Kuinka moni on miehen kanssa onneton, mutta pysyy

[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 09:42"][quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 09:24"]

[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 09:10"]

Me erosimme viime vuonna. Olimme kumpikin onnettomia mutta yritimme vain jaksaa ja näytellä lasten vuoksi. Lopulta ero oli ainoa ratkaisu. Elämä parani kertaheitolla. Elämä lasten kanssa oli ihanan rauhallista ja turvallista. Välillä itkin epäonnistumistani mutta tiesin kuitenkin että paluuta ei ole. En halunnut enää sitä miestä kotiini. Löysin itseni uudelleen, muistin millainen olin ennen lapsia. Laihduin ja sain positiivisia kommentteja muuttuneesta ulkomuodostani. Rahat on välillä ollut tiukilla mutta olen silti saanut laskut maksettua ja lapset ruokittua. On mahtavaa, kun saa itse päättää miten rahansa käyttää. Olen oppinut tekemään edullista ruokaa ja ruokaa ei enää jää pilaantumaan jääkaappiin. Koen että elintasomme on silti sama kuin ennen eroa. Luulin että olisin tuomittu yksinäisyyteen eron jälkeen. En silti välittänyt siitäkään, en halunnut ollut onnettomasti väärän ihmisen kanssa. Mutta tapasin netissä ihanan, unelmieni miehen vähän ennen kuin avioeroni oli tuomioistuimen vahvistama. Onneksi erosin, elän nyt unelmaani.

[/quote]

Muuten hieno tarina, mutta miksi noin pian hommasit uuden miehen riesaksesi? Olisit nauttinut vapaudestasi ja itsenäistynyt. Kohta huomaat taas olevasi tossun alla.

[/quote]

Pakkoko sinne tossun alle on kenenkään mennä - sen enempää naisen kuin miehen. Ja nimenomaan parisuhteessa.

Taas näitä uhriutumismonologioita....
[/quote]

En ole hankkiutumassa kenenkään tossun alle. Emme suunnittele yhteenmuuttoa, ainakaan vielä. Nautitaan toistemme seurasta ja toisistamme. Lapsia ei aiota esitellä toiselle, ei ole sen aika vielä.

Mies on kiltti ja kunnollinen, ei ole pelkoa että hän haluaisi minusta itselleen kodinhoitajaa.

[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 09:47"]

Apllä jotenkin nyt vasta silmät auenneet...olin suhteen alkuaikoina masentunut ja miehen kanssa aloin seurustelemaan samana päivänä kun edellinen suhde päättyi. Tuo päättynyt suhde oli raskas, sillä rakastuin sinisilmäisenä naimisissa olevaan mieheen, olin neitsyt, hän "raiskasi", eli en ollut valmis seksiin mutta annoin kumminkin ja bam tulin raskaaksi. No siinä tilanteessa abortti oli ainut vaihtoehto. Tuo kusipää vielä sai multa huijattua aikamoisen summan rahaa :/ eli liian paljon lyhyessä ajassa nuorelle kestettävää..olisi pitänyt selvittää tilanne ja pää ja olla yksin ennenkuin uutta suhdetta aloittaa. Mutta kai sitä oli niin rikki ja joku siihen tuli ja vähän lirkutteli, niin se riitti! Mites sen sanois. Olen mutta en elä. Eli päivät menee samaa rataa jne. No sen olen kyllä oppinut, että elän itselleni ja lapsille ensiisijaisesti. Mutta en mä tämmöstä suhdetta olis halunnut :/ ap

[/quote]

Suostuit seksiin vaikka et tuntenut itseäsi vielä siihen valmiiksi. Ja sitten puhut jälkikäteen "raiskauksesta".

Melkoista vastuunsiirtoa, sano. Alkaa menneiden vuosisatojen puheet naisista epärationaalisina ja vastuuttomina olentoina saamaan lisävalaistusta. Mutta että vielä nykypäivänä.

