten kaikkien myrkkyjen ja säteilyn jälkeen mitä häneen oli pumpattu. Tämä mieslääkäri ei uskaltanut edes käydä paikalla kun omaiset katsoiv

Hänellä on ollut myös maksassa syöpää.  Sukulaisella oli vähän joka puolella mutta kun se meni maksaan,  muuttui hän todella keltaiseksi,  laihtui iso mies lihattomaksi,  hoitojen jäljeltä kalju .   Syöpasairaan loppu on raskas 

Vierailija kirjoitti:

Pienellä sienellä kosketellaan huulia ja siinä se. 

Äitini söi tukevan aamiaisen kuolemaansa edeltävänä päivänä. Johtuiko siitä, että odotti vielä viimeistä lapsenlasta käymään vai mistä, en tiedä. Viimeisenä aamuna ei enää pystynyt nielemään mitään. EI kyllä puhunutkaan enää, ynähti vähän vastaukseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuoleva ihminen ei enää halua syödä tai juoda. Elimistö sulkeutuu. Siksi se lopetetaan.

 

Aika usein kyse on kyllä siitä, että lääkäri päättää, että hankalasti syövä potilas vie liikaa aikaa, joten aloitetaan saattohoito eli ruoka ja juoma pois. Joudutetaan kuolemaa.

Kummin vain, niin eikö potilaan kannalta mukavampaa olisi lähteä mahdollisimman nopeasti eikä hiljaa kitkutellen? Kaikilla saattohoidettavilla kun ei ole mitään ongelmia muistin tai ymmärryksen kanssa, vaan saattohoito on sitä hidasta kuoleman odottamista.

Eri

Kauheita kokemuksia joillakin ja heidän läheisillään tässä keskustelussa. Taitaa olla taas vain juhlapuheiden tasolla, että ei tarvitse kärsiä elämän loppuhetkillä. Kaikkien kohdalla tämä selvästi ei toteudu vaikka olisivat hoidettavana jossain. Tähän verrattuna eutanasia olisi armollista ja on ihme, että siihen liittyvää lainsäädäntöä ei saada aikaiseksi edes pahimpiin tilanteisiin. Itse taidan tämän perusteella tarvittaessa mennä Sveitsiin koska en halua kohtuutonta kärsimystä. Täytyy vain ymmärtää matkustaa sitten vielä kun pysyy. Aika julmaa tällainen.

Vierailija kirjoitti:

Ei siellä saattohoidossa enää ole tarkoituksenmukaista seurata niitä nestemääriä. Annetaan se, mitä kuoleva pystyy vastaanottamaan. Ei sillä määrällä enää siinä vaiheessa ole merkitystä eikä millään tavalla relevanttia seurata, muuta kuin siltä kannalta, että turvataan se mahdolliseen janontunteeseen vastaaminen.

Liiallinen nesteytys yleensä pahentaa oireita ja kipuja, jos on jo sydän, keuhkot ja munuaiset pettäneet.

Turha sitä kärsimystä on enää pitkittää, millään ylimääräisellä nestetyksellä. 

Meillä oli juttu niin päin, että äiti oli juonut tosi vähän koko koronan aikana. Äiti ei vielä ollut missään taivaan porteilla. Kyllä nestevajaus oli yksi suuri syy. Siellä ei ollut edes minkäänlaista kunnon nokkakuppia tms., mistä olisi saanut kunnolla juotua. Koronatapauksia oli samalla kertaa useampia ja hoitajia vähän, joten yksittäisen asiakkaan/potilaan nestemääriä ei seurattu. 

Se ei saisi tarkoittaa sitä. Nykyaikana täytyy olla muita vaihtoehtoja. On tietenkin mahdollista että osalla ei mene alas tai pysy sisällä. Närästys pitää myös hoitaa. Ehkei 900 vuotiasta mummua voida pakottaa syömään tai jos joku kipeänä. Joskus oikea apu auttaa ja neuvottelu, tai se mikä menee alas. Mikään yksipuolinen päätös ei toimi, että kuoleva pelkää tai omaiset. Joku voisi saada kauhukohtauksia iäkkäänä jos lääkäri vain ilmoittaa ja jätetään heitteille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki sukulaiset jotka siirretty saattohoitoon ovat menehtyneet 2-3 päivässä tapauksia lähemmäs 10.

Niin. Saattohoito päättyy yleensä kuolemaan.

