Miksi jotkut lapset ikävöivät aina äitiä joka paikassa?

Meillä kasvatettiin sisäänpäin käpertyen, puhumatta ja tunteet kieltäen. Olin todella arka lapsi.

Jos ne ei saa tarpeeksi huomiota äidiltä tai sitten kotona ne saa kokoajan äidin huomion ja ei osaa olla ilman.

Eikä tämä lapsi yleensäkään halua tehdä mitään mitä muut tekee, ei koskaan iloisena ja uteliaana tule leikkeihin tai touhuihin mukaan. Jurnuttaa ja mörnöttää ja katselee kulmiensa alta. Kerran kun tämä lapsi oli meillä kylässä, niin lapseni antoi hänelle itse tekemänsä "yllätyksen" (mitä nyt lapset toisilleen tekevät, taisi olla hamahelmistä tehty kuvio), niin kaveri särki sen tahallisesti samantien, eikä ollut kiinnostunut siitä yhtään.

ap

Lapset on erilaisia ja erilaisilla temperamenteilla varustettuja, osa kaipaa pidempään vanhemman turvaa. Ei liity huomiotta jättämiseen tai sinällään vanhempien tekemisiin.

Mun poika on aivan päinvastainen, itkee välillä kun haen hänet päivähoidosta eikä haluaisi lähteä kotiin. Jos on mummolassa niin joskus saattaa itkeä perääni, mutta se unohtuu nopeasti. Ikää 5 vuotta.

[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 00:16"]Jos ne ei saa tarpeeksi huomiota äidiltä tai sitten kotona ne saa kokoajan äidin huomion ja ei osaa olla ilman.
[/quote]

Juuri näin. Yleensä kiintymyssuhdeongelmia. Joko liiallisen kiinnittynyt äitiin tai sitten ei lainkaan. Molemmissa samaa oireilua. Liiallisessa kiinnittymisessä äiti viestii omalla käytöksellään että muut aiuiset on epäluotettavia. Pahimmillaan molemmat vanhemmat. Jos lapsi on vielä luontaisesti temperamentiltaan arka ja vanhemmat ei luota toisiin aikuisiin niin soppa valmis.

[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 00:41"]Lapset on erilaisia ja erilaisilla temperamenteilla varustettuja, osa kaipaa pidempään vanhemman turvaa. Ei liity huomiotta jättämiseen tai sinällään vanhempien tekemisiin.
[/quote]

Sori. Mutta kyllä vanhempien teoilla on väliä
Terv. KM

Kuten jo aiemmin on kommentoitu, syynä voi olla suhde äitiin (liian etäinen tai liian läheinen) tai sitten lapsen luonne ja temperantti tai näiden erilaiset yhdistelmät. En lähtisi yksinomaan syyllistämään vanhempia. Saman perheen sisällä samalla tavalla kasvatetut lapset voivat olla ihan erilaisia. Monet vanhemmat kertovat, kuinka yksi lapsi oli jo vauvana "helppo" ja toinen "vaativa".

Kyse on täysin lapsien erilaisuudesta. Minulla kaksi lasta, jotka yö ja päivä. Toinen jäi pienenä vaikka mihin ja toinen tuhrusti selän takana. Arempi otti alakoulussa kiinni sosiaalisilta taidoltaan sisaruksen ja on varsin reipas yläkoululainen nykyään. Ujoksi ei voi sanoa. Joillakin kestää kypsyä pidempään. Ja kaikki ovat omanlaisiaan. Se heille suotakoon.

Kuinka äidillä voi olla liian läheinen suhde 5-6 vuotiaaseen?

Roikkumalla, tukahduttamalla, ripustautumalla. 

[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 09:48"]

Kyse on täysin lapsien erilaisuudesta. Minulla kaksi lasta, jotka yö ja päivä. Toinen jäi pienenä vaikka mihin ja toinen tuhrusti selän takana. Arempi otti alakoulussa kiinni sosiaalisilta taidoltaan sisaruksen ja on varsin reipas yläkoululainen nykyään. Ujoksi ei voi sanoa. Joillakin kestää kypsyä pidempään. Ja kaikki ovat omanlaisiaan. Se heille suotakoon.