[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 10:15"][quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 09:47"]

Apllä jotenkin nyt vasta silmät auenneet...olin suhteen alkuaikoina masentunut ja miehen kanssa aloin seurustelemaan samana päivänä kun edellinen suhde päättyi. Tuo päättynyt suhde oli raskas, sillä rakastuin sinisilmäisenä naimisissa olevaan mieheen, olin neitsyt, hän "raiskasi", eli en ollut valmis seksiin mutta annoin kumminkin ja bam tulin raskaaksi. No siinä tilanteessa abortti oli ainut vaihtoehto. Tuo kusipää vielä sai multa huijattua aikamoisen summan rahaa :/ eli liian paljon lyhyessä ajassa nuorelle kestettävää..olisi pitänyt selvittää tilanne ja pää ja olla yksin ennenkuin uutta suhdetta aloittaa. Mutta kai sitä oli niin rikki ja joku siihen tuli ja vähän lirkutteli, niin se riitti! Mites sen sanois. Olen mutta en elä. Eli päivät menee samaa rataa jne. No sen olen kyllä oppinut, että elän itselleni ja lapsille ensiisijaisesti. Mutta en mä tämmöstä suhdetta olis halunnut :/ ap

[/quote]

Suostuit seksiin vaikka et tuntenut itseäsi vielä siihen valmiiksi. Ja sitten puhut jälkikäteen "raiskauksesta".

Melkoista vastuunsiirtoa, sano. Alkaa menneiden vuosisatojen puheet naisista epärationaalisina ja vastuuttomina olentoina saamaan lisävalaistusta. Mutta että vielä nykypäivänä.
[/quote]

No käytännössä ei ollut vaihtoehtoa..kyllä siinä väkisinmakaamisesta voudaan puhua.

[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 08:41"]Mä en pysy niinkään lasten takia (niitäkin kyllä on 2), vaan siksi että pelottaa yksinäisyys. Ja ehkä se luovuttaminen. Haluaisin niin kovasti, että tästä tulisi vielä jotain.

Säälittävää, tiedän.
[/quote]
Niin on. Hukkaat elämäsi, kun voisit antaa mahdollisuuden jollekin paremmalle.

[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 08:43"]

Minä. Pahinta tässä on se, että koko elämä kärsii. Kotona jää kaikki tekemättä, piha hoitamatta jne. Kun ei jaksa tehdä enää mitään eikä saa mitään aikaiseksi. Erota emme voi, emme pärjäisi taloudellisesti kumpikaan yksin.

[/quote]

jotkut asuu saman katon alla. Ja ne tekee selväks ettei ne seurustele enää. Kai senkin voisi puhua ja sopia niin, jos kumpikin ajattelee ja tuntee niin? Varmasti vaikea yhtälö. Olennaista olisi se puhuminen. Puhuu ne pahat pois. Käsittelee asian. Ei vaan muhi omassa päässään.

uskaltaminen...elämässä vaan pitäö uskaltaa, jos jotain haluaa saavuttaa... Vaikk sen sielunrauhan,

jos ei tarpeeksi halua, niin ei uskalla...on helppo mennä piiloon ja selitellä. Sitten, kun sä oikeasti haluat ja sitten, kun sä tarpeeksi haluat....niin...sitten sä uskallat. Sä uskallat ruveta haluamaan ja sä uskallat  ruveta toimimaan. Ei sulla esteenä ole kuin oma pää. Käy kirjastossa ja lue kirjoja, jotka tukee. Psykologilla voisit myös käydä. Tai vertaisryhmässä. Ainoa tuossa jumi-olossa et todellakaan ole. Sinulla on tämä yksi elämä. Ja se on nyt. Just nyt. Ajatuksilla on ihmeellinen voima. Ne vie sua eteenpäin tai ne jumittaa. Mieti mitä sä oikeesti haluat. Kirjaa ylös. Ja sitten alat toimimaan siihen suuntaan. Uskalla vaan. Ole utelias. Halaus.

Itsekin jumitin vuosikausia onnettomassa suhteessa juuri siksi, että yksin eläminen ja taloudellinen tilanne pelotti, ja toisaalta myös sukulaiseni olivat hyvin kiintyneitä mieheeni, joten oli siinä sellaista sosiaalista painettakin.

Kun vihdoin uskalsin erota siskoni eron vanavedessä, ei mikään kauhuskenaarioistani käynytkään toteen. Yksin asuminen onkin aivan ihanaa, taloudellisesti menee jopa paremmin, kun ei tarvitse miehen päähänpistoihin osallistua, ja uusi mies käveli elämääni pari viikkoa eron jälkeen. Minulla ei ole tosin aikomustakaan asettua vielä aloilleni, olen niin rakastunut omaan kämppääni, jota voin sisustaa ja siivota oman mieleni mukaan. En tiennytkään, että elämä voi olla näin mukavaa :)

Toisaalta suhde exään vieläkin kaduttaa ja nimenomaan se, etten lähtenyt aikaisemmin, mutta yritän päästä siitä tunteesta eroon. Menneisyyttähän ei voi enää muuttaa, ja ainakin otin opikseni kantapään kautta.