Alzheimer-äitini oli laitettu saattohoitoon. Sairasti koronan ja oli karanteenissa. Kun pääsin lopulta itse paikalle, ei ollut syönyt tai juonut kunnolla moneen päivään. Edes nesteen saantia ei oltu tarkkailtu. Ei mitään nestelistaa. Kuoli parin päivän kuluessa. Uskon, että suurin syy oli nestehukka ja sen myötä sitten munuaiset ja muut elimet lopettivat toiminnan. Pumpattiin täyteen jotain morfiinia. En voi muuttaa menneisyyttä, mutta pahaa tekee ajatella.

Alzheimer potilas lopussa ei saa enää nieltyä eikä juotua.  Suun kostutus.  Kivuttoman pitäminen.  Sisareni siinä vaiheessa makasi siniset silmät auki, ei enää tuskaista ilmettä vaan levollisesti omassa horroksessaan.   Hämärä huone, kynttilä,  raamattu, kasettisoitin jos omaiset olisi tahtoneet musiikkia , kaunista klassista.   Sydän vaan oli sitkeä vaikka keho muuten lopussa.

Kälyni, sama sairaus, mutta ei niin loppuun sairastettu,  lakkasi vaan syömästä ja asettui sänkyynsä,    kolme päivää hänellä kesti, kieltäytyi ottamasta suuhunsa mitään,  suun kostutusta vain sitten. Kuoli omaan hoitokodin huoneeseen.  Lapsensa sanoivat että äiti teki päätöksen vähillä voimillaan.  Sitä tiedä kukaan.

Hyvin hoitivat molemmat koska sisareni luona kävin päivittäin.

Meillä ei ollut kysymys siitä, että äiti ei olisi voinut syödä tai juoda. Kun oli karanteenissa, vein omia "vellejä" henkilökunnalle. Söi niitä mielellään. Syötin myös tavallista ruokaa, kun pääsin paikan päälle.

Tällaisia luuloja ihmisille tulee, kun kuolema on liian vieras asia. Aivan hämmästyttävän paljon tapaa ihmisiä, jotka luulevat, että heidän läheisensä on kuollut ruoan ja juoman puutteeseen, kun aktiivisen kuoleman vaiheessa nälkä ja jano katoaa. Olisi pitänyt laittaa tippaa ja pakkosyöttääkin. Ja toinen on kuolemankorina, luullaan että läheinen tukehdutettiin, kun ei imetty limaa tai helpotettu hengitystä. Jopa joku saattaa perustella, että näistä se kuolema johtui, kun edellisellä viikolla juuri mumma niin piristyi, oli päivän niin juttelevainen ja paljon hereillä. Kun tämäkin on vieras ilmiö, että tällainen kuolemaa edeltävä hetkellinen piristyminen tapahtuu monille.

Näistä voisi kyllä olla enemmän puhetta, että ihmisillä ei olisi niin outoja pelkoja ja käsityksiä. Varsinkin ehkä tuo korina pelästyttää, jos on aivan vieras asia.

Viidestä kuolevasta ihmisestä kokemusta. Kaikki olleet vanhusten palvelukodeissa. Vaikka jano olisi kova, niin juomista ei anneta. Pumpataan vaan morfiinilla ihminen hiljaiseksi. Omainen jos antaa juomista niin siitä kielletään, tullaan ottamaan muki pois. Olen pari kertaa estänyt sen ja juottanut omaista, kun on sitä halunnut. Samoin nälkiintymällä on tapettu. Eli on tuotu ruoka ihmiselle tarjottimella ja jätetty tarjotin siihen. Ihminen olisi tarvinnut rauhallista syöttämistä. Itse syötin sitten kun onneksi satuin paikalle. Ihan on pyövelimeininkiä varsinkin vanhustenpalvelukodeissa.

Vierailija kirjoitti:

Viidestä kuolevasta ihmisestä kokemusta. Kaikki olleet vanhusten palvelukodeissa. Vaikka jano olisi kova, niin juomista ei anneta. Pumpataan vaan morfiinilla ihminen hiljaiseksi. Omainen jos antaa juomista niin siitä kielletään, tullaan ottamaan muki pois. Olen pari kertaa estänyt sen ja juottanut omaista, kun on sitä halunnut. Samoin nälkiintymällä on tapettu. Eli on tuotu ruoka ihmiselle tarjottimella ja jätetty tarjotin siihen. Ihminen olisi tarvinnut rauhallista syöttämistä. Itse syötin sitten kun onneksi satuin paikalle. Ihan on pyövelimeininkiä varsinkin vanhustenpalvelukodeissa.

Samaan tyyliin meillä. Kirjoitin äidistäni, joka oli koronan takia palvelukodissa karanteenissa eikä saanut pariin viikkoon tarpeeksi nestettä. Osasi niellä, osasi puhua.

