Vanhemmuuden tabut

Ei mikään apn luettelemista, mutta

-oma kypsymättömyys ja lyhytpinnaisuus vaikka olenkin rauhallinen ja kärsivällinen ihminen. Lapset osaavat osua ja vanhemmuus on aivan hurjan vaikea laji. Sitä ei voi osata, vaikka olisi todella motivoitunut. Kasvu vanhemmaksi on hikistä hommaa ja sitä alkaa osata vasta, kun lapset on niin isoja että lähtevät omilleen. Olen tajunnut, omasta ja läheisten kokemuksista, että lapsen suurimpia traumoja ovat hänen omat vanhempansa.

Numero 8: kuulisin mielelläni, onko erityislapsi esikoinen vai nuorempi? Meillä 2 vuotias, joka on suurella todennäköisyydellä jonkin asteinen erityislapsi. Autistisia piirteitä on paljon, vaikka epä autistiseen tapaan onkin hyvin hymyilevä ja sosiaalinen lapsi.

Nyt näyttää siltä, että meille on tulossa toinenkin lapsi ja olen aivan kauhuissani. Mitä jos meillä on kohta kaksi erityislaista? Jaksaako sitä? Nämähän ovat usein periytyviä ongelmia. Tosin meidän suvussa ei ole kellään autismia tai muutakaan erityistä kummankaan suvun puolella. Ei siis tietoa mistä esikoinen on omansa perinyt vai olisiko jokin voinut sen aiheuttaa.

Ja aivan varmasti on toisinaan vaikea rakastaa sellaista lasta, jolta ei saa mitään vastakaikua. En ymmärrä miksi kukaan syyllistäisi teitä siitä.

[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 16:58"]

Numero 8: kuulisin mielelläni, onko erityislapsi esikoinen vai nuorempi? ...

[/quote]

En ole nro 8, mutta hänen kommentissaan mainitaan viimeisesssä lauseessa "taviskuopus".

[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 15:18"]Listataan asioita joita moni vanhempi salaa ajattelee, mutta joita ei uskalleta sanoa ääneen:

-Joku lapsista on vanhemmalle rakkaampi kuin toinen

-Vanhempi on salaa pettynyt lapsen sukupuoleen

-Pettymys tai häpeä lapsen taidoista, älystä, ulkonäöstä tai muista ominaisuuksista

-Katumus/pettymys vanhemmuuteen, katuu että hankki lapsia 

Tietenkään näitä asioita ei pidä koskaan näyttää lapselle, mutta luulen että aika moni vanhempi salaa joskus tuntee tai ajattelee näitä. Tuli vain mieleen tuosta ketjusta jossa äiti totesi että toinen tyttäristä on kaunis ja toinen ei...Kuinka moni vanhempi EI joskus tule salaa ajatelleeksi tuollaisia, vaikka ne lapset ovatkin itselle maailman rakkaimpia? Monia vanhempia saattaa myös hävettää esimerkiksi se että lapsella on oppimisvaikeuksia tai tarvitsee tukiopetusta, tai esimerkiksi lapsen viivästynyt kehitys muihin ikätovereihin nähden 
[/quote]

No mulla on yksi lapsi jote ekasta en voi sanoa, mut noita muita en oo kyllä koskaan ajatellut oon tosi ylpeä lapsestani, enkä kadu ikinä että päätin tulla äidiksi, en ole tippaakaan pettynyt.

[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 15:55"]Lapsia tehdään täyttämään elämän tyhjyys (esim. työttömyys).
[/quote]

No tuo eikyllä meillä ollut syy, muttaniin se kyllä teki.

Sellaistakin olen nähnyt, että naiset haluaa lapsia ettei tarvi töihin mennä. Mutta sellaistahan ei ääneen sanota. Tabu siis sekin.

Onko tutun tuttu joskus kertonut tai oletko aavistanut, että hän jallittaa naisia huonoon parisuhteeseen painostamalla hankkimaan lapsen mahdollisimman pian?

Lapseen projisoi helposti omia traumojaan ja kokemuksiaan. Moni ainakin miettii lapsen ulkonäköä, onko kaunis vai ei, minkä näköiseksi tule kun kasvaa, tuleeko lapsesta suosittu, kantavat huolta lapsen painosta yms...Etenkin vanhemmat joilla itsellään on ollut ongelmia lihavuuden/painon kanssa saattavat olla  suorastaan neuroottisia lastensa painon suhteen. Jotkut vanhemmat taas pakkotuputtavat lapselle omia unelmiaan esim. uravalintoina tai harrastuksina.

[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 16:32"]

Lapsen masturbointi ja tahraiset lakanat/alushousut.