[/quote]

Samoin minulla on lapset ihan erilaisia. 6v on kuitenkin vielä pieni ja saa ollakin! Ja kyllä oliskin helppoa jos lapsen elämään vaikuttaisi noin suoraviivaisesti äidin käytös vaan. Meillä esim. oli yhdellä lapsella vaikeita sairaalajaksoja juuri kun paha vierastuskausi oli menossa ja kyllä uskon että se vaikutti ja pitkitti sitä perusturvallisuuden muodostumista. Rohkea ja sosiaalinen lapsi hänkin nykyään on. Eikä hän olisi ujompanakaan yhtään sen huonompi! Niin ja mulla lapset lähti eilen kesälomareissuun ja pari tuntia niin itselläni oli ikävä! :D

Muistan, että olin itsekin aikanaan tällainen lapsi ja minut leimattiin hankalaksi sen takia. Joskus sitten oivalsin juuri tuon kiintymyssuhdemallin joka mun kohdalla oli se ristiriitainen. Kaipasin äitiä mutta en oikein tiennyt itsekään mitä kaipasin, koska huomiota ei juurikaan ollut. Lapsikin masentuu sen vuoksi eikä jaksa kiinnostua mistään.

Vanhempien pitää osata työntää lasta pois pesästä oikeissa kohdissa. Jos tuossa vaiheessa itse takertuu, niin huh, huh.

Ystäväni lapsi on nyt 13 ja täysin avuton. Kesäleirillekon pitää saada vanhemmat mukaan, leirikoululle ei voinut lähteä. Äiti kyttää kuin haukka.

Epäturvallinen tai muuten vaikea kiintymyssuhde huoltajaan/huoltajiin.

Toiset nyt vaan ovat tuolla tapaa vajaita, jotkut lapset taas jollain muulla tapaa.

Mä tunnen yhden tällaisen lapsen läheisesti. Vanhemmiltaan saanut paljon rakkautta ja hoivaa, hoitoon on yritetty totutella mutta ei vain totu. Vanhempien nuorempi lapsi on kuin vastakohta vanhemmalle lapselle. Nämä yksinkertaisesti on temparementtieroja, ei niille mitään voi. Täytyy vain antaa lasten olla sellaisia kuin ovat.

Minulla oli omassa lapsuudessani samantyylistä ongelmaa, jatkui jonnekin 10 vuoden ikätienoille. En oikein tiedä mistä se johtui. Epäilen, että elimme hieman liian antisosiaalista elämää, en käynyt tarpeeksi kylässä ihmisillä, minua ei kasvatettu niin että mitään olisi selitetty yms..Äiti oli yksinhuoltaja ja kahta lasta kasvatti, lähisuku oli kyllä tukena paljon. Kai sitä vaan oli niin ei-itsenäinen lapsi, tuli vaan niin ikävä äitiä. Tilanteet jossa tuo tunne tuli oli ehkä sellaista että tunsi itsensä yksinäiseksi, ei kuulunut joukkoon, teki jotain väärin, pelotti..Älä tuomitse lasta noin jyrkästi, ei se tiedä mitä tehdä tuommoisessa tilanteessa. En minäkään tietänyt. Pääsin lopulta tuosta pois kun ikää tuli ja uskalsin kavereiden kanssa leireillekin. Edelleen silloin tällöin aikuisena tulee tunne jossain reissussa että on epämukavaa,yksin,mutta niissä osaa painaa tunteita alemmas ja selvitä tilanteessa.Lapselle se itku ja äiti vaan on se ainoa tapa mitä osaa tehdä. Tottakai toivon että olisin ollut vilkas,ulospäin suuntautunut rohkea lapsi, mutta en vaan ollut.