Perheen "pää" laittoi äidin saattohoitoon. Itse ei edes käynyt paikalla. Jossain välissä laitettiin morfiinia suoneen. Siitä alkaen oli selvä, että menoa se nyt on. Ihminen ei enää syö eikä juo, kun on taju pois morfiinin takia. Aivan varmaa menoa. Olen kanssasi aivan samaa mieltä.

Äitini ei kuollut koronaan, vaan varsinkin nesteenpuutteeseen ja siitä johtuvaan elimistön "sulkeutumiseen".

Vierailija kirjoitti:

Viidestä kuolevasta ihmisestä kokemusta. Kaikki olleet vanhusten palvelukodeissa. Vaikka jano olisi kova, niin juomista ei anneta. Pumpataan vaan morfiinilla ihminen hiljaiseksi. Omainen jos antaa juomista niin siitä kielletään, tullaan ottamaan muki pois. Olen pari kertaa estänyt sen ja juottanut omaista, kun on sitä halunnut. Samoin nälkiintymällä on tapettu. Eli on tuotu ruoka ihmiselle tarjottimella ja jätetty tarjotin siihen. Ihminen olisi tarvinnut rauhallista syöttämistä. Itse syötin sitten kun onneksi satuin paikalle. Ihan on pyövelimeininkiä varsinkin vanhustenpalvelukodeissa.

Meilllä kävi juuri näin. Äiti kuoli koronan jälkeen, oli kauan eristyksissä. Karanteeniaikana vein äidille äidille nestemäistä ruokaa. Yksi hoitaja kertoi, että kyllä äiti syö, kunhan rauhassa syöttää. Äiti ei ollut kykemätön syömään tai juomaan tai nielemään. Oli heikko koronan jälkeen ja nesteenpuutteesta.

Nestelistaa ei ollut, ei edes vanhan ajan nokkamukia, joista vanhat ihmiset voivat sängyssäkin hyvin juoda. Vaikkapa puoli-istuvassa asennossa. Hoitajia ei ollut tarpeeksi, koska koronaiset asukkaat piti syöttää huoneissa, useat muuten omatoimiset tarvitsivat apua.

Kyllä meillä oli niin, että saattohoitopäätöksen oli tehnyt "vastaava" perheenjäsen - tietämättäni. Kuulin siitä vasta, kun toimet oli jo käynnissä. "Saattolääkitys" laitettiin päälle. Turha yrittää saada juomaan tai syömään tajuttomaksi lääkitettyä ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Ei siellä saattohoidossa enää ole tarkoituksenmukaista seurata niitä nestemääriä. Annetaan se, mitä kuoleva pystyy vastaanottamaan. Ei sillä määrällä enää siinä vaiheessa ole merkitystä eikä millään tavalla relevanttia seurata, muuta kuin siltä kannalta, että turvataan se mahdolliseen janontunteeseen vastaaminen.

Liiallinen nesteytys yleensä pahentaa oireita ja kipuja, jos on jo sydän, keuhkot ja munuaiset pettäneet.

Turha sitä kärsimystä on enää pitkittää, millään ylimääräisellä nestetyksellä. 

Meillä kyllä oli niin, että elimet pettivät sitten, kun nestehukka oli tarpeeksi suuri. Asiat eivät olleet niin kuin oletat.

Oletko koskaan kuullut siitä, että munuaiset ja muut elimet arvitsevat nestettä? Äidillä nousi "kuoleman kuume", koska elimistö ei enää pystynyt säätelemään lämpötilaa.

Olen nähnyt että saattohoidossa on hyvin epämääräiset ruokailuajat. Ei herätellä syömään...ehkä se nopeuttaa kuoleman tuloa kun ravitsemus hiipuu. 

Olen nähnyt myös kun potilaalle laitetaan virtsatiekatetri helpottamaan hoitajien työtä. Potilashan meni tuosta ihan sekaisin, repi katetria pois niin että letkuista verta tuli virtsan seassa.

Nykyisin saattohoitokotiin ohjataan myös palliatiivisia potilaita ja siitä matka saattohoitoon on lyhyt.

Äitini laitettiin saattohoitoon, ei kerrottu omaisille kuin viikko päätöksen jälkeen...aloin käymään saattamassa häntä...kiellettiin syöttämästä ja juottamasta.

Hoitajamitoitus oli 0.42 ja äidillä desin makuuhaava pakaravaossa, ovi lukittuna ja paljon muuta. 

Teinkin sitten viralliset valitukset..äiti siirrettiin valitukseni takia toiseen hoitolaitokseen. Siirrosta kerrottiin vasta kun siirto oli tapahtunut. Uudessa paikassa sanottiin että ei teidän äiti mikään saattohoitopotilas ole. Äiti eli vielä kuusi vuotta. 

*