[/quote]

Pieniä on huolet, jos tämä on se suurin asia. Entäs jos vaikka jättäisit talouspaperirullan siihen pojan sängyn viereen?

Se että kaikilla ei pulppua heti sydämestä valtaisa rakkaus ja kiintymys vastasyntyneeseen vauvaan, osa jopa kokee vauvan aluksi ihan vieraaksi ja haluaisi että se viedään pois. Monella se kiintymys voimistuu vasta myöhemmin. 

Se että kaikilla ei pulppua heti sydämestä valtaisa rakkaus ja kiintymys vastasyntyneeseen vauvaan, osa jopa kokee vauvan aluksi ihan vieraaksi ja haluaisi että se viedään pois. Monella se kiintymys voimistuu vasta myöhemmin. 

Imetyksestä saa orgastista nautintoa.

[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 08:01"][quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 17:33"]

Onko tutun tuttu joskus kertonut tai oletko aavistanut, että hän jallittaa naisia huonoon parisuhteeseen painostamalla hankkimaan lapsen mahdollisimman pian?

[/quote]

Olen miettinyt jälkikäteen, että meillä tais käydä näin. :(

Vaikea myöntää, koska lapset ovat rakkaita, että oli virhe tehdä lapsia mieheni kanssa. Enkä nyt haluaisi enää palata ajassa taakse päin, koska lapseni ovat ihanin ja tärkein asia minulle.

Mietin eroa lähes joka päivä.
[/quote]
Eroa. Älä pysy yhdessä vain lasten takia. Minun vanhempani tekivät niin ja se on vaikuttanut minuun tosi negatiivisesti. En osaa näyttää tunteitani kellekään koska olen kasvanut vanhempia seuraten. Vanhempia, jotka ovat selvästi onnettomia eivätkä koskaan sano/näytä rakastavansa toisiaan. Tämä vaikuttaa lapseen hyvin paljon.

Ole kiltti ja eroa jos et ole onnellinen. Anna lapsellesi onnellinen äiti :)

Osa naisista hankkiutuu raskaaksi vältelläkseen työelämää.

[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 07:05"]Joskus toinen lapsista on rakkaampi kuin toinen...kamalaa mutta totta
[/quote]

Lapsi tietää sen. Ja hänen mielenterveys järkkyy

[quote author="Vierailija" time="06.09.2015 klo 18:21"]

[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 07:05"]Joskus toinen lapsista on rakkaampi kuin toinen...kamalaa mutta totta [/quote] Lapsi tietää sen. Ja hänen mielenterveys järkkyy

[/quote]

Hyvin mahdollista, ja surullista. Mutta ei vanhempikaan voi pakottaa itseään rakastamaan.

Tietysti pitää tehdä kaikkensa kohdellakseen lapsia tasapuolisesti, mutta tunteilleen ei voi mitään. 

Lasten saaminen ei ole ollut parasta mitä mun elämässä on tapahtunut. Mullistavinta se kyllä on ollut.

Lasten saaminen ei ole tehnyt mua onnelliseksi. En ole silti ollut millään tavalla masentunut enkä myöskään kadu lapsiani. Mielestäni entistä lapsetonta elämääni ei voi verrata nykyiseen.

Mä antaisin hyvin monta päivää lapseperhe-elämästä pois.

Mä en tehnyt toista lasta leikkikaveriksi ensimmäiselle vaan suojelemaan sitä ensimmäistä multa. Ainoat lapset vetää varmasti ihan hyvin, mutta niiden äidit ei aina niinkään. En halua että kaikki mun ja miehen ja isovanhempien huomio keskittyy aina esikoiseen. Että sen on vaan oltava aina joka tilaisuudessa ja juhlapäivässä paikalla tai muuten märehdin että "minun ainoa lapseni on minut hylännyt!"

Nää on asioita mitä en viitsi ihan jokaiselle sanoa.

[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 23:49"]Se että kaikilla ei pulppua heti sydämestä valtaisa rakkaus ja kiintymys vastasyntyneeseen vauvaan, osa jopa kokee vauvan aluksi ihan vieraaksi ja haluaisi että se viedään pois. Monella se kiintymys voimistuu vasta myöhemmin. 
[/quote] Minä ajattelin sairaalassa synnytyksen jälkeen, että nyt voisin lähteä ilman vauvaa miehen kanssa kotiin. Tajusin vasta silloin ekan kerran, että meille tuli vauva ja en saa enää tehdä mitä itse haluan. Koin silloin katumusta ja pettymystä. Tunne meni onneksi nopeasti ohi ja ekan yhteisen yön jälkeen sairaalassa olin täysin hullaantunut vauvasta :)