[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 10:19"][quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 08:43"]

Minä. Pahinta tässä on se, että koko elämä kärsii. Kotona jää kaikki tekemättä, piha hoitamatta jne. Kun ei jaksa tehdä enää mitään eikä saa mitään aikaiseksi. Erota emme voi, emme pärjäisi taloudellisesti kumpikaan yksin.

[/quote]

jotkut asuu saman katon alla. Ja ne tekee selväks ettei ne seurustele enää. Kai senkin voisi puhua ja sopia niin, jos kumpikin ajattelee ja tuntee niin? Varmasti vaikea yhtälö. Olennaista olisi se puhuminen. Puhuu ne pahat pois. Käsittelee asian. Ei vaan muhi omassa päässään.

uskaltaminen...elämässä vaan pitäö uskaltaa, jos jotain haluaa saavuttaa... Vaikk sen sielunrauhan,

jos ei tarpeeksi halua, niin ei uskalla...on helppo mennä piiloon ja selitellä. Sitten, kun sä oikeasti haluat ja sitten, kun sä tarpeeksi haluat....niin...sitten sä uskallat. Sä uskallat ruveta haluamaan ja sä uskallat  ruveta toimimaan. Ei sulla esteenä ole kuin oma pää. Käy kirjastossa ja lue kirjoja, jotka tukee. Psykologilla voisit myös käydä. Tai vertaisryhmässä. Ainoa tuossa jumi-olossa et todellakaan ole. Sinulla on tämä yksi elämä. Ja se on nyt. Just nyt. Ajatuksilla on ihmeellinen voima. Ne vie sua eteenpäin tai ne jumittaa. Mieti mitä sä oikeesti haluat. Kirjaa ylös. Ja sitten alat toimimaan siihen suuntaan. Uskalla vaan. Ole utelias. Halaus.
[/quote]

Kiitos tästä viestistä. Olen jo pitkään halunnut tehdä listan asioista joita haluan jne. Ehkä jos ne kirjoittaisi ylös ne konkretoituisi alitajuntaan. Mulla on yksi hyvä kirja joka pitää lukea. Kiitos vielä sinulle! Ap

[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 09:24"]

[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 09:10"]

Me erosimme viime vuonna. Olimme kumpikin onnettomia mutta yritimme vain jaksaa ja näytellä lasten vuoksi. Lopulta ero oli ainoa ratkaisu. Elämä parani kertaheitolla. Elämä lasten kanssa oli ihanan rauhallista ja turvallista. Välillä itkin epäonnistumistani mutta tiesin kuitenkin että paluuta ei ole. En halunnut enää sitä miestä kotiini. Löysin itseni uudelleen, muistin millainen olin ennen lapsia. Laihduin ja sain positiivisia kommentteja muuttuneesta ulkomuodostani. Rahat on välillä ollut tiukilla mutta olen silti saanut laskut maksettua ja lapset ruokittua. On mahtavaa, kun saa itse päättää miten rahansa käyttää. Olen oppinut tekemään edullista ruokaa ja ruokaa ei enää jää pilaantumaan jääkaappiin. Koen että elintasomme on silti sama kuin ennen eroa. Luulin että olisin tuomittu yksinäisyyteen eron jälkeen. En silti välittänyt siitäkään, en halunnut ollut onnettomasti väärän ihmisen kanssa. Mutta tapasin netissä ihanan, unelmieni miehen vähän ennen kuin avioeroni oli tuomioistuimen vahvistama. Onneksi erosin, elän nyt unelmaani.

[/quote]

Muuten hieno tarina, mutta miksi noin pian hommasit uuden miehen riesaksesi? Olisit nauttinut vapaudestasi ja itsenäistynyt. Kohta huomaat taas olevasi tossun alla.

[/quote]

Pakkoko sinne tossun alle on kenenkään mennä - sen enempää naisen kuin miehen. Ja nimenomaan parisuhteessa.

Taas näitä uhriutumismonologioita....

Lapset ovat pallo jalassa.

