Sairaiden syyllistäminen

up

En ole kokenut syyllistämistä, minua on yleensä vaikea syyllistää. Jätä omaan arvoonsa, ellei ymmärrystä löydy.

Sitä pitää oppia pitämään omat rajansa. Kyse on sinusta ja sinun terveydestä. Toisaalta jos käytät sairauttasi keppihevosena tai tekosyynä kaikkeen niin on itsestään selvää että lähipiiri reagoi. Kaikkea ei voi saada, mutta sinun oma päätös mihin rajan vedät.

Kyllä. Teininä sain PALJON haukkuja, syyllistämistä, huutamista, vittuilua, naureskelua ja halveksuntaa. Sairastin masennusta ja nukuin useimmissa sukujuhlissa ja vetäydyin omiin oloihini (normaalisti olen hyvin ulospäinsuuntautunut). En innostunut leikeistä ja peleistä, poltin tupakkaa ja vaikutin varmasti kunnon "angsti teiniltä". Oikeasti tuntuu helvetin pahalta ajatella tuota aikaa nykyisin. Kukaan ei auttanut, ei kukaan voinut kysyä tuntuuko minusta pahalta. Pelkkää sörkkimistä ja nälväilyä, varsinkin vanhemmilta.  Vaikka kaikki tiesivät diagnoosini.

Olen kyllä kokenut sairaana, että heikkous on Suomessa tabu. Ja sairaat ovat hyväksikäytön kohde joka taholta. Juuri silloin, kun ei itse pysty puolustautumaan, kun olet heikoimmillasi, korppikotkat ja hyeenat väijyvät ympärilläsi. Tätä ei usko ennen kuin itse sen kokee.

Ja tiedoksi sinulle nro 3, tarpeeksi sairaalla ei ole voimia pitää rajoja. Joskus ei ymmärrystäkään. Siksihän heitä juuri käytetäänkin hyväksi, kun tiedetään etteivät sano vastaan.

[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 15:04"]

Kyllä. Teininä sain PALJON haukkuja, syyllistämistä, huutamista, vittuilua, naureskelua ja halveksuntaa. Sairastin masennusta ja nukuin useimmissa sukujuhlissa ja vetäydyin omiin oloihini (normaalisti olen hyvin ulospäinsuuntautunut). En innostunut leikeistä ja peleistä, poltin tupakkaa ja vaikutin varmasti kunnon "angsti teiniltä". Oikeasti tuntuu helvetin pahalta ajatella tuota aikaa nykyisin. Kukaan ei auttanut, ei kukaan voinut kysyä tuntuuko minusta pahalta. Pelkkää sörkkimistä ja nälväilyä, varsinkin vanhemmilta.  Vaikka kaikki tiesivät diagnoosini.

[/quote]♥ ♥ ♥

Tässä on rohkaiseva video:

Joo kyllä on syyllistetty, mutta ihan syystäkin. Mulla on mm. pakkoajatuksia, minkä takia olen siivonnut omia tavaroitani ja perheeni muiden ihmisten tavaroita ja vienyt niitä kirppikselle. Olen myös poistanut tietokoneelta valokuvia ja ottanut niitä pois myös valokuva-albumeista ja kirjoista. Ihan ymmärrän siis, miksi mulle on suututtu, mutta silloin kun olen siivonnut niin en ole välittänyt, vaikka tiesin, ettei pitäisi viedä kirppikselle muiden tavaroita.

Jotkut sukulaiset ovat kyllä rankasti syyllistäneet sairastuttuani masennukseen. Itse tein niin että katkaisin kaiken yhteydenpidon heihin ja elämä on ollut huomattavasti parempaa siitä lähtien. :)

up

Olen mielenterveysongelmainen rankasta lapsuudestani johtuen ja se on ollut lähes mahdoton tosiasia hyväksyttäväksi etenkin vanhemmille sukulaisille. Se, että olen kotona, ja käyn päiväsairaalassa tai joskus peräti suljetulla osastolla hoidossa, on kauhistelun aihe: "no mitä ihmettä sä siellä nyt teet??". Se, että olen kuntoutustuella, eli määräaikaisella eläkkeellä, on vielä isompi synti: "niin vaan minäkin painan duunia viisikymppisenä vaikka tuo selkä reistailee, ja te nuoremmat sitten jäätte eläkkeelle tuosta vaan!". Osa on lakannut pitämästä yhteyttä, koska ei osaa suhtautua järkevästi. Omapa on häviönsä, en ole velvollinen selittämään yhtään mitään kellekään.

Ai niin, tietty myös nettimaailmassa olen aina "tekosairas" ja "ei kukaan voi syyttää lapsuuttaan kaikesta". Jos listaan sairauteni, saan kasan epäuskoisia vastauksia ja alapeukkuja. Ihmiset eivät ymmärrä, eivätkä edes halua ymmärtää.

Tuleeko siinä syyllistäville itsestään parempi olo kun pääsevät sättimään jo lyötyä ihmistä.

How sick is that..    o.O

Vittuilua saa kuulla aina jos vähänkin poikkeaa etenkin vanhempien ihmisten normikäsityksestä. Minulla on pitkiä unettomuuskausia jolloin saan vain muutaman tunnin unta yössä. Se, että kuitenkin pystyn nukkumaan hieman tuntuu olevan kuin punainen vaate "Et sie mikkään uneton oo kun kerran kumminkii nukut!!" Myös se miten käytän aikani kun uni ei tule aiheuttaa kovaa arvostelua, sängynpohjalla ahdistumisen sijaan avaan läppärini joten sen täytyy tietenkin olla unettomuuteni syy eikä seuraus "Jos sie et roikkuis siellä netissä koko ajan niin sitte kyllä uni tulisi!!" Ja päälle ne tavanomaiset naljailut uupumuksestani ja nuorten velttoudesta... Ei sellaista vaan jaksa kaiken muun lisäksi joten enää käy vanhempieni tai sukulaisteni luona nokittavana.