Lue keskustelun säännöt.
Mikä on paras selitys, miksi et ole saanut hakemaasi työpaikkaa?
14.02.2022 |
Jos siis olet kysynyt syytä miksi et tullut valituksi.
Minun: ”aateltiin ettei sus kuitenkaan kiinnosta ku tää on tällainen entry level paikka”.
Just joo, jos ei kiinnostais, niin en varmaan ois hakenut.
Kommentit (54)
90-luvulla, syvimpään lama-aikaan, hain välinehoitajan töitä isosta sairaalasta, koska olin lukion jälkeen toiminut muutaman kuukauden samassa pestissä pienessä terveyskeskuksessa. Olin tämän jälkeen käynyt kauppaoppilaitoksen. Olin kuulema liian koulutettu tehtävään, enkä kuitenkaan viihtyisi kauan. Tuolloin olisin oikeasti tehnyt ihan mitä työtä tahansa.
Samaan aikaan hain myös varastohommiin. Minulle kerrottiin suoraan, että hakevat miestä. Olisikohan asiasta kannattanut laittaa maininta myös siihen työpaikkailmoitukseen?
Tuli haettua paljon työpaikkoja tuolloin, ja juostua haastatteluissa. Eniten kismitti, jos vain kaksi hakijaa pääsi kalkkiviivoille, ja sitten juuri se toinen valittiin. Toisaalta nuorena oli sellainen vahva usko, että kyllä elämä kantaa. Nyt vanhempana stressaisin asiasta huomattavasti enemmän.
Sattumien kautta päädyin kuitenkin vihdoin koulutustani vastaavaan työhön, joten olen nyt enemmän kuin tyytyväinen, etten päässyt noihin hakemiini paikkoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaikisen raskaana olevan määräaikaisen työt päättyi ilman jatkoa, vaikka olisi ollut tarvetta tekijöille.
Itse pidin suuni kiinni siihen asti, että oli nimet paperissa, ja äitiysloma alkoi seuraavana päivänä määräaikaisen päättymisen jälkeen. Pomo oli naama mutrussa, mutta sen sieti hyvin. Pomon ilme tajutessaan, miten ei onnistunut, oli sen väärti.
Työhön ei voitu valita henkilöä, joka ei ollut suorittanut asepalvelusta. Soveltuvuuskokeeseen kutsuttiin kaksi henkilöä, joista toinen (siis minä) ei ollut käynyt armeijaa.
Minun ikäluokalleni ei edes ollut mahdollista päästä asepalvelukseen, ja sen työnantaja taatusti tiesi. Rekrytoinnissa ikäkään ei ollut esteenä, koska olin noin 30-vuotias kuten paikan saanutkin oli. Heräsi kysymys siitä, olinko ollut prosessissa vain muodollisuus ja varmistamassa halutun henkilön valintaa, mutta siitä oli turha kysellä.
Näin minulle on käynyt kahdesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnantajan kannalta silti hyvin ymmärrettävää. Todennäköisesti et olisi motivoitunut pysymään tuossa työssä kovinkaan pitkään vaikka se juuri nyt sinulle kelpaisikin, joten he joutuisivat taas hetken päästä käymään läpi saman rekrytointi- ja koulutusprosessin.
Kuka tahansa voi lähteä koeajalla tai irtisanoutua, vaikka olisi motivoitunut. Koeajallakin voi normaalisti irtisanoutua - siis ei koeaikapurkua tarkoiteta tässä - tämän moni unohtaa ja paremman paikan voi saada vaikka olisi just oikea kokemus ja koulutus haettuun paikkkaan.
Älä nyt viitsi. Todennäköisemmin semmoinen lähtee, joka on ylikoulutettu/kokenut johonkin hommaan, kuin sellainen jolle se on "huippupaikka" ja koulutus/kokemus puuttuu. Aivan eri mahdollisuudet työllistymiseen muualla. Aivan eri motivaatio etsiä ns parempaa työpaikkaa ja saada se.
59 vuotiaana ei tarvitse kysellä syitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työhön ei voitu valita henkilöä, joka ei ollut suorittanut asepalvelusta. Soveltuvuuskokeeseen kutsuttiin kaksi henkilöä, joista toinen (siis minä) ei ollut käynyt armeijaa.
Minun ikäluokalleni ei edes ollut mahdollista päästä asepalvelukseen, ja sen työnantaja taatusti tiesi. Rekrytoinnissa ikäkään ei ollut esteenä, koska olin noin 30-vuotias kuten paikan saanutkin oli. Heräsi kysymys siitä, olinko ollut prosessissa vain muodollisuus ja varmistamassa halutun henkilön valintaa, mutta siitä oli turha kysellä.
Näin minulle on käynyt kahdesti.
Miksei ollut mahdollista päästä asepalvelukseen? Yleensähän sinne joudutaan. Jos olit liian nuori, niin silloin se armeijan käymättömyys on haitta, koska jossain vaiheessa eli varsin pian sinne lähtisit, ja taas pitäisi etsiä joku tilalle.
EN olee koskaan hakenut. VArmaan sieltä valitaan ensin piirin sisällä laitetaan ilmoitus sisäiseen hakuun ennekuin julkiseeksi tai joku tutu ja turvallinen keikkatyöläinen. Saksassa on hyvä metodii siinä että otetaan työnäyttöä ja luodaan luottamusushdetta sitäkautta että pääsee vakuuuttamaan kyvyillään ennekuin tehdään ratkaisuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se että ei jaksanukkaan hakea. piti eka mut ei vaan jaksanut sit lopulta. ei pysty liian hapokasta ei pysty.
Olin kuulemma ylikoulutettu tehtävään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kuulema sopisi työyhteisöön, jossa on "karskeja äijiä ja jutut aika miehekkäitä". Olin juuri valmistunut asentajaksi ja nuori nainen. Tuskin jäin mistään kovin merkittävästä paitsi, kun jo haastattelun aluksi tämä haastattelija totesi että olenkin "näyttävä". Jäi aika paska kuva tästä lafkasta
Tuohan on peestä. Ihan samojen äijien kanssa opiskelet, jotka voisi olla tulevia työkavereita.
Joka kerta on ollut tappio sisäiselle hakijalle. Aina on ollut kyseessä yksityinen työnantaja.
Kerran minua ei otettu hakemaani paikkaan edes haastatteluun ja se oli ihan fine, olin tehnyt sitä hommaa vain otona ja uskoinkin, että heillä on minua kokeneempia hakijoita. Sen sijaan olisivat ottaneet minut haastatteluun ihan eri tason työhön kuin olin hakenut. Sen ilmoituksessa luki "sopii opintojen loppusuoralla olevalle" ja mulla oli vuosia kokopäiväistä työkokemusta. Palkkatoiveenikin oli reilusti yli sen työn palkan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyisin työnhaku on hankalaa. Joutuu pistämään syrjään kaikki paikat, jotka vaatii matkustamista ja koronapassia. On se kumma, ettei DI kelpaa ilman piikityksiä.
Vierailija kirjoitti:
Olin kuulemma ylikoulutettu tehtävään.
Nää jaksaa ihmetyttää. Miksi on edes otettu haastatteluun?
Ja aivan hyvin jo ilmoitukseen voisi kirjoittaa "koulutukseltasi olet esim. tradenomi" mutta liian usein siihen lipsahtaa "koulutukseltasi olet esim. tradenomi tai KTM" eikä missään kohtaa vihjata, että tämä vaativa ja vastuullinen työ onkin entry levelin paikka, jonne ei kolmevitosen KTM:n kannata edes hakea.
Viheliäisintä on, jos ei edes rekrypäätöksessä tätä tajuta. Voi ihan hyvin pudottaa parhaan hakijan pois ja sanoa, että olit tosi hyvä, mutta tää työ ei nyt oo ihan just sulle, sopiiko, että otan yhteyttä, jos enemmän sun tason työ aukeaa. Se on paljon fiksumpaa kuin ottaa se ylipätevä, joka alkaa kuukaudessa etsiä uutta työtä, kun ei ilmoituksessa mikään ollutkaan totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haastattelu meni hyvin paikkaan jossan oli vuoden pituinen sijaisuus. Kaksi tulevaa lähiesimiestä haastatteli ja sanoivat että sopisin hyvin heidän työpariksi ja aikoivat ehdottaa minua pomolleen. Lopullisen valinnan teki siis heidän pomo, joka kävi ehdokkaiden paperit läpi. Kielteinen päätös ilmoitettiin sähköpostilla, joten soitin tälle pomolle koska halusin tietää miksen tullut valituksi. Syy oli että halusivat tehtävään jonkun joka olisi jo lapset tehnyt. Pomo kuulosti puhelimessa v..mäiseltä, joten ehkä olikin hyvä etten paikkaa saanut.
Ilmoitettiin heti kysymyksen muodossa: Miten luulet pärjääväsi suurikokoisten teinipoikien kanssa... No en koskaan ole edes ajatellut painivani kenenkään kanssa...
Toisessa paikassa: Ei me tommoista voida ottaa...
Siis olen pienikokoinen, vaikka yleensä sanotaan, että en näytä niin pieneltä.
Ei tommoinen tyttö meillä kauan pysy. Lähtee opiskelemaan. Ja koska menet naimisiin ja hankit ne lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työhön ei voitu valita henkilöä, joka ei ollut suorittanut asepalvelusta. Soveltuvuuskokeeseen kutsuttiin kaksi henkilöä, joista toinen (siis minä) ei ollut käynyt armeijaa.
Minun ikäluokalleni ei edes ollut mahdollista päästä asepalvelukseen, ja sen työnantaja taatusti tiesi. Rekrytoinnissa ikäkään ei ollut esteenä, koska olin noin 30-vuotias kuten paikan saanutkin oli. Heräsi kysymys siitä, olinko ollut prosessissa vain muodollisuus ja varmistamassa halutun henkilön valintaa, mutta siitä oli turha kysellä.
Näin minulle on käynyt kahdesti.
Miksei ollut mahdollista päästä asepalvelukseen? Yleensähän sinne joudutaan. Jos olit liian nuori, niin silloin se armeijan käymättömyys on haitta, koska jossain vaiheessa eli varsin pian sinne lähtisit, ja taas pitäisi etsiä joku tilalle.
Kyse lienee sen verran vanhasta naisesta, jonka nuoruudessa ei naisilla ollut mahdollisuutta hakeutua armeijaan.
Huvittavaa sinänsä, että kryptisin ei kiitos on tullut Vincitiltä, joka on jopa palkittu viestinnästään. En todellakaan muista sanatarkkaan, mutta jouduin oikeasti lukemaan meiliin kahdesti, ennen kuin olin ihan varma, etten ole jatkossa.
Vincitin vestintäfilosofian keskiössä ei ole viestittävä asia vaan tunne. Ja nimenomaan positiivinen tunne. Viestinnän tehokkuuden näkökulmasta on hyvin ongelmallista, jos negatiivinen asiasisältö häivytetään positiivisen tsemppijargonin alle.
Kuinka monelle hakijalle on positiivinen asia, ettei päässyt jatkoon?
Työkkäristä lähetettiin noin 25 vuotta sitten erääseen pieneen firmaan haastatteluun. Itse miespuolinen omistaja haastatteli. "Kun meillä on useampi työntekijä jäänyt äitiyslomalle, niin aiotko hankkia lapsia?" Pöllämystyneenä ja vihaisenakin vastasin, että eihän sitä koskaan tiedä. Olin 29-vuotias. No en ole vieläkään raskaana. Tiesin, että en saa työpaikkaa kun mies hyvästeli minut.