Apllä jotenkin nyt vasta silmät auenneet...olin suhteen alkuaikoina masentunut ja miehen kanssa aloin seurustelemaan samana päivänä kun edellinen suhde päättyi. Tuo päättynyt suhde oli raskas, sillä rakastuin sinisilmäisenä naimisissa olevaan mieheen, olin neitsyt, hän "raiskasi", eli en ollut valmis seksiin mutta annoin kumminkin ja bam tulin raskaaksi. No siinä tilanteessa abortti oli ainut vaihtoehto. Tuo kusipää vielä sai multa huijattua aikamoisen summan rahaa :/ eli liian paljon lyhyessä ajassa nuorelle kestettävää..olisi pitänyt selvittää tilanne ja pää ja olla yksin ennenkuin uutta suhdetta aloittaa. Mutta kai sitä oli niin rikki ja joku siihen tuli ja vähän lirkutteli, niin se riitti! Mites sen sanois. Olen mutta en elä. Eli päivät menee samaa rataa jne. No sen olen kyllä oppinut, että elän itselleni ja lapsille ensiisijaisesti. Mutta en mä tämmöstä suhdetta olis halunnut :/ ap

[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 09:47"]

Apllä jotenkin nyt vasta silmät auenneet...olin suhteen alkuaikoina masentunut ja miehen kanssa aloin seurustelemaan samana päivänä kun edellinen suhde päättyi. Tuo päättynyt suhde oli raskas, sillä rakastuin sinisilmäisenä naimisissa olevaan mieheen, olin neitsyt, hän "raiskasi", eli en ollut valmis seksiin mutta annoin kumminkin ja bam tulin raskaaksi. No siinä tilanteessa abortti oli ainut vaihtoehto. Tuo kusipää vielä sai multa huijattua aikamoisen summan rahaa :/ eli liian paljon lyhyessä ajassa nuorelle kestettävää..olisi pitänyt selvittää tilanne ja pää ja olla yksin ennenkuin uutta suhdetta aloittaa. Mutta kai sitä oli niin rikki ja joku siihen tuli ja vähän lirkutteli, niin se riitti! Mites sen sanois. Olen mutta en elä. Eli päivät menee samaa rataa jne. No sen olen kyllä oppinut, että elän itselleni ja lapsille ensiisijaisesti. Mutta en mä tämmöstä suhdetta olis halunnut :/ ap

[/quote]

Tämä on niitä lastenhankinnan riskejä, ja se on nyt valitettavasti realisoitunut kohdallesi. Ehkä sinua lohduttaa ajatella, ettei maaailmankaikkeus halua sinulle pahaa, vaan tämä huonoon parisuhteeseen jumittuminen on ollut osa sitä hintaa, jonka olet omasta päätöksestäsi maksanut.

[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 10:01"][quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 09:47"]

Apllä jotenkin nyt vasta silmät auenneet...olin suhteen alkuaikoina masentunut ja miehen kanssa aloin seurustelemaan samana päivänä kun edellinen suhde päättyi. Tuo päättynyt suhde oli raskas, sillä rakastuin sinisilmäisenä naimisissa olevaan mieheen, olin neitsyt, hän "raiskasi", eli en ollut valmis seksiin mutta annoin kumminkin ja bam tulin raskaaksi. No siinä tilanteessa abortti oli ainut vaihtoehto. Tuo kusipää vielä sai multa huijattua aikamoisen summan rahaa :/ eli liian paljon lyhyessä ajassa nuorelle kestettävää..olisi pitänyt selvittää tilanne ja pää ja olla yksin ennenkuin uutta suhdetta aloittaa. Mutta kai sitä oli niin rikki ja joku siihen tuli ja vähän lirkutteli, niin se riitti! Mites sen sanois. Olen mutta en elä. Eli päivät menee samaa rataa jne. No sen olen kyllä oppinut, että elän itselleni ja lapsille ensiisijaisesti. Mutta en mä tämmöstä suhdetta olis halunnut :/ ap

[/quote]

Tämä on niitä lastenhankinnan riskejä, ja se on nyt valitettavasti realisoitunut kohdallesi. Ehkä sinua lohduttaa ajatella, ettei maaailmankaikkeus halua sinulle pahaa, vaan tämä huonoon parisuhteeseen jumittuminen on ollut osa sitä hintaa, jonka olet omasta päätöksestäsi maksanut.
[/quote]

Voikai sen noinkin ajatella